Katuoja

PUNISHER MAX VOL. 1: IN THE BEGINNING

Marvel Comics

Garth Ennis, Lewis Larosa

146 sivua, värillinen

Tervetuloa Katuojaan. Arvostelisin tällä viikolla hiljattain suomennetun Dracula-pokkarin, mutta en ole vielä lukenut sitä loppuun. Se on puuduttavimpia tekeleitä, joihin olen aikoihin törmännyt. Jotkin sarjakuvat eivät kestä aikaa, nähtävästi. Kritiikki valmistuu, jahka saan taisteltua tieni läpi Marv Wolfmanin liisterin kaltaisen proosan.

THE PUNISHER, eli suomalaisittain Tuomari on tylsä hahmo. Ensin roistona esitelty kostajahahmo nostettiin kahdeksankymmenluvulla oman lehtensä sankariksi, kun ajan henki suosi oman käden oikeutta harjoittavia murhamiehiä. Kirjoittajat kuten Steven Grant saivat Frank Castlesta joitain hyviä tarinoita irti, mutta merkittävä osa Tuomari-sarjakuvista on tympeitä, itseään toistavia kostofantasioita.

Garth Ennis kärjisti hahmon yksioikoisuuden äärimmilleen suomessakin nähdyssä maksisarjassa Welcome Back, Frank. Ennis ei yrittänytkään ottaa hahmoa vakavasti, vaan kirjoitti suoranaisen verisen farssin, jossa Tuomari lahtasi vihollisiaan toinen toistaan nokkelimmilla tavoilla. Tyyli jatkui kuukausittaisessa Punisher-lehdessä, jota ei ole suomennettu.

Ennis väläytti mahdollisuutta toisenlaisesta Tuomarista minisarjassa Born, jossa nimihenkilö esitettiin armottomana kostajana jo ennen perheensä kuolemaa. Tuomarin perheen murhat, Ennis esittää, olivatkin hahmolle vain tekosyy aloittaa sota rikollisia vastaan.

Ennis jatkaa tämän idean tutkimista PUNISHER MAX -sarjassa, jonka kuusi ensimmäistä numeroa on koottu albumiin IN THE BEGINNING. Sitä julkaistaan Marvelin aikuisille suunnatun Max-nimikkeen alla, joten kirosanoja ja sisäelimiä ei tarvitse säästellä, eikä säästelläkään.

Tarina alkaa kuin Tuomari-tarinat yleensäkin. Nimihenkilö kuokkii mafiapomon syntymäpäiväjuhlia ja lahtaa aimo pinon roistoja. Jokin on kuitenkin muuttunut aiemmasta linjasta: musta komedia on poissa ja tilalla on Castlen maaninen monologi, johon vuosia sotilaista kirjoittanut Ennis saa synkkää vakuuttavuutta. Kun hahmo kertoo kokevansa jonkinlaista rauhaa “kaataessaan sarjatulta ihmisseinään”, ei voi olla hykertelemättä. Ennisin Tuomari ei ollut koskaan sankari, nyt hän on kaikessa tinkimättömyydessään hirviö.

Vaikka Ennis tuokin hahmoon uuden ulottuvuuden, on hahmo silti kovin yksioikoinen eikä pitkä tarina voi siten mielekkäästi seurata pelkkää Castlea. Ennis heittääkin soppaan eri tahoja, jotka kaikki tavoittelevat Tuomaria. Hän tuo takaisin takavuosien sivuhahmo Mikron, Tuomarin entisen kumppanin joka työskentelee nyt CIA:lle tehtävänään pakkovärvätä tappokone tiedustelupalvelun riveihin. Toisaalla taas ammattitaitoisen mafiatappajat yrittävät kostaa Castlelle. Tietenkin tappajajoukkojen polut risteävät ja veribaletti seuraa toistaan.

Erityisen nautittavaa on tapa, jolla Ennis kirjoittaa roistonsa. Hän näyttää tarinan lukuisat pahikset pyrkimässä tavoitteisiinsa onnistuen vaihtelevasti. Ennisin roistot eivät ole haavoittumattomia vaan omalla tavallaan inhimillisempiä kuin keskushenkilö. Kun lukija tietää, että Tuomari selviää lopussa voittajaksi, voi mielenkiinnon suunnata eri sivuhahmojen kohtaloihin. Vaikka monet albumin hahmot ovatkin monista Ennisin tarinoista tuttuja stereotyyppejä, ovat ne hyviä, toimivia stereotyyppejä.

Kuvituksesta vastaa minulle aikaisemmin tuntematon Lewis Larosa. joka on oikein hyvä toimintasarjakuvan kuvittaja. Toimintakohtaukset soljuvat vaivattomasti ja kuvakulmien vaihtelu tuo hienosti liikkeen tuntua tarinaan. Larosan hahmot ovat erityisen vaikuttavia kaikessa realismissaan ja rujoudessaan.

Juuri kun näytti siltä, ettei Tuomarilla voi kertoa uudenlaisia tarinoita, Ennis yllättää. Toki kyseessä on jälleen väkivaltainen kostotarina, mutta hänen päivitetty tulkintansa Frank Castlesta kiehtoo. Hän vie hahmoa entistä syvemmälle, muuttaen keskushenkilön lähes täysin epäinhimilliseksi nähtävästi pikku hiljaa poistamalla tätä aiemmin ajaneen tekosyyn – tämän perheen kuoleman. On tietysti riski, että hahmo muuttuu täysin vastenmieliseksi Ennisin käsittelyssä, mutta nyt näyttää siltä, että hahmo on kehittymässä johonkin suuntaan – suuntaan, joka vieläpä tuntuu hahmolle luontevalta. Se on jotain erityistä, kun kyseessä on Tuomari.

SUOSITUS: In the Beginning on hyvin rakennettu verinen action-tarina. Siinä ei ole lainkaan samastuttavaa inhimillisyyttä, mutta Ennisin kirjoittamana kylmien tappajien ja mätien roistojen yhteenotto on kiehtovaa luettavaa. Tämä uusi suunta Tuomarille on kiinnostava – aika näyttää, kauanko se on sitä.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Garth Ennis, Marvel