Katuoja

Sisältää juonipaljastuksia elokuvasta X-Men: Viimeinen kohtaaminen. Jos et ole nähnyt elokuvaa vielä, suosittelen palaamaan edelliseen kolumniin.

Hieno elokuva.

Huoleni penninvenyttämisen näkymisestä valkokankaalla olivat jokseenkin kokonaan aiheettomat. Illusorinen Vahtikaan ei näyttänyt ihan pelkiltä nosturin nokkaan ripustetuilta valonheittimiltä, vaan hehkuvien silmien ympärillä oli nähtävissä savun läpi (savu ja usva olivat kyllä ahkerassa käytössä) Vahdin pään siluetti. Ja Vahdin koko kehon toteuttaminen pienen budjetin tietokonegrafiikoilla olisi näyttänyt paljon pahemmalta. Sama periaate on voimassa koko elokuvan läpi: On parempi säästää rahaa olemalla näyttämättä asioita kuin näyttää ne halvasti. Harkittujen kuvakulmien ja reippaiden leikkauksien avulla taidettiin selvitä näyttämättä oikeasti X-suihkarin nousua tai laskua kertaakaan. Ei niin, että kaikki elokuvan erikoisefektit olisivat mitenkään häikäiseviä, mutta en myöskään kokenut niitä häiritseviksi.

Suuren hahmokatraan kanssa temppuilu sai kyllä alkupuolen tahmaamaan pahasti. Elokuvan aloittava takauma Xavierin, Magneton ja nuoren Jeanin ensitapaamiseen 20 vuotta sitten luo loistavan tunnelman, joka lässähtää, kun seuraava kohtaus on takauma Enkelin nuoruuteen 10 vuotta sitten. Kunnolla filmi pääsee käyntiin vasta Scottin kohdatessa Jeanin Alkali-järvellä (sanoinhan, että tässä olisi juonipaljastuksia). Siitä lähtien olinkin sitten aivan täysillä mukana. Juonessa ei ole turhia mutkia, vaan sen jälkeen kun kivi on työnnetty mäen päälle, sen annetaan vain vieriä alas, ja sitten elokuva päättyy.

Erityistä tyytymättömyyttä on aiheuttanut, siitä lähtien kun Ain’t It Cool News julkaisi arvostelun elokuvan varhaisesta käsikirjoitusversiosta, Kykloopin ja professori Xavierin tappaminen (minähän varoitin), tai se, miten se tapahtuu. Mitä minä en täysin tajua. Kumpikin kuolema on olennainen osa juonen kehittymistä. Kyse ei ole pelkästään shokeeraamisesta. Xavier oli lähtökohtaisesti Feenixin pahin vastustaja, joten heidän yhteenottonsa, ja sen väistämättömän lopputuloksen, vältteleminen olisi ollut todella tökeröä. Kykloopin tapauksessa asiaa ei ainakaan vaikeuttanut se, että hänen roolinsa ei ollut kovin suuri ensimmäisessä elokuvassa, ja vielä pienempi toisessa, minkä lisäksi hän sitten loikkasi Bryan Singerin mukaan Superman Returnsiin. Ehkä se vaikutti jollain tavalla siihen ajatuskulkuun, joka johti päätökseen tappaa Kyklooppi, mutta se, millä tavalla Kyklooppi tapettiin, on järkeenkäypä.

Feenix on elokuvassa Ryhmä-X:n arkkivihollinen, ja myös Jean Greyn vihollinen. Jean rakastaa Scottia, ja Feenix vie Scottin häneltä pois. Ja koska Jean ei voi elää ilman Scottia, hänen täytyy kuolla lopussa. Elokuvassa tämä tietenkin näyttää juoniaukolta, koska juuri hetkeä aikaisemmin toinen arkkivihollinen Magneto on neutraloitu Lääkkeen avulla, ja kukaan ei sano ääneen mitään syytä, miksi Wolverine ei voisi tehdä samaa Feenixille.

