Katuoja

Täytin 30 ja ainoa mitä sain, oli tämä henkilökultti:

Klikkaa suuremmaksi, tulosta ja ripusta ala-asteesi tai seurakuntasi ilmoitustaululle! (Taide: Pertti Jarla)

Kulteista puheenollen, voit nyt alkaa “seuraajakseni” Twitter-mikroblogipalvelussa, joka on suosittu tapa välittää tarpeettomia tiedonmurusia, päivityksiä syömistäsi voileivistä ja muuta tekstisaastetta. Yritän käyttää ko. palvelua kirjaamaan lyhyitä päivityksiä ja linkkejä, jotka liittyvät – aivan, arvasitte! – sarjakuviin. Päästöjäni voi lukea kirjautumatta palveluun Twitter-sivuni kautta.

Vuoden 2008 Muutoksen illuusio -luentokiertueeni palaa yllättäen, tällä kertaa Ouluun. Ensi torstaina 20.8, osana Oulun taiteiden yön ohjelmaa, luennoin supersankarisarjakuvien historiasta Oulun kaupunginkirjastossa. Paikalla on muutakin sarjakuvaohjelmaa, muun muassa Jaana Suorsan satutunti, Mikko Jylhän sarjispaja ja näytös Watchmen-elokuvasta.

Stahanovilainen tietotyön sankari ja kollaboraattorini Rami Rautkorpi on onnistunut korjaamaan Suomen sarjakuvaseura ry:n Sarjakuvablogit.com -palvelun tehokkuusongelmat, tai ainakin osan niistä. Nyt suomalaisen nettisarjakuvan ykkösportaali toimii taas jouhevasti!

Aikanaan kirjoittamani NaNoWriMo-romaani ei ole “yllättäen” vieläkään löytänyt julkaisijaa – minulla on vasta 7 hylkäyskirjettä eri kustantamoilta – mutta sitä on myös luettu. Tuoreeltaan teoksen arvioi Mari Ahokoivu blogissaan ja nyt arvostelun on tehnyt jäljittelemättömään tyyliinsä Tuukka Teponoja. Myönnettäköön, että molemmat hävisivät marraskuisen vedonlyöntimme siitä, kuka kirjoittaa pisimmän kirjan, häviäjien ollessa velvollisia kuvittamaan ja arvioimaan voittajan teoksen. Lyhyempään tulokseen päätyneet Ahokoivu ja Teponoja ovat nyt julkisesti maksaneet velkansa.

Ahokoivusta puheen ollen: taiteilijan esikoisalbumi ilmestyy syyskuussa. Ahokoivu on pitkäaikainen yhteistyökumppanini, joka on muun muassa kuvittanut kirjoittamani Anime-lehden kolumnit, joten suositukseni saattaa olla puolueellinen. Mutta silti: käykää ostamassa Löydä minut tästä kaupungista. Olen nähnyt luonnokset ja ne näyttävät fantastisilta.

Tagit: Linkit, Muutoksen illuusio.

Kemin 27. kansainväliset sarjakuvapäivät järjestetään ensi viikonloppuna. Kemi herättää kysymyksiä. Miksi olen menossa Kemiin? Mitä aion tehdä siellä? Miten Kemissä pitää olla? Missä on Jope? Olenko krapulassa? Kenen housut nämä ovat?

Katuojan Kemi-blogimaraton aikoo vastata näihin kysymyksiin, sekä moniin muihin, joiden vastausta ette edes halua tietää. Sarjan ensimmäisessä osassa pohdimme, miksi Kemiin pitää yleensäkään mennä – kysymys, jota moni pohtii juuri tälläkin hetkellä ja mahdollisesti vielä viikonloppunakin. Juttusarja jatkuu Kemin Hotelli Merihovista lähetetyillä tapahtumakatsauksilla. Jos maailmassa on oikeutta, jutut julkaistaan ilman valokuvia.

“Mutta Otto, sinä uskomaton sonni”, kysytte. “Miksi matkustaa sarjisfestareille toiselle puolelle Suomea, uhmaten pingviinejä ja jääkarhuja?” Olkaa hyvät, oudon luonnontieteellisesti rajoittuneet, kuvitteelliset lukijani – syyt miksi mennä Kemiin, Top 6.

1. Joku muu maksaa matkani. Jos olen täysin rehellinen, en ollut alun perin aivan varma, lähdenkö Kemin sarjakuvapäiville järjestyksessä kuudetta kertaa. Epäröintini päättyi kuitenkin, kun sain Kemin sponsoroimat matkaliput. Ymmärrän, että tämä ei kenellekään muulle syy matkustaa Kemiin, ellei tämä ole esimerkiksi voittanut Kemin sarjakuvakilpailua, mutta hällä väliä – minulle se on syy numero yksi.

2. Minä esiinnyn siellä. Ohjelmalehteä lainatakseni, sunnuntaina 8.6 kello 12 Kemin tullimakasiinilla:

“Supersankarigenren kipupisteitä – Otto Sinisalo
Supersankarisarjakuva käy jatkuvaa kamppailua itsensä kanssa. Supersankaria ajaa tarve uudistua, toisaalta taas se on pakotettu pysymään samanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Otto Sinisalo käy läpi supersankarisarjakuvan kriisiytymisen lyhyttä historiaa. Luento, joka tulee muuttamaan kaiken – AIVAN KAIKEN”

Kyllä, kyseessä on sama luento kuin Tampereellakin, mutta kyse on Katuojan Muutoksen illuusio 2008 -kiertueesta, joka on hieno nimi sille, että aion vetää saman luennon mahdollisimman monessa paikassa tänä vuonna. Kemin jälkeen seuraava pysäkki on Tampereen FinnCon.

3. Kemi järjestetään viimeistä kertaa! Tämä ei pidä varsinaisesti paikkaansa. Vaikka Kemi onkin joutunut muuttamaan tapahtuman konseptia järjestäjäorganisaation muututtua ja kaupungin rahoituksen pienentyessä, tapahtuma järjestetään kaikella todennäköisyydellä myös ensi vuonna. Siltikin huhut tapahtuman loppumisesta tuntuvat olevan alati läsnä. Vuoden 2008 Sarjakuvapäivät ovat laskujeni mukaan neljännet peräkkäiset Viimeiset Kemin Sarjakuvapäivät. Maailmanlopun tunnelmat ovat omiaan edesauttamaan listamme seuraavaa kohtaa.

4. Bailaaminen. “Mutta Otto, senkin korskea orhi”, kuulen teidän kysyvän, pidäkkeetöntä ihailua äänessänne, “minähän voin bailata omassa kotikaupungissani. Miksi lähteä Kemiin asti?” Erittäin hyvä kysymys, merkillisen innokas fiktiivinen lukija, mutta tiedä tämä: Kemi on Suomen sarjakuvaharrastajien Las Vegas. Mitä tapahtuu Kemissä, jää Kemiin. Ellei joku kirjoita siitä blogiinsa, tietenkin. Terassilla aamutuopin äärellä norkoilusta kaupungin vastaanoton drinkkeihin, iltabileistä aamuyöhön jatkuviin hotellihuone- ja käytäväjuhliin, Kemi tarjoaa sarjakuvaharrastajalle mahdollisuuksia bailata kuin maailma olisi päättymässä. Aamulla tosin saattaa tuntua, että niin on tapahtunutkin.

5. Paul Gravett. Iso-Britannian paras ihminen Paul Gravett on toki säännöllinen vieras suomalaisissa sci-fi- ja sarjakuvatapahtumissa, mutta hän on myös aina kuulemisen arvoinen. Manga – 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa ja Sarjakuvaromaani-tietokirjojen kirjoittaja on puheissaan yhtä elähdyttävä kuin on teksteissäänkin. Lauantaina 7.6 Gravett esitelmöi supersankareista. Tämän pitäisi nostaa riman murhaavan korkealle, mitä tulee sunnuntain luentooni.

6. Tapaa kaikki tyypit. Jos olisin anteeksipyytelemätön runkkari, kutsuisin tätä “verkostoitumiseksi”. Sarjakuvatapaamisissa ja erilaisilla sarjisfestareilla toki kohtaa erilaisia sarjakuvaharrastajia ja taiteilijoita, mutta Kemissä heidät oikeasti tapaa. Ajatelkaa Kemiä sarjakuvaharrastajien kesäleirinä: koko ajan on jotain hauskaa puuhaa ja kukaan ei pääse pakoon. Ja toisin kuin kesäleireillä, ainoa pakollinen liikunta on tapahtumapaikalta toiselle raahautuminen. Siinä missä kiireisimmistä sarjakuvatapahtumista olen saanut kourallisen tuttuja, Kemissä olen muodostanut toveruuksia, jotka ovat kestäneet vuosia.

Seuraavassa osassa keskitymme käytännön seikkoihin: miten päästä Kemiin ja miten toimia, kun on siellä.

Tagit: Kemi, Muutoksen illuusio, turismi.