Nörtti extraordinaire

8.04.2007 - 19:47 / Otto Sinisalo.


XKCD
Randall Munroe
Verkkosarjakuva

Blogaamisen tulevaisuus. Ote Randall Munroen sarjakuvasta.Suurin osa englanninkielisistä verkkosarjakuvista hakee aiheensa vähän liiankin läheltä. Verkkosarjakuvaa hallitsevat tietokoneidensa ääressä istuvat nörtit, jotka tekevät sarjakuvia tietokoneidensa ääressä istuvista nörteistä. XKCD on nörtin tekemä verkkosarjakuva, joka onnistuu kuitenkin ottamaan etäisyyttä loputtomien popkulttuuriviittausten suohon.

Randall Munroe on valtava nörtti, mutta tavallista monipuolisempi sellainen. Hän on fyysikko, joka on työskennellyt mm. NASA:lle robotiikan parissa. XKCD on hänen verkkosarjakuvansa, ja sen erottaa massasta sen hengästyttävä sivistys, jopa älykkyys. Munroen sivistys on tiedemiehen sivistystä. Hän hakee aiheensa esimerkiksi ohjelmointikielien, matematiikan ja tieteellisten teorioiden maailmoista. En voi väittää edes ymmärtäväni kaikkia vitsejä, mutta ne, jotka ymmärrän ovat lähes poikkeuksetta minusta hauskoja.

Ainoastaan tieteen maailmassa ei liikuta. Munroe on toisinaan myös häpeilemättömän romanttinen unelmoija, joka katselee elämää suorastaan sydäntäsärkevän kaihoisasti ja optimistisesti. Hänen vitsinsä sosiaalisesti kyvyttömyydestä ovat tarkkanäköisempia kuin pelkät havainnot ja tunnistettavia kaikille, jotka ovat kärsineet jonkilaisista sosiaalisista neurooseista.

Piirroksen tasolla XKCD ei ole mitenkään poikkeuksellisen virtuoosimainen. Alun perin stripit syntyivät luentovihkoihin raapustelluista pikku-ukoista eikä Munroen tyyli päivittynyt merkittävästi nettijulkaisuun siirryttäessä. Ensimmäiset stripit ovatkin ilmeisesti suoraan vihkosta skannattuja. Munroen tikku-ukot kuitenkin toimivat strippien kontekstissa. Ne ovat symboleita, jonkinlaisia ratkaistavien kaavojen muuttujia, joihin sijoitetaan kulloinkin tarvittavia arvoja. Joskus funktionaalisuus toimii.

SUOSITUS: XKCD on yksi säännöllisesti kekseliäimpiä nettisarjakuvastrippejä. Toisinaan Munroe sortuu tiettyyn naiviuteen, toisinaan taas liiankin hämäriin viittauksiin, mutta silti toimii malliesimerkkinä siitä, miten nörttiintohimot voi siirtää viihteen aiheeksi sortumatta lajityypin kliseisiin. XKCD:sta paistaa läpi äly.

Kategoria: Arvio.
Tagit: ,



Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus