Katuoja

Kuten nokkelimmat lukijat ovat saattaneet havaita, Katuojan uusi ulkoasu on tehty hätäisesti ja näyttää jokseenkin kuppaisen hevosen peräpukamilta. Vaikka työskentelenkin IT:n parissa, en ole web designer. Sarjakuvistani “nauttineet” tietävät, että visuaaliset kykyni ovat samaa tasoa kuin säkillisellä lekasoraa.

Katuojan vanhaa leiskaa hallitsi Rami Rautkorven suunnitelema mainio logopalkki:

Katuoja - vanha logo. Taide: Rami Rautkorpi

Uuden Vuosikymmenen Katuojaan on päätetty kuitenkin tilata uusi logo. Nyt minulla onkin ilo julkistaa…

SUURI KATUOJA-LOGOKILPAILU
Suunnittele Katuoja-blogille logo. Voittaja saa fantastisen palkinnon. Logon voi lähettää osoitteeseen otto.sinisalo@gmail.com .

Joitain ohjenuoria:
– logon tulee olla alle 540px leveä
– logon tulee olla reunoiltaan valkoinen (tai muuten valkoiselle taustalle sopiva)
– logossa voi käyttää Katuojan linkkiväriä #5588AA (vaaleansininen) teeman eheyden vuoksi

Kilpailuaikaa on maaliskuun 7. päivä 2010 asti. Pidätän oikeuden julkaista kaikki kilpailuun osallistuneet työt kertaalleen tässä blogissa. Voittajatyö kohotetaan blogin otsikkopalkkiin. Kuvan käytöstä t-paidoissa, julisteissa tai Senaatintorille rakennettavissa näköispatsaissa neuvotellaan erikseen.

Jos kilpailutöitä ei kuulu, olen pakotettu piirtämään logon itse. Lupaan, että lopputulos ei tule miellyttämään ketään.

Katuoja - logo 3.0, ensimmäinen luonnos

(Yllä oleva kuva saattaa olla tahaton alluusio tähän. Kuten Ilja Rautsi havaitsi viime merkinnän kommenteissa, todennäköisesti anastan kaikki ideani asiaa itse huomaamatta.)

Tagit: Meta.

Hei, Otto Sinisalo! Mitä olet tehnyt viime kuukaudet?

Kiitos, Otto! Takaisin studioon.

Tagit: Meta.

Katuoja on kesälomalla. Kesäloma tapauksessani tarkoittaa tilannetta, jossa olen töissä, kamppailen deadlineja vastaan ja organisoin Sarjisfestareita.

Paitsi työn, kesä on myös rakkauden aikaa. Tästä muistuttakoon tämä tuore kuva DC-sankari Salaman tulevasta seikkailusta, jossa jonkinlainen vagina dentata on raiskaamassa sankaria lonkeroillaan:

Se on trendi, ja DC:kin haluaa näyttää, että osaa! Näihin kuviin ja tunnelmiin; hauskaa kesää, kaikki!

Tagit: Meta.

Valitettavasti yritykseni hävittää (oletettu) loppukin (hypoteettisesta) uskottavuudestani kriittikona viivästyy päivällä. Will Ferrell -viikonloppu jatkuu maanantaihin, jolloin vuorossa on arvio dramediasta Aidosti outoa.

“My sorrow is a languid Skittle!”

Sillä välin voitte generoida oman Will Ferrell -elokuvanne. Mukana myös satunnaisgerenoitu Ferrell-huudahdus.

Tagit: Meta.

Annoin periksi, ja liityin: nyt eksistoin fantastisessa fantasiamaailmassa, jossa julkkikset ovat kavereitani ja indierockbändit kilvoittelevat suosiostani. Uusi kotini on myös rikottujen nettileiskojen (mitä tuo kuva tekee tuossa?), käsittämättömien navigointiratkaisujen (miksi kursorini on risti?) ja epätodennäköisten taustamusiikkien (jos My Chemical Romance kuvaa parhaiten sielunelämääsi, harkitse avun hankkimista) maailma. Minulla on nyt MySpace-tili, niin kuin kaikille muillakin viileillä jätkillä.

Kuvassa: viilee jätkä.

MySpacesta näyttää tulleen yksi suosituimmista Internet-olemisen muodoista. Se on viimeisimmän tiedon mukaan maailman viidenneksi käytetyin verkkopalvelu. Pääasiassa se näyttää toimivan promootiokanavana muusikoille sekä väylänä miljoonille ihmisille kertoa, mitä musiikkia kuuntelevat ja millainen fiilis heillä juuri nyt on.