Itse asiassa itse elättelin toivoa siitä, että elokuvassa Feenixin taru päättyisi samaan tapaan, kuin sen oli sarjakuvissa alunperin tarkoitus. Ennen kuin Jim Shooter määräsi Jean Greyn tapettavaksi rangaistuksena Feenixin hirmuteoista, Jeanin mutanttivoimat oli tarkoitus poistaa shi’arien laitteella. Tämä laite olisi tietenkin elokuvassa voitu helposti korvata Lääkkeellä. Mutta toivoin myös, että huhu Kykloopin kuolemasta osoittautuisi huhuksi, tai että Jean herättäisi hänet henkiin ennen loppua, ja he voisivat elää elämänsä onnellisena loppuun saakka. Mutta Scott pysyi kuolleena, joten Jeaninkin oli kuoltava. Ehkä olen outo, mutta Jeanin ja Scottin vierekkäisten hautakivien näkeminen oli varsin lohdullista verrattuna siihen kuolemisten ja henkiinheräämisten loputtomaan toistoon, johon he ovat sarjakuvissa tuomittuja.

Mutta mikä siis oli se syy, elokuvan sisäisen logiikan mukaan, minkä takia Wolverine ei anna Jeanille lääkettä, vaan tappaa hänet? Helppoa. Kanssakäymisissään Roguen kanssa Wolverine osoittaa, että hän ei ole mikään idealisti. Hän ymmärtää Roguen tuskan, eikä yritä uskotella, että kaikki voisi vielä kääntyä parhain päin, vaikka Rogue ei ottaisikaan Lääkettä. Ehkä Rogue tekee virheen, ehkä ei, mutta Wolverinelle tärkeintä on se, että päätös on Roguen, ja hän kunnioittaa sitä. Ja Jean pyysi häntä tappamaan itsensä. Tietenkin Wolverine kieltäytyi aikaisemmin, mutta sen takia, että hän oli rakastunut Jeaniin, hän tarvitsi Jeaniä, ja asetti omat tarpeensa Jeanin edelle. Ja ennen taisteluun lähtöä Storm kyseenalaisti juuri siitä syystä Wolverinen kyvyn tehdä oikea päätös oikealla hetkellä. Ja vaikka ne lopulta jäävät harmittavalla tavalla unohduksiin spektaakkelin alle, nämä langat selvästi kietoutuvat yhteen elokuvan loppuhuipennuksessa.

Ja idea, että Jeanin repiessä telekineettisillä voimillaan Wolverinen kehoa kappaleiksi Wolverinen omat voimat kursivat sitä koko ajan kokoon, kruunasi koko jutun.

Ja sitten vielä Xavier herätettiin henkiin. Ajattelin kyllä, että se Xavierin esimerkki eettisestä ongelmasta tuntui todella kaukaa haetulta, mutta se unohtui varsin nopeasti. Ja sitten, kun sitä ei osannut odottaa, se tuli takaisin. Törkeää. Mahtavaa.

Tagit: elokuva, x-men.

Kolmas Ryhmä-X -elokuva X-Men: Viimeinen kohtaaminen saa ensi-iltansa keskiviikkona. Varhaiset arviot elokuvan käsikirjoituksesta tuomitsivat projektin katastrofiksi, josta syypääksi nimettiin kaksi ensimmäistä elokuvaa ohjanneen Bryan Singerin tiehensä häätänyt Foxin studiopomo Tom Rothman. Ensimmäiset arvostelut itse filmistä ovat olleet varauksellisen positiivisia (kirjoitushetkellä Rotten Tomatoes on kirjannut elokuvalle 67% tuoreusasteen).

Promootiomateriaalit elokuvantekijöiden haastatteluista TV:ssä ja Internetissä levitettyihin filmikatkelmiin ovat panostaneet torjuntavoiton saavuttamiseen kahdella rintamalla: Elokuva ei ole harhautunut kauaksi fanien rakastamasta Ryhmä-X:stä, ja se ei näytä hutiloidulta, halvalta roskalta. Ihan aina näitä viestejä ei saada välittymään yhtäläisen vakuuttavasti, kuten “Kanuunankuula”-katkelman tapauksessa. Meitä pitkäaikaisia Ryhmä-X:n ystäviä ilahduttaa nähdä Wolverinen ja Kolossin klassinen manööveri elokuvallistettuna, ja vielä riemastuttavampaa on tajuta, että heidän vastustajansa on Vahti-robotti. Kuitenkin on todettava, että robotista itse asiassa ei nähdä muuta kuin irrallinen pää, ja mielikuva uhkaavasti lähestyvästä hehkuvasilmäisestä jätistä on pelkkä nosturin nokkaan ripustetuilla valonheittimillä luotu illuusio. Tällaiseen penninvenyttämiseen primitiivisillä filmitaiteen kikoilla ei luulisi kenenkään ohjaajan alentuvan, ellei hän joutuisi esimerkiksi luomaan kesän ällistyttävimmän erikoisefektispektaakkelin alle vuodessa.

Brett Ratnerillä oli siis varsin epäkiitollinen tehtävä edessään, kun hänet palkattiin projektin hylänneen Matthew Vaughnin seuraajaksi alkukesästä 2005. Ohjaajan vaihtuminen ei saanut vaikuttaa aikatauluun, tai muuten kesän ällistyttävimmän erikoisefektispektaakkelin tittelin veisi ilman haastajaa Warner Bros:in palvelukseen siirtyneen Bryan Singerin Superman Returns. Jotenkin Ratnerin täytyi kuvata ihmis- ja mutanttikuntien välinen kataklysminen yhteenotto tuhansine, no, satoine, tai ainakin kymmenine superolentoineen vaatimattoman budjetin (arviolta 150 milj. dollaria vs. Superman Returnsin 250 milj. dollaria) ja vaativan aikataulun rajoissa, keinoja kaihtamatta. Ja jotenkin hän näyttää siinä onnistuneen.

Joissain kohdissa on selvästi menty siitä, missä aita on matalin, mutta näin säästetyt rahat on voitu sijoittaa muutamiin todella vaikuttaviin jaksoihin. Elokuvan aloittava takauma nuoren Jean Greyn ja nuorehkojen Charles Xavierin ja Erik Lehnsherrin kohtaamiseen on toteutettu nuorentamalla Patrick Stewartin ja Sir Ian McKellenin kasvoja digitaalisesti, ja lopputulos on ainakin netistä imuroitavan tiedoston resoluutiolla tarkasteltuna hätkähdyttävä. Kyseinen kohtaus on vieläpä sisällöltään ja sävyltään, julkkiscameoista puhumattakaan, niin oikeanlainen, että minä katson tavoitellun torjuntavoiton saavutetuksi.

En tietenkään ole varma, että tulen nauttimaan elokuvasta. Koska loppujen lopuksi kyseessä on nimenomaan elokuva, eikä vain joukko erikoistehostevelhojen teknisiä taidonnäytteitä ja käsikirjoittajien yhteenkutomia X-taruston juonenpätkiä. Elokuvasta ei voi tietää, toimiiko se kokonaisuutena vai ei, ennen kuin sen oikeasti näkee. Palataan asiaan parin päivän päästä.

Tagit: elokuva, x-men.

Päivitetty 17.5.2005

Tilaan

GØDLAND, VOL. 2: ANOTHER SUNNY DELIGHT TP / Joe Casey / Tom Scioli
Turha kai yrittää valehdella… en ole itse asiassa ehtinyt vielä lukemaan ensimmäistäkään kokoelmaa. Mutta tämä vain näyttää niin jänskältä. Kuningas elää!

EXCALIBUR CLASSIC VOL. 2: TWO-EDGED SWORD TPB / Chris Claremont / Alan Davis, Ron Lim & Co.
Ensimmäisessä kokoelmassa oli suurin osa jo suomeksi nähtyjä tarinoita, mutta nyt päästään kunnolla asiaan. Hyvää Claremontia! Muistatteko vielä, millaista se oli?

BLACK PANTHER BY JACK KIRBY VOL. 2 TPB / Jack Kirby & Ed Hannigan / Jack Kirby & Jerry Bingham
Nämä ovat aivan hulluja juttuja. Ei ehkä aivan ikimuistoisinta Kirby-kamaa, mutta puhdasta sellaista kuitenkin.

THE THING: IDOL OF MILLIONS TPB / Dan Slott / Andrea DiVito
Olen saattanut mainita tämän jo aiemmin, mutta Dan Slott on yksi parhaista, ellei paras perinteisen supersankarikuvan kirjoittajista Marvelilla. Törmäsin juuri tietoon, että The Thing on vaarassa tulla lakkautetuksi, minkä vuoksi Slott on aloittanut Pull My Thing-kampanjan, jotta ihmiset saataisiin tilaamaan lehteä ihan läpyskämuodossa. Mutta eivät parhaatkaan aina lyö kunnareita, joten taidan odottaa, että pääsen tarkistamaan asian tästä kirjasta.
Päivitys: The Thing on lakkautettu.

ESSENTIAL OFFICIAL HANDBOOK OF THE MARVEL UNIVERSE – DELUXE EDITION VOL. 3 TPB / Mark Gruenwald, Peter Sanderson & Co. / John Byrne, Dave Cockrum & Co.
Kauhea. Vieläkö näitä tulee paljon? No, kai niille jostain tilaa löytyy…

PROMETHEA BOOK FIVE TP / Alan Moore / J.H. Williams III & Mick Gray
Että tätä onkin saanut odottaa. Sisältää formaatilla kikkailleen viimeisen numeron julisteinserttinä “koko komeudessaan”. Toivottavasti se tarkoittaa, ettei sitä ole mitenkään kutistettu.

DOOM PATROL: MUSCLEBOUND TP / Grant Morrison / Steve Yeowell, Jamie Hewlett & Co.
Käsittääkseni tämä jumitti jossain tekijänoikeus/lisensointihelvetissä pitkään, koska Flex Mentallo on oikeasti Charles Atlas, tai jotain. Toivottavasti tuo ei ollut spoileri. Jos se oli, asian voinee korjata napsimalla sieniä, ennen kuin lukee tämän sarjakuvan.

Tilaisin, mutta…

X-FACTOR: THE LONGEST NIGHT PREMIERE HC / Peter David / Ryan Sook & Dennis Calero
Peter David on yksi vanhoista suosikeistani. Hiljattain on kyllä tuntunut siltä, että hän on vähän menettänyt tatsiaan, tai ehkä makuni vain on muuttunut. Mutta Ryan Sook on loistava kuvittaja, joten enköhän hanki tämän sitten, kun se ilmestyy pehmeäkantisena.

ABSOLUTE DARK KNIGHT HC / Frank Miller / Frank Miller & Klaus Janson
Mutta kun DK2 on niin karmeaa roskaa. Itse asiassa, Absolute Edition pelkästään DKR:n ensimmäisestä numerosta riittäisi hyvin.

THE AUTHORITY/LOBO: HOLIDAY HELL TP / Keith Giffen & Alan Grant / Simon Bisley & Henry Flint
Sisältää Lobo Paramilitary Christmas Specialin (julkaistu suomeksi) ja kaksi Authority/Lobo-crossoveria (omistan läpysköinä). Suosittelen kaikille pääjehun fanipojuille.

No en taatusti tilaa!

WITCHBLADE COMPENDIUM EDITION / David Wohl, Michael Turner & Co. / Michael Turner, Randy Green & Keu Cha
Tämä kirja sisältää yksien kansien välissä Witchbladen 50 ensimmäistä numeroa, yhteensä 1248 sivua. Sen täytyy painaa aivan tuhottomasti! Tällaisella tiiliskivellä voisi vaikka tappaa jonkun… pakottamalla hänet lukemaan sitä.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Image

Comics Continuum:

• Dark Horse

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

Warren Ellisin suomenvierailua ennakoiden olen kerännyt listan hänen keskeisistä, suomennetuista teoksistaan. Jos kesähelteet hiostavat, kannattaa mennä viileään divariin etsimään hyväkuntoisia kappaleita näistä merkkiteoksista. Syksyllä voitte sitten ylpeästi ojentaa ne herra Ellisille signeerattaviksi!

Tales of the Witchblade: Selena (Witchblade 5-6/2000)

Kahden maailman parhaat puolet: Teknologiafetissit kohtaavat tissit!

Carnage: Mielettömyyden maisemat (MARVEL 8/1996)

Varoittava tarina C-vitamiinin liikakäytön fysiologisista vaikutuksista ja verioksennusmurhasaastairtosuolet

WildC.A.T.S & Ryhmä-X: Synkkä tulevaisuus (Team-up -spesiaali 2/2000)

Se on hyvin, hyvin synkkä. Ja siinä on nännipuristimia. Synkkiä nännipuristimia.

Wolverine: Hengissä edelleen (Mega-Marvel 5/1999)

Tarina täynnä yllätyksiä, kuten Wolverine tappamassa ihmisiä.

Aaveajaja: Tuskien yöt (Sarjakuvalehti 11/1995)

Aaveajajan tehokkaampi, pohditumpi, strategisempi, ennakoivampi, herkempi sota terroria vastaan.

Batman: Lepakon synty (Batman: Mustaa ja valkoista, 2003)

Näe, mikä tekee Batmanistä Batmanin, ja hänen kengänpohjansa (Kuvittajana Jim Lee).

Hellblazer: Lukossa (John Constantine – Hellblazer: Savua ja tulta, 2005)

Harvinainen helmi Ellisiltä: tarina viiltävä-älyisestä mutta kyynisestä vastarannankiiskestä.

Kiitos Sarjakuvarock, anteeksi Jussi Ahlroth.

Tagit: Satiiri, Warren Ellis.