Katuoja

ORDER OF THE STICK
Webbisarjakuva
Rich Burlew

Hyvä fantasia varastaa myyteistä. Keskinkertainen fantasia varastaa Tolkienilta. Huono fantasia varastaa roolipeleistä.

Onneksi siis Rich Burlew’n ORDER OF THE STICK ei yritä olla vakavaa fantasiaa, vaan parodioi Dungeons & Dragons -roolipeliä ja sitä kautta roolipelejä yleensä. Burlew pidättäytyy kommentoimasta pelaamiseen liittyvää kulttuuria ja keskittyy irvimaan itse pelille ja sen sisäisille kummallisuuksille. Sarjakuva seuraa pelihahmojoukon edesottamuksia geneerisessä fantasiamaailmassa. Tämän kaltaisia, yhteen hyvin spesifiseen aiheeseen keskittyviä strippisarjakuvia saateettiin aiemmin nähdä lähinnä vain erikoislehdissä, mutta webbisarjakuvien yleistyttyä hyvinkin pitkälle erikoistunut sarjakuva voi löytää oman, fanaattisenkin yleisönsä.

Epämiellyttävän suuri osa suosituista webbisarjakuvien tekijöistä on perinteisistä nörttiharrastuksista pakkomielteileviä fakki-idiootteja. Internet on täynnä Star Wars -vitsejä sekä viiltävän teräviä havaintoja siitä, miten Mac-käyttäjät ovat riemastuttavan erilaisia kuin muut tietokonenörtit. Roolipelejä itsekin suunnitteleva Burlew ei ole tässä suhteessa poikkeus. Perinteiset roolipelit ovat pienen marginaalin harrastus, mutta webbisarjakuvia lukemalla voisi luulla, että jokainen 70-luvulla syntynyt olisi jossain vaiheessa heitellyt äitinsä kellarissa 20-sivuisia noppia ja yrittäen kuvitella olevansa hobitti. Totuus on tietysti toinen, mutta roolipelaaja on keskimääräistä halukkaampi pakottamaan omia haltiafantasioitaan ohikulkijoille. Ja lukemaan niistä vitsejä, onhan parodia lopulta eräs hyväksynnän muoto. Voin väittää tietäväni mistä puhun, olen roolipelaaja itsekin.

Burlew ansaitsee kuitenkin hyväksyvän nyökkäyksen rehellisyydestään. Hän tekee roolipeleille irvailevaa vitsisarjakuvaa, hän tekee sen pätevästi, eikä hänellä ole harhaluuloja tekevänsä mitään sen merkittävämpää. Sinänsä kunnianhimossa ei ole mitään tuomittavaa, mutta turhan monet strippisarjakuvantekijät jossain vaiheessa hallusinoivat tekevänsä esimerkiksi ihmissuhdedraamaa, useimmiten noloin tuloksin. Suutari, lesti, ja niin poispäin.

Tiukoissa raameissaan Order of Stick on paikoin oivaltavakin, vaikka suurin osa vitseistä aukeaakin vain peliharrastajille. Burlew tuntee aiheensa läpikotaisin ja julkaistun kahdensadan stripin jälkeenkin sarjakuva jaksaa toisinaan hymyilyttää. Kahden vuoden ilmestymisen aikana Burlew’n strippien graafinen ulospano on kehittynyt luettavammaksi. Kehittyminen on tässä tapauksessa suhteutettava Burlew’n valitsemaan hyvin minimalistiseen tyyliin: hahmot ovat sarjan nimen mukaan tikku-ukkoja, joskin ilmeikkäitä ja tunnistettavia sellaisia. Tyyli toimii: vaikka Burlew juuttuukin liian usein käyttämään puhuvia päitä, sarja liikkuu pääasiassa jouhevasti.

SUOSITUS: Order of the Stick tähtää helppoon maaliin ja osuu. Kunnianhimoinen se ei missään mimessä ole, mutta Burlew tuntee yleisönsä ja palvelee sitä kelvollisesti.

Kategoria: Arvio.
Tagit: nettisarjakuva