Katuoja

OVERCOMPENSATING
Jeffrey Rowland
Webbisarjakuva

Vähemmänkin mediatiedostavat ovat voineet havaita viime aikojen suurimman Internet-ilmiön, pitkin vuotta momenttia keränneen Snakes on a Plane –meemin. Alun perin pienen budjetin jännäriä ympäröinyt mediakohu alkoi tähti Samuel L. Jacksonin antamasta hämmentävästä haastattelusta ja kasvoi pisteeseen, jossa joka ikinen suun kautta hengittävä ali-ihminen, jolla on Photoshop tekee omia Snakes on a Plane –tribuuttejaan. Elokuva ei ole vielä saanut ensi-iltaansa, mutta olen jo lopen kyllästynyt siihen. Ymmärrän, miksi on hauskaa että maailmassa on elokuva, jonka nimi on Käärmeitä koneessa, mutta jo riittää. Elokuvaa lainatakseni, voisin jo pikku hiljaa haluta nämä saatanan käärmeet ulos koneestani.

Yksi syyllisistä on Jeffrey Rowland, joka oli ensimmäisiä lanseeraamassa Snakes on a Plane –oheistuotteita. Tämän voi kuitenkin antaa helposti anteeksi, sillä Rowland on webbisarjakuvantekijöiden tämän hetken parhaimmistoa. OVERCOMPENSATING on parhaimmillaan ikkuna kroonisesti innostuneen – tai humalaisen – lapsimiehen todellisuuteen, jossa kaikki on aika mahtavaa: yhtä lailla ihastuttavaa kuin häiritsevän tunnistettavaa. Rowland on juuri sellainen tyyppi, joka voi pillastua vaikka Käärmeistä koneessa siten, että lukijaankin tarttuu intoa.

Overcompensating on olevinaan Rowlandin sarjakuvablogi, johon hän kirjaa päivän tapahtumia. Melkein minkä tahansa stripin lukemisen jälkeen on kuitenkin ilmeistä, että suurin osa sarjan tapahtumista on sepitettä. Viittauksia ajankohtaisiin tapahtumiin ja Rowlandin kollegoihin nähdään, mutta sarjan vinksahtaneesta perspektiivistä. Tajunnanvirtamainen impulsiivisuus ajaa niin sarjaa kuin sen päähenkilöäkin, joka kirmaa lannistumatta – usein paidatta – tapahtumasta toiseen. Aina on juuri tapahtumassa jotain mahtavaa. Voiko näkymättömiä lohikäärmeitä tappaa? Kokeillaan! Onko tuo Andrew W.K. tuolla jääkaapissa? On se! Entäpä elämän tarkoitus? Miksei!

Overcompensating on monella tapaa vastalääke sille turrutukselle, jota webbisarjakuvien tai strippisarjojen lukeminen yleensä aiheuttaa. Siinä ei ole väsyneitä vitsikliseitä, ellei sitten vitsiparodioina. Hyvä esimerkki tästä on sivuhahmo Weedmaster P, alun perin yhden ominaisuuden pilviveikko, josta ajan myötä kasvaa suoranaista zen-viisautta jakava oraakkeli. Siinä ei ole banaaleja ihmissuhde-elementtejä. Se ei yritä teeskennellä sanovansa mitään merkityksellistä mistään ja ehkä juuri siksi toisinaan sanookin.

Rowland piirtää toimivaa, taloudellista jälkeä. Sarjan parivuotisen historian aikana hän on hionut pallopäähahmonsa mainiosti toimiviksi karikatyyreiksi. Rowlandin päätös käyttää piirrettyjen hahmojen taustoina tukkoisia valokuvia häiritsee toisinaan. Toisinaan ne myös lisäävät tasoja vitsiin.

Overcompensating ei suinkaan ole Rowlandin ensimmäinen webbisarjakuva. Vuosina 1999 – 2002 ilmestynyt When I Grow Up ei ollut vielä kovinkaan valmista tuotantoa. Neljän parikymppisen ystävyksen vaiheita seuraava strippi lainasi vielä liikaa webbisarjakuvan yleisistä aiheista ollakseen järin kiinnostava. Merkittävää sinänsä, että When I Grow Upin surrealismi oli pakotetumpaa kuin samanlaiset elementit myöhemmin Overcompesatingissa. Tästä voinee päätellä, että tarinankerronnan rentouden voi oppia. Vuonna When I Grow Up muuntui Wiguksi ja Rowland siirtyi kertomaan Wigu-nimisen pojan ja tämän perheen seikkailuista. Sarjan neljän ilmestymisvuoden aikana nähtiin muun muassa matkoja ulottuvuuksien välillä, maagisia lentokoneita, dinosauruksia ja televisioista alati karkaavia animaatiohahmoja! Näkökulma on lapsenomaisen innostunut, vieläkin Overcompensatingiakin voimallisemmin. Wigu on mainio, nyrjähtänyt seikkailusarjakuva jonka varsinaista kohdeyleisöä on vaikea arvailla.

Rowlandin sarjakuvien merkittävin ongelma on monille kunnianhimoisimmille webbisarjakuville tyypillinen haastavuus. Overcompensating on paikoin vahvasti sisäänpäin lämpiävä. Vitsit voivat aueta kovin heikosti, jos sarjan yleinen mielenlaatu ei ole lukijalle tuttu. Jos sarjaan pääsee sisälle, se kuitenkin alkaa palkita.

SUOSITUS: Jeffrey Rowland kiipeää pääsi sisään ja bilettää siellä. Jeffrey Rowland ja Paris Hilton ampuvat kilpa-autoja toisiaan päin ja sinut on kutsuttu mukaan. Chewbacca syö olohuoneessa voileipää samalla kun sinä ja Jeffrey Rowland katselette. Tympeiden internet-ilmiöiden aikana on hyvä muistaa, miltä tuntuu oikeasti innostua jostakin, ilman teennäisen ironian verhoa. Parhaimmillaan Overcompesating muistuttaa tästä.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, nettisarjakuva