Katuoja

Warren Ellisin suomenvierailua ennakoiden olen kerännyt listan hänen keskeisistä, suomennetuista teoksistaan. Jos kesähelteet hiostavat, kannattaa mennä viileään divariin etsimään hyväkuntoisia kappaleita näistä merkkiteoksista. Syksyllä voitte sitten ylpeästi ojentaa ne herra Ellisille signeerattaviksi!

Tales of the Witchblade: Selena (Witchblade 5-6/2000)

Kahden maailman parhaat puolet: Teknologiafetissit kohtaavat tissit!

Carnage: Mielettömyyden maisemat (MARVEL 8/1996)

Varoittava tarina C-vitamiinin liikakäytön fysiologisista vaikutuksista ja verioksennusmurhasaastairtosuolet

WildC.A.T.S & Ryhmä-X: Synkkä tulevaisuus (Team-up -spesiaali 2/2000)

Se on hyvin, hyvin synkkä. Ja siinä on nännipuristimia. Synkkiä nännipuristimia.

Wolverine: Hengissä edelleen (Mega-Marvel 5/1999)

Tarina täynnä yllätyksiä, kuten Wolverine tappamassa ihmisiä.

Aaveajaja: Tuskien yöt (Sarjakuvalehti 11/1995)

Aaveajajan tehokkaampi, pohditumpi, strategisempi, ennakoivampi, herkempi sota terroria vastaan.

Batman: Lepakon synty (Batman: Mustaa ja valkoista, 2003)

Näe, mikä tekee Batmanistä Batmanin, ja hänen kengänpohjansa (Kuvittajana Jim Lee).

Hellblazer: Lukossa (John Constantine – Hellblazer: Savua ja tulta, 2005)

Harvinainen helmi Ellisiltä: tarina viiltävä-älyisestä mutta kyynisestä vastarannankiiskestä.

Kiitos Sarjakuvarock, anteeksi Jussi Ahlroth.

Tagit: Satiiri, Warren Ellis.

Aiempi kolumnini tieteellisistä virheistä Yukinobu Hoshinon sarjakuvassa 2001 Nights nostatti vastalauseita kahdessa Katuojan lukijassa, jotka valitettavasti rohkenivat esittää kommenttinsa ainoastaan yksityisesti. Referoin nyt nämä kommentit ja annan niihin vastineeni johdantona seuraavalle ansiokkaan sarjakuvan ylianalysoinnilleni.

Ensimmäinen kommentti koski yleisesti ottaen tapaa, jolla käsittelin 2001 Nightsia: Ei sitä ole tarkoitettu luettavaksi tuolla tavalla. Olen tästä eri mieltä. Minusta Hoshino on ottanut tieteelliset näkökohdat hyvin vakavasti: Niiltä osin, mistä hänellä on selvästi ollut käytettävissään taustatietoa, hän on esittänyt asiat sangen pikkutarkasti kuvituksessaan ja selittänyt ideat perusteellisesti tekstiosuuksissa. Uskon, että hän ei olisi tietoisesti tehnyt niin helposti korjattavia virheitä asioissa, joiden esittäminen siten, kuin hän ne esitti, ei ollut välttämätöntä juonen kannalta. Mutta jospa kuitenkin oletetaan, että 2001 Nightsia ei ole tarkoitettu luettavaksi sillä tavalla, luonnontieteellisiä näkökohtia kriittisesti tarkastellen. Siinäkin tapauksessa ongelma on jokseenkin sama, kuin minkä edellisessä kolumnissani esittelin: Sarjakuvien maailmasta ei löydy yhtä vakavastiotettavaa tieteisfiktiota kuin proosasta. Ei löydy mitään, mikä olisi tarkoitettu luettavaksi sillä tavalla. Ja syy on selvä. “Kyllä minä pystyisin, mutta minä en vain halua”, sanovat yhtä uskottavasti nikotinisti, jota kehotetaan lopettamaan paha tapa, ja sarjakuvantekijä, jota pyydetään ratkaisemaan massa-energiaekvivalenssin yhtälö.