On lukuisia syitä olla hankkimatta MySpace-tiliä. MySpacen omistaa poliittisesti oikealle kallistuva Fox-mediakonglomeraatti. MySpace on hedelmällinen haittaohjelmien pesimä-alue. MySpace tarjoaa rajallisen ja erittäinen huonosti käytettävän liittymän oman sivustonsa CSS:n kustomointiin, joka johtaa kammottaviin ulkoasuratkaisuihin, jotka yleensä rikkovat validiussääntöjä, käytettävyyskäytäntöjä sekä kaikkea hyvää ja inhimillistä. Epäilen myös, että MySpacen “lisää kaveri” -mekaniikka ei useimmiten johda mihinkään järkevään kommunikaatioon: olen nyt esimerkiksi yksi Jim Leen* ja Brian Michael Bendisin kymmenistätuhansista “frendeistä”. Viimeinkin olen sisäpiirissä!

Siltikin miljoonien käyttäjien kanavan haltuun ottaminen oli ajatuksena liian houkutteleva. Kenties oikein käytettynä MySpacen hypekone mahdollistaa mielekkään tiedottamisen ja verkostoitumisen. Yritän ylläpitää MySpace-läsnäoloa ja katsoa, mihin se johtaa. Sivuston palveluihin kuuluu myös blogi, johon kirjaan mahdollisuuksien mukaan tuikitärkeää tietoa tämänhetkisestä mielentilastani ja musiikkivalinnoistani.

Jos siis olet jo MySpacessa, tervetuloa liittymään verkostooni: voimme olla Internetin parhaat kaverit.

* Tosielämässä Jim Lee on kaatanut drinkkini ja minä sittemmin varastanut hänen taksinsa, mutta säästettäköön tämä tarina muistelmiini.

Tagit: Hype, Meta.

Koska en ehtinyt sunnuntaina koneen äärelle, jäi sunnuntaille kaavailtu artikkeli julkaisematta. Supersankarisarjakuvahenkisesti teen nyt ns. retconin ja lisään tämän poissaoloilmoituksen sunnuntaille. Myöhemmin tänään (siis maanantaina – tämä aikamatkailu on haastavaa) julkaistaan arvio. Sillä välin, tässä kuva itkevästä Batmanista:

Itke, Emo-mies, itke!

Tagit: Meta.

– Muistatko, lukija, kun lupasin, että lopettaisimme päivittäisen sisällön tuottamisen?
– Aivan niin, Sinisalo. Sinä lupasit!

– Minä valehtelin.

Ahh laaaihd. Hieno, hieno elokuva.

Kuitenkin, olen palannut Kiinasta ja tämä on päivittäisten artikkelien sarjassa Katuojan sadas. Kiitokset Ramille, joka on aktivoitunut sarjakuvakriitiikkona poissa ollessani. Emmekä suinkaan ole lopettaneet: julkaisujonossa on vielä pari matkaraporttia ja epäilemättä lisää tekstejä Ramilta.

Tässä muutama pikku-ilmoitus sarjakuvan ja muun kulttuurin liepeiltä:

Kemin 26. sarjakuvapäivät lähestyvät ja lentoliput, tällä kertaa pohjoiseen, polttelevat taskussani. Kemin sarjispäivät elävät muutoksen aikaa. Tärkeän ja perinteisen tapahtuman rahoitus on muuttunut, samoin kuin organisaatiokin, mutta epäilemättä tuttu arktinen hysteria on ennallaan. Kemissä tapaat kaikki ne sarjistyypit, jotka tapaisit kotikulmillasikin, mutta nyt tapaat ne Kemissä! Ja vielä enemmän päissään kuin tavallista! Pysykää kanavalla Hotelli Merihovin aulasta käsin lähetettyjä krapulaisia tilannekatsauksia varten.

Ilja Rautsilla Helsingin Kalliosta on blogi, jota hän aikoo taasen alkaa päivittämään. Rautsi on leffakriitikko, jonka hämmentäviä, oman mielenterveytensä kustannuksella tekemiä sukelluksia kaikkea hyvää ja inhimillistä loukkaavan “elokuvataiteen” syövereihin voi lukea mm. Elitisti-verkkolehdestä. Uwe Bölliin ja Christopher Lambertiin pelottavalla intohimolla suhtautuva Rautsi on vimmaisimmissa kirjoittamishuum(e?)issaan yksi parhaista gonzoleffakirjoittajista, joita tiedän.

Halpaa kaljaa! Minä! Juomassa halpaa kaljaa! Myös: musiikkia. Hesan yliopiston vaihtoehtomusahörhöjen FOAM-järjestön Kevätjuhlassa Uudella ylioppilastalolla soitetetaan levyjä huomenna torstaina 24.5. klo 20 alkaen; sisäänpääsy ilmainen. Aiemmat kokemukset FOAM:in klubeilta ovat ainakin todistaneet laajaa ja hyvää makua uuden musiikin suhteen. Ja hei, halpaa kaljaa.

Tagit: Linkit, Meta.

Ei hätää, Katuoja on selviytynyt Oton pitkällisistä poissaoloista ennenkin — katsokaa vaikka viime vuoden lopun arkistoja. Luvassa on siis päivityksiä… ainakin kerran kuukaudessa. Pyydän, säästäkää aplodit loppuun.

On noin kolme syytä siihen, minkä takia en voi luvata jatkavani Oton puolesta uuden sisällön tuottamista Katuojaan päivittäin. Ensinnäkin kirjoittaminen on vaikeaa. Se ei tarkoita, että vihaisin kirjoittamista, se vain tarkoittaa, että vihaan ihmisiä, jotka saavat sen näyttämään helpolta, kuten esimerkiksi Otto.

Jos tarkkoja ollaan, niin kirjoittaminen on vaikeaa vain siinä tapauksessa, että halutaan aina olla tarkkoja. En mielelläni kirjoittaisi mitään, mikä ei ole totta. Tässä on se ongelma, että kun kirjoittaa jotain, mihin on täysin mahdotonta sanoa vastaan mitään, niin kukaan ei vaivaudu sanomaan yhtään mitään. Kommentteja tulee niin harvoin, että edes spamboteille vastaaminen henkilökohtaisesti ei ole liian suuri vaiva. Valitettavasti niitäkään ei nykyään näy yhtä usein kuin ennen vanhaan. Tiedän, että joku lukee kirjoituksiani ainoastaan siitä, että hän kertoo siitä minulle silloin, kun tapaamme kasvokkain. Siispä pyrin tulevaisuudessa kirjoittamaan huolimattomammin aina kun vain mahdollista, koska se lisää sekä Katuojan kirjoitusten että kommenttien määrää.

Toinen ongelma on se, että minulla on yli 30 senttimetrin (keskeytän tämän lauseen ilmoittaakseni, että tämä kirjoitus ei tule sisältymään siihen eilen mainittuun kategoriaan, valitettavasti) korkuinen pino lukemattomia sarjakuvia. (Enkä edes laske siihen mukaan Essentialien ja Showcasejen pinoa, joka taitaa jäädä odottamaan eläkevuosiani.) Aina kun saan jotain luettua, sen julkaisemisesta on ehtinyt kulua puolisen vuotta, eikä siitä kirjoittaminen oikein tunnu enää ajankohtaiselta. Mutta tämä ongelma liittyy pitkälti edelliseen, koska vanhoista vanhoista sarjakuvista kirjoittaminen olisi silti sarjakuvista kirjoittamista, mitä taas kirjoittamatta oleminen ei ole. Silti jälkimmäinen vaihtoehto tuntuu minusta jostain syystä moitteettomammalta.

Kolmas ongelma on se, että vaikka viitsisinkin kirjoittaa jotain lukemistani sarjakuvista… en välttämättä halua. Hämähäkkimies-lehtien kääntäjänä tunnen olevani jäävi keskustelemaan Hämähäkkimies-sarjiksista, vaikka saatankin sanoa niistä muutaman kaikkea muuta kuin suoran sanan, jos esimerkiksi Otto nostaa ne puheenaiheeksi. En oikeastaan haluaisi sanoa mitään sarjakuvista, jotka saattavat vielä joskus ilmestyä suomeksi Egmontilta. Täytyy yrittää pysyä väleissä, katsokaas. Muutama Marvelin sarjakuva ehkä jää silloin tällöin turvalliselle alueelle. Katsotaan nyt. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin vain kirjoittaa häpeämättömiä hypetyksiä aina kun jokin kääntämäni Hämähäkkimies-julkaisu ilmestyy. Mikä tietenkin edellyttäisi sitä, että pysyisin ajan tasalla siitä, milloin mitäkin on ilmestymässä…

Toisin sanoen — pitäkää odotuksenne riittävän alhaisina, niin eiköhän tästäkin kriisistä selviydytä. Ainakin kaikkien innolla odottamia tulevien sarjakuvakirjojen listoja aion kirjoittaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Ja ehkä jotain muutakin.

Tagit: Meta.

Katuojan päivittäinen julkaisusykli valitettavasti loppuu toistaiseksi. Helmikuun yhdeksäntenä päivänä alkanut kokeilu päättyy nyt, kolme kuukautta myöhemmin. Jokseenkin urakan puolessa välissä toivoin, että ehtisin sataan artikkeliin, mutta lähden maasta huomenna ja palattuani saan sarjakuvan saralla keskittyä uusiin haasteisiin, pääasiassa Helsingin 22. sarjakuvafestivaalien organisointiin.

Sadan kirjoituksen tavoitteesta siis jäädään, mutta olen tyytyväinen siihen, että pystyin ylläpitämään tahtia näinkin pitkään. Sarjakuvaneuvos Heikki Jokinen kertoo mielellään anekdoottia Sarjainfo-lehden alkutaipaleelta, jolloin satunnainen kulttuuritoimija ihmetteli neljästi vuodessa ilmestyvää lehteä katsoessaan, miten muka sarjakuvasta voi löytää noin paljon asiaa. Asetankin itseni jalustalle ja julistan nyt, että olen ensimmäisenä Suomessa todistanut, että sarjakuvasta voi veistää asiaa vaikka joka ikinen jumalan päivä kaiken muun säätämisen ohessa. (Maailmallahan tämä ei ole mitenkään uutta tai merkillistä.)

Päivittäinen blogaaminen on antanut minulle mahdollisuuden laajentaa Katuojan skaalaa arvioista esimerkiksi ajankohtaisten aiheiden kommentointiin, joka onkin mielekäs tämä hyödyntää välitöntä blogiympäristöä. Samalla olen tullut linkittäneeksi lukijoita ympäri suomalaisen sarjakuvan alati kasvavaa sarjisblogiverkostoa.

Omasta mielestäni ja myös palautteesta päätellen kiinnostavimmat tekstit ovat näemmä syntyneet, kun olen lähtenyt rikkomaan tuttua kaavaa kieli hieman posken puolella. Mainittakoon tässä Muumi-lehden dekonstruointi, artikkeli tupakoinnista sarjakuvissa ja faktapaketti Lex Luthorista ja Tohtori Doomista. Katuojaan usein kommentteja jättänyt nimimerkki “Ilja Rautsi Helsingin Kalliosta” on huolestunut mielenterveydestäni ja kysyy, jouduinko lunttaamaan edellä mainittua faktakoostetta kirjoittaessani. Luonnollisestikaan en, mitä nyt muutaman viitteen tarkastin. Mielenterveyteni on siis mitä mainioimmassa kunnossa!

Myönnettäköön, että aivan joka päivä en ole kirjoittanut sarjakuvasta. Toisinaan olen hairahtunut kirjoittamaan esimerkiksi popkulttuurista laajemminkin. Jostain syystä juuri artikkelit, jotka eivät ole suoranaisia sarjakuva-arvioita ovat houkutelleet eniten linkkejä ja kommentteja. Mitäs sarjakuvablogin lukijoita te muka oikein olette? Vakavasti puhuen, jos olen kirjoittanut ohi aiheesta, olen tehnyt sen vain, kun minulla on ollut mielestäni kiinnostavaa tai hauskaa sanottavaa. Arvioita olen saattanut tehdä rutiinillakin ilman sen merkillisempää inspiraatiota.

Tämä kolmikuukautiskauden, joka tullaan epäilemättä muistamaan Kolmen naamoja rokanneen kuukauden dynastiana, mittavin yksittäinen hanke oli Viisi valhetta mangasta -juttusarja, joka myös esitettiin livenä Tampere kuplii -tapahtumassa. Alun perin vartin tietoiskuksi ideoitu polemiikki paisui viisiosaiseksi kokonaisuudeksi ja tunnin luennoksi. Täydellinen se ei ole ja varsinkin sarjan loppua kohti käy ilmeiseksi, että valheita oli alun perin neljä. Palaute on kuitenkin ollut laadukasta sekä runsasta ja luento oli jonkinasteinen yleisömenestys. Joskin luotettavien lähteiden mukaan osa Tampereen yleisöstä ei niinkään keskittynyt sisältöön vaan sen esittäjään, koska olen ilmeisesti vastustamattoman ihana. Sääli särkeä sydämenne, tytöt ja pojat, mutta tämä bishounen on varattu!

Päivittäiset tekstit ovat myös näkyneet kävijätilastoissa. Kolmen kuukauden aikana on sivuille rekisteröity reilusti yli 10 000 käyntiä ja päivittäinen kävijämäärä on kaksinkertaistunut. Kiitoksia myös kaikille kommentteja jättäneille – palaute on aina tervetullutta. Samoin pitää kiittää kaikkia Katuojaan linkittäneitä, muun muassa nimimerkki “Toni Jerrmania”, nimimerkki “Egmontin Janne Suomista” ja nimimerkki “Zum Teufel! -kustantaja Petteri Ojaa, jonka tulevaan julkaisuun olen juuri tehnyt esipuheen”.

Erityiskiitos kuuluu myös Rami Rautkorvelle, joka paikkasi artikkeleillaan poissaolojani ja sai minut pohtimaan, minkälaista sisältöä tuottaisin Katuojan uuteen erektio-artikkelikategoriaan.

Ja nyt, loppu on lähellä. Ja niin kohtaan viimeisen verhon! Ystäväni, sanon sen selkeästi: esitän asiani, josta olen varma. Olen elänyt täysillä, käynyt kaikki valtatiet. Ja enemmän, enemmänkin! Kyllä, oli aikoja – kuten tiedättekin – jolloin yritin haukata enemmän kuin pystyin pureksimaan. Mutta aina, epäilyksen hetkinäkin, jauhoin kaiken ja syljin sen ulos. Kohtasin haasteet ylväänä seisten; ja tein sen omalla tavallani.

Lopuksi, iso Jack Kirby -käsi kaikille teille lukijoille:

Otto Sinisalo kuittaa Katuojasta.

Tagit: Meta.

Miksi kukaan meistä tekee mitään? Jos ei ole pakko, joko elääkseen, elättääkseen tai muusta väistämättömästä velvollisuudesta? Miksi emme vain istu kotonamme ja tuijota seinää?

Syytän muusaa. Teen aina niin.

Kun puhun muusasta, en välttämättä tarkoita ihmistä, vaan inspiraatiota yleensä, oli se lihallinen tai ei. Kun pyörii keskellä yötä sängyssä puiden juuri ennen nukkumaan menoa saamaansa ideaa, muusa puhuu. Kun aloittaa työskentelemään jonkin hankkeen parissa eikä suostu lopettamaan, ennen kuin se täydellinen? Muusa, jälleen.

Kyseessä ei tarvitse olla taiteen tekeminen. Muusa voi inspiroida tekemään parempia putkiremontteja, vakaampia tietokoneohjelmia tai, poimiakseni satunnaisen, täysin sepitteellisen esimerkin, parempia vitsejä Hämähäkkimies-sarjakuvista.

Joskus voimme olla onnekkaita ja muusa ei olekaan ainoastaan abstrakti mielentila, vaan ihmishahmoinen inspiraatio: lihaa ja verta. Joku, jonka kanssa voimme puhua; joku, jota voimme koskettaa.

Yli vuoden ajan olen ollut onnekas.

Olen neurootikko, joka analysoi asioita puhki. Useammin kuin en, tiedostan missä tilanteessa olen ja mitä ihmiset ympärilläni ajattelevat. Tällä on tapana halvauttaa päätöksentekoani. Yksin minun pitää ponnistella saavuttaakseni keskinkertaisuuden huimaavat korkeudet.

On olemassa valokuva, minusta ja hänestä. Se on poikkeuksellinen, mutta ymmärtääksenne miksi, katsokaa vaikka muita minusta otettuja kuvia. Kun linssi osoitetaan minuun, kiusaannun, alan tiedostaa tilannetta. Kyräilen; valokuvissa hymyilen ani harvoin. Tässä valokuvassa kuvaaja on kuitenkin onnistunut kaappaamaan hetken, jossa olen unohtanut itseni, eksynyt kerrankin jonnekin muualle kuin omaan päähäni. Se on harvinaista, mutta muusa voi antaa sen minulle. Hänen kanssaan voin nousta keskinkertaisuuden yläpuolelle. Jos teen jotain poikkeuksellisen hyvää tai poikkeuksellisen oikein, hän on todennäköisesti vaikuttanut asiaan.

Syytän muusaa. Teen aina niin.

Tagit: Meta.