Toinen kommentti koski lausetta: “‘Vaimean gammasäteilyn’ sijasta antimateriakappaleen pinnan pitäisi olla valaistu kuin urheilustadion.” Tämä antoi sen virheellisen vaikutelman, että tarkoitin sähkömagneettista säteilyä näkyvän valon aallonpituuksilla. Tarkoitukseni oli kuitenkin vain kuvata säteilyn kokonaistehon suuruutta, ei sen aallonpituutta. Valo ja sähkömagneettinen säteily menevät käsitteinä iloisesti sekaisin alan kielenkäytössä, kun ei tarvitse välittää ihmisen silmän fysiologisista oikuista. Insinöörien tiedetään jopa valaisevan asioita radioaalloilla, mikä ei siis ole, maallikoille tiedoksi, sama asia kuin se, että käytetään kännykän näyttöä taskulamppuna.

Jos kuitenkin eräs asia maallikonkin pitäisi valosta ymmärtää sekaannuksetta, niin se on jotain sellaista, mitä Alan Moore ei voi meille opettaa. Moore on ehkä kaikkien aikojen paras sarjakuvakirjoittaja, mutta luonnontieteilijänä hän on… ehkä kaikkien aikojen paras sarjakuvakirjoittaja. Hieman hankalaksi asian tekee se, että hän on selvästi hyvin innostunut tieteestä. Vaikka hän onkin takkutukkainen ja -partainen hörhö, joka täysin tyytyväisenä palvoo villasukasta tekemäänsä jumalaa, hän ilmeisesti kuitenkin arvostaa tiedettä tapana ymmärtää asioita. Se ei silti tarkoita, että Alan Moore itse ymmärtäisi niitä asioita.

Yksi suosikeistani Mooren Tomorrow Stories -antologialehdessä oli Jack B. Quick, jossa pieni maalaispoika joutui kommelluksiin hillittömien tiedekokeilujensa takia. Jack B. Quick on kiistatta sarjakuva, jota ei ole tarkoitus lukea sillä tavalla. Paikkansapitävien tieteellisten faktojen noukkiminen fiktion seasta olisi pyrkimys, jota en suosittelisi kenellekään, ja johon kovin moni ei varmastikaan ole ainakaan tietoisesti hairahtunut. Silti yksi tarina on jäänyt erityisesti mieleeni siksi, että Moore näyttää tehneen siinä aidon, perustavanlaatuisen virheen, joka on saattanut vääristää hyvin valitettavalla tavalla lukijoiden käsitystä valon luonteesta.

Tomorrow Storiesin numerossa 2 julkaistussa tarinassa “The Unbearableness of Being Light” Jack B. Quick huolestuu oivaltamastaan mahdollisuudesta, että valon kulkureitin mutkat eivät aiheudukaan voimakkaista gravitaatiokentistä, vaan juopuneisuudesta. Tämän takia Jack auttaa poliisimies-Peteä pidättämään huomattavaa ylinopeutta kulkevan valon. Kun poliisi ei onnistu saamaan pidätetyltä valolta lausuntoa, Jack kertoo keksineensä keinon:

“You see, sound is the same stuff as light, but at a longer wavelength! This light-squeezer that I just patented will stretch it out until we can hear it!”

Tämä idea on perinpohjaisesti virheellinen. Ääni on aineessa aaltomaisesti etenevä mekaaninen häiriö, ja puhuttaessa äänestä yleisessä kielenkäytössä tämä häiriö on ilmanpaineen muutos. Valo, tai siis sähkömagneettinen säteily, sen sijaan voidaan käsittää sekä aaltomaisesti etenevänä häiriönä sähkömagneettisessa kentässä että sähkömagneettisen vuorovaikutuksen välittäjähiukkasina, fotoneina. Molemmille tulkintatavoille on yhteistä se, että toisin kuin ääni, jonka liike on aina suhteellista sitä kuljettavaan väliaineeseen nähden, valo kulkee myös tyhjiössä, ja aina havainnoijan liiketilasta riippumattomalla nopeudella. Suihkukone voi kiriä kiinni itse aiheuttamansa äänen, mutta avaruusalus jää omasta valostaan aina jälkeen valonnopeudella.

Jos viimeisen vuosisadan, tai oikeastaan 120 vuoden tieteellisistä edistysaskelista pitäisi ihmisen mitään asioita ymmärtää, niin tämä on ehdottomasti yksi: Ääni ja valo eivät ole samaa tavaraa.

Tähdentäisin myös, että vaikka äänen aallonpituudet (ihmisen kuulemille taajuuksille ilmassa 1,7 cm – 17 m) ovat pidempiä kuin näkyvän valon aallonpituudet (400 nm – 700 nm), sähkömagneettista säteilyä esiintyy käytännössä kaikilla mahdollisilla aallonpituuksilla. Äänen aallonpituuksia vastaava sähkömagneettinen säteily sisältyy VHF- ja UHF-aaltoihin, joita käytetään TV-ja radioliikenteessä.

Jack B. Quickit ovat tietenkin vain humoristista viihdettä, ja asiavirheiden huomaaminenkaan ei estä nauttimasta niistä. En kuitenkaan voi olla miettimättä, kuinka paljon suurempi saavutus olisi sellainen sarjakuva, joka esittää luonnontieteellisiä ihmeellisyyksiä yhtä nokkelasti ja hauskasti kuin Jack B. Quick, mutta tekee sen syyllistymättä karkeisiin asiavirheisiin.

Tagit: manga, tiede.

Tilaan

ABSOLUTE KINGDOM COME HC / Mark Waid / Alex Ross
Tiedotukseni Kvaakin foorumilla Absolute Sandmanin julkaisemisesta johti myrskyyn vesilasissa Absolute Editionien oikeutuksesta. Esille tulleista ajatuksista takaperoisin oli varmastikin se, että Absolute Editionin julkaiseminen olisi hyväksyttävää, jos tavallisia painoksia ei enää tulisi. Oikeasti moraalitontahan olisi lähes sadan dollarin riistäminen sellaisilta, joilla ei ole fanaattista pakkomiellettä hankkia suosikkisarjakuviaan äärimmäisen ylellisessä muodossa. Absolute Edition olkoon absoluuttisten fanipoikien optio, ja Kingdom Comen tapauksessa olen absoluuttinen fanipoika.

TOP 10: BEYOND THE FARTHEST PRECINCT TP / Paul Di Filippo / Jerry Ordway
Alan Mooren ABC-sarjakuvat ovat nyt siirtymässä toisten kirjoittajien haltuun. Peter Hoganin Terra Obscurat ovat olleet varsin viihdyttäviä, joten täydellistä tason romahdusta ei varmaankaan tarvitse yleisesti ottaenkaan pelätä. Oikeastaanhan ABC-sarjat eivät ole olleet mitenkään Mooren uran korkeinta huippua, ainoastaan esimerkillisen tasaista laadukkuutta. Osansa tässä on kuvittajilla, ja Jerry Ordway ainakin näyttää olevan todella hyvässä vedossa.

SPIDER-GIRL VOL. 6: TOO MANY SPIDERS! DIGEST / Tom DeFalco / Pat Olliffe & Ron Frenz
Jatkan edelleen Hämähäkkitytön tukemista pokkarimuodossa. Viime vuoden Last Hero Standing -minisarjan tänä vuonna saama jatko-osa Last Planet Standing ainakin osoittaa, että Hämähäkkitytön vaihtoehtoiselle todellisuudelle löytyy kiinnostunutta yleisöä.

Tilaisin, mutta…

SEVEN SOLDIERS OF VICTORY VOL. 4 TP / Grant Morrison / Doug Mahnke, Freddie Williams III & Co.
Viimeisen vuoden suurin sarjakuvatapaus, jonka nimessä ei ole Ääretöntä tai Ämmää, saavuttaa huipentumansa. Tarinakokonaisuuden päättävä spesiaali ei ole vielä ilmestynyt, mutta se ei estä minua sanomasta, että tämä kannattaa ostaa. Ja sitten lainata minulle, koska minulta jäi Seven Soldiers: Frankenstein #2 väliin.

CONAN AND THE DEMONS OF KHITAI TPB / Akira Yoshida / Paul Lee
P. Craig Russellin Conan and the Jewels of Gwahlur oli minulle hienoinen pettymys, enkä oikein uskalla sitoutua ostamaan tätä sivuprojektia, joka aiheensa ja tekijäkaartinsa puolesta vaikuttaa jonkinlaiselta Conanin pseudomangaversiolta.

ETERNALS BY JACK KIRBY HC / Jack Kirby
Siinäkin tapauksessa, ettei listallani olisi jo yksi 75 dollarin kirja tälle kuulle, en taitaisi suostua maksamaan sellaista summaa tästä. Kirby oli Kuningas, mutta hänen tuotantonsa oli kuitenkin varsin vaihtelevaa. Vaikka Eternals onkin hänen maineikkaimpaa tuotantoaan, ja varsin ajankohtaista Neil Gaimanin ja John Romita Jr:n uuden minisarjan ansiosta, tämä olisi silti aika kallis säkillinen saparohäntää.

SHE-HULK VOL. 3: TIME TRIALS TPB / Dan Slott / Juan Bobillo, Paul Pelletier & Co.
Lainaan tämän sitten Otolta.

No en taatusti tilaa!

THE BEST OF CURSE OF THE SPAWN / Allen McElroy & Brian Haberlin / Dwayne Turner & Danny Miki
Katselin televisiosta Hurt Bert -nimistä ohjelmaa, jossa avuton koomikko tutustui karmeisiin ammatteihin. Ensin hänet laitettiin tyhjentämään bajamajoja ja siivoamaan sellaisia, jotka oli kaadettu nurin. Sen jälkeen hänen piti lukea Curse of the Spawn -lehtiä ja selvittää, mitkä niistä olivat parhaita.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Image

Comics Continuum:

• Dark Horse

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

Sisältää spoilereita Yukinobu Hoshinon sarjakuvasta 2001 Nights Vol 1.

Sarjakuva on kovan tieteisfiktion esittämisessä jotakuinkin yhtä rajoittunut väline kuin elokuva. Visuaalinen ilmaisu soveltuu ihmeen tunnun luomiseen, mutta tieteiskonseptien käsittely onnistuu tehokkaimmin proosassa. Harva tieteissarjakuva kuitenkaan pääsee edes lähelle täyttä potentiaaliaan, koska sarjakuvantekijät eivät juurikaan ymmärrä luonnontieteiden päälle. Asia nyt vain on niin, että Arthur C. Clarken tarinoissa ei käytetä Warren Ellisin keksimää teknologiaa, vaan päinvastoin.

Clarken Avaruusodysseian ja Tuhannen ja yhden yön tarinat yhdistävä 2001 Nights on yksi parhaista lukemistani tieteissarjakuvista, mutta sen luoja Yukinobu Hoshino ei myöskään näytä tietävän avaruusfysiikasta muuta kuin mitä jossain Tieteen kuvalehden japanilaisessa vastineessa on raportoitu. Ensimmäinen 2001 Nights -kokoelma huipentuu tarinaan, jossa joukko astronautteja tutkii aurinkokunnan laidalta löytynyttä antimateriaplaneetta Luciferia. Antimaterian historia alkuräjähdyksestä lähtien ja Luciferin muodostuminen esitetään varsin uskottavasti ja tyylikkäästi, mutta juoni tukeutuu muutamissa kohdissa eräiden fysikaalisten ilmiöiden puutteelliseen ja suoranaisesti virheelliseen ymmärrykseen.

Kuten mistä tahansa asiaa käsittelevästä populaariartikkelista epäilemättä käy ilmi, antimateria on eräänlainen tavallisen aineen peilikuva. Jokaisella alkeishiukkasella on antimateriavastineensa, jolla on sama massa mutta vastakkainen varaus. Kun hiukkanen kohtaa antimateriavastineensa, tapahtuu annihilaatio: Hiukkaset katoavat, ja niiden massaa vastaava energia, tutun kaavan E = mc² mukaisesti, vapautuu elektromagneettisena säteilynä. Reaktioon osallistuviin ainemääriin nähden vapautuvan energian määrä ei ole ainoastaan suunnaton verrattuna arkipäiväisiin kemiallisiin reaktioihin, kuten bensiinin hapettamiseen polttomoottorissa, mutta myös ydinvoimalaitoksissa hyödynnettävään fissioreaktioon verrattuna. Kuten 2001 Nightsin tarinassa hyvin käy ilmi, tämän takia antimateria on sekä potentiaalisesti mittaamattoman arvokas energialähde että kauhistuttavan vaarallista.

Tutkimusmatkailijoiden lähestyessä Luciferia he toteavat, että planeetta ei näy lainkaan tutkassa. Tämä selitetään sillä, että tutka-aaltojen elektronit katoavat kohdatessaan planeetan positronit. Myöhemmin planeetan renkaan läpi kulkeva kapseli pelastuu kuin ihmeen kautta annihilaatiolta, kun sitä lähestyvät jääkimpaleet katoavat vuorovaikuttaessaan tutka- ja radioaaltojen kanssa. Ongelma on vain siinä, että tutka- ja radioaallot ovat sähkömagneettista säteilyä, joka ei sisällä elektroneja tai mitään muitakaan massallisia hiukkasia, joita voisi luokitella materiaksi. Sen, että elektromagnetismin välittäjähiukkaset ovat fotoneja, pitäisi olla korkeintaan lukiotason tietoa.

Siinäkin tapauksessa, että avaruuskapselin ympärille jotenkin olisi syntynyt tarinassa esitetty suojavalli (jonka pitäisi sisältää elektronien lisäksi myös protoneja antiprotonien kumoamiseksi), seuraukset olisivat todellisuudessa hyvin erilaiset kuin Hoshino on esittänyt. Materian ja antimaterian kohtaaminen ei ole kohtalokasta pelkästään sen takia, että se saa materian katoamaan, vaan myös vapautuvan energiamäärän takia. Tarinassa viitataan tähän tosiasiaan, mutta sen käsittely ei ole lainkaan johdonmukaista. Tässä pieni laskelma, jota Hoshino ei vaivautunut tai kyennyt tekemään: Otetaan noin 1 kg antimateriajäätä ja annihiloidaan se vastaavalla määrällä materiahiukkasia, kuten tarinassa nähdään tapahtuvan. Vapautuva energiamäärä on 2 kg * (3 * 10⁸ m/s)² = 18 * 10¹⁶ J. Tämä energiamäärä vastaa noin 40 megatonnin räjähdystä, eli yli kahtatuhatta Hiroshimaan pudotettua ydinpommia. Noin metrin päässä avaruuskapselin edessä. Siitä ei selviä ehjin nahoin, vaikkei itse suoraan osuisikaan antimateriaan.

Itse asiassa nyt kun on todettu, että Hoshino ei aivan ole sisäistänyt ilmiön mittasuhteita, voidaan palata vielä tarinan alkuun, jossa Luciferin olemassaolosta saadaan ensimmäinen merkki, kun mineraalirahtarit tutkivat tuhoisin seurauksin Jupiterin tienoille eksynyttä antimaterialohkaretta. Juuri ennen räjähdystä yksi astronauteista varoittaa lohkaretta avaruuskävelyllä lähestyvää toveriaan oudosta havainnostaan: Jokin reaktio kappaleen pinnalla synnyttää vaimeaa gammasäteilyä. Kuinka vaimeaa?

Aurinko menettää massaa aurinkotuulen muodossa noin 10⁹ kg/s. Jos oletetaan, että massa virtaa tasaisesti joka suuntaan (todellisuudessa tiheys on suurempi planeettojen ratatasossa), Jupiterin kohdalla yhden neliömetrin läpi kulkee joka sekunti karkeasti ottaen 10^-15 kg ainetta. Tarinan mukaan antimaterialohkareen läpimitta oli 270 metriä. Tämän perusteella voidaan laskea, että aurinkotuulen kohdatessa lohkareen pinnan vapautuu joka sekunti noin 10⁷ J. Se ei ole paljon megatonneissa, mutta se vastaa kymmentätuhatta 1000 watin valonheitintä. “Vaimean gammasäteilyn” sijasta antimateriakappaleen pinnan pitäisi olla valaistu kuin urheilustadion.

Nämä eivät ole vaikeita laskuja. Ne kuitenkin edellyttävät, että fysiikan tuntemus on hieman parempi kuin mitä voi saavuttaa pelkästään populaarijulkaisujen valmiiksipureskeltuja tiedeartikkeleja lukemalla. Proosan puolella se ei ole mitenkään kohtuuton vaatimus tieteisfiktion kirjoittajalle, mutta sarjakuvamaailmassa siitä voi vain unelmoida. Olosuhteisiin nähden 2001 Nights on parasta tieteissarjakuvaa, mitä olen lukenut, hyvässä ja pahassa.

Tagit: manga, tiede.

Tilaan

SHOWCASE PRESENTS: SUPERMAN VOL. 2 TP / Jerry Coleman, Bill Finger & Otto Binder / Curt Swan, Wayne Boring, & Co.
Enpä ole vielä ensimmäistäkään ehtinyt lukemaan, mutta otetaan nyt ihan yleissivistyksen vuoksi.

SKRULL KILL KREW TPB / Grant Morrison & Mark Millar / Steve Yeowell
Tämä on niiltä ajoilta, kun Morrison oli juuri hiljattain manannut Millarin esiin helvetistä, ja demoni vielä totteli herraansa. Toivottavasti kuitenkin Morrison oli ehtinyt jo palata siltä 90-luvun alun tripiltä, jolle Arkham Asylumin yllättävä suosio hänet lähetti, nimittäin niihin aikoihin kirjoitettu Kid Eternity oli jotain aivan käsittämätöntä houretta.

ESSENTIAL CLASSIC X-MEN VOL. 2 / Roy Thomas, Gary Friedrich & Arnold Drake / Werner Roth, Jack Sparling, & Co.
Mitään klassikkotarinoita ei tähän volyymiin sisälly, ellei sitten sellaiseksi lasketa sitä, kun Professori X kuoli ensimmäisen kerran. Kiinnostavaa materiaalia kuitenkin, ajalta jolloin Ryhmä-X oli vähällä hävitä ikuisiksi ajoiksi.

ESSENTIAL OFFICIAL HANDBOOK OF THE MARVEL UNIVERSE – DELUXE EDITION VOL. 2 TPB / Mark Gruenwald, Peter Sanderson & Co. / John Byrne, Dave Cockrum & Co.
On pakko, muuten minulta viedään fanipoikien jäsenkirja pois.

Tilaisin, mutta…

NEW THUNDERBOLTS VOL. 3: RIGHT OF POWER TPB / Fabian Nicieza / Tom Grummett
Paras Marvelin old skool -supersankarisarjis, jota ei ole vielä lakkautettu. Kerään tietenkin irtonumeroina.

PUNISHER MAX VOL. 5: THE SLAVERS TPB / Garth Ennis / Leandro Fernandez
Luin hiljattain tätä edeltävän kovakantisen opuksen, ja se kipeintä, mustinta, hellittämättömimpää kamaa ikinä. “If the thought of it seems crazy — you weren’t crazy enough to begin with.” Maltan kuitenkin odottaa -seuraavaa kovakantista kokoelmaa. Punisher MAX:in tähänastisista kuvittajista Fernandez on valitettavasti heikoin.

No en taatusti tilaa!

JLA CLASSIFIED: NEW MAPS OF HELL TP / Warren Ellis / Butch Guice
Ostin tämän irtonumeroina, mikä oli erehdys. Jos kannessa ei lukisi Ellisin nimeä, voisin luulla tätä jonkun parodistin tulkinnaksi Warren Ellisin ja JLA:n yhteentörmäyksestä. Clark Kent käyttäytyy kuin Spider Jerusalemin kevytversio, ohkaista juonta venytetään katkeamispisteeseen saakka ja hyvikset päihittävät pahikset ylivertaisilla puheenpitokyvyillään.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Image

Comics Continuum:

• Dark Horse

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

Tilaan

SUPERMAN: STRANGE ATTRACTORS TP / Gail Simone, Dan Abnett & Andy Lanning / John Byrne & Nelson
Hämähäkkimies teki minusta Marvel-fanin, mutta John Byrnen Teräsmies teki minusta sarjakuvaharrastajan. Valitettavasti Byrnen kuvituksesta on jo kauan sitten kadonnut entisaikojen terävyys, joten mitään Man of Steelin kaltaista emme tule enää ikinä näkemään, mutta otan sen minkä saan. Tosin tussaaja Nelson sai harvinaislaatuisen erivapauden tehdä merkittäviä muutoksia Byrnen kuvitukseen, joten ei ainakaan tarvitse koko ajan tuskailla sitä, kuinka irvokkaiksi Byrnen ihmishahmot ovat muuttuneet. Tarinointipuolen pelastaa Kirjoittaja Gail Simone, joka on valloittanut sydämeni kaikkien aikojen parhaalla sarjakuvahuumorikolumnilla You’ll All Be Sorry!.

THE AUTHORITY: THE MAGNIFICENT KEVIN TP / Garth Ennis / Carlos Ezquerra
Väitetään, että Garth Ennis vihaa supersankareita. Kunpa kaikki sarjakuvakäsikirjoittajat vihaisivat supersankareita siten kuin Garth Ennis.

ASTONISHING X-MEN VOL. 1 HC / Joss Whedon / John Cassaday
Tämä alkoi juuri vastikään Suomen Ryhmä-X:ssä, mutta Cassadayn kuvitus on niin kaunista, että haluan nauttia siitä tässä isokokoisessa luksusformaatissa. Tosin se yksi tyyppi näyttää joltain sivettikissalta; mikä vitsi siinä on?

ADVENTURES IN OZ TPB / Eric Shanower
Transformers- ja Buffy-lisensseillä rahastava IDW kääntää voimansa hyvän palvelukseen julkaisemalla loistavan Age of Bronzen tekijän aiemman teoksen ensimmäistä kertaa yksissä kansissa.

Tilaisin, mutta…

SEVEN SOLDIERS OF VICTORY VOL. 3 TP / Grant Morrison / Pasqual Ferry, Ryan Sook, Frazer Irving & Co.
Kerään tämän irtonumeroina. Älä jätä väliin.

DEFENDERS: INDEFENSIBLE PREMIERE HC / Keith Giffen & J.M. DeMatteis / Kevin Maguire
Oikeuden Puolustajien bwahahaha-meininki ei päättynyt Sinisen Kuoriaisen kuolemaan Max Lordin ampumana… se vain siirtyi Marvelin universumiin. Tarinassa nähdään Puolustajat alkuperäisessä kokoonpanossaan: Tohtori Outo, Hulk ja Namor. Ryhmän järjestyksessä neljäs jäsen, Hopeasurffari, esiintyy humoristisessa sivuroolissa. Kannattaa huomata, että tämä on normaalikokoinen kovakantinen kirja, ja hieman halvempi pehmeäkantinen versio julkaistaan todennäköisesti ennen pitkää.

NEW MUTANTS CLASSIC VOL. 1 TPB / Chris Claremont / Bob McLeod
Historiallisesta näkökulmasta olisin kiinnostunut näistä tarinoista, ja näitä kirjoittaessaanhan Chris Claremont oli vielä aika hyvässä vedossa. Essential-formaatti olisi kuitenkin parempi tähän tarkoitukseen. Vaikuttaa hieman liian epävarmalta sijoitukselta.

CONAN VOLUME 3: THE TOWER OF THE ELEPHANT AND OTHER STORIES TPB (Toukokuu) & HC (Kesäkuu) / Kurt Busiek / Cary Nord, Michael Wm. Kaluta & Dave Stewart
Eksklusiivinen sopimus DC:n kanssa tekee piakkoin lopun Busiekin lupaavasta elämänurasta Conanin käsikirjoittajana. Hyvä puoli on tietenkin se, että nyt ei ole mitenkään toivotonta unelmoida täydellisestä kokoelmasta Kurt Busiekin Conan-kirjoja. Minä tyydyn toistaiseksi kuitenkin irtonumeropinooni.

No en taatusti tilaa!

FRANK CHO WOMEN: SELECTED DRAWINGS AND ILLUSTRATIONS HC / Frank Cho
Koska minulla on jo Internet!

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Image

Comics Continuum:

• Dark Horse
• IDW

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

On kulunut päivälleen neljä vuotta siitä, kun julkaisin ensimmäisen sarjakuvakritiikkini. Kirjoitan edelleen. On kulunut kuusi päivää siitä, kun lähdin Angoulêmesta. Näen edelleen unia sarjakuvista.

Ensimmäistä kosketustani Angoulêmen sarjakuvafestivaaleihin on vaikea kuvalla. Neljä päivää, 200.000 kävijää, tuhansia kutsuvieraita, satoja kustantajia. Vanha kaupunki on koristeltu sarjakuvalla ja festivaalien aikana kadunkulmasta ei voi kääntyä törmäämättä kustantajan telttaan, sarjakuvanäyttelyyn, vaihtoehtotapahtumaan tai sarjakuvapuotiin. Viikon ajan kaupunki elää ja hengittää sarjakuvaa. Angoulêmessa kodittomat eivät kerjää, he myyvät omakustanteitaan.

Erilaisten impulssien määrä on suorastaan väkivaltainen. Aisteja rasitetaan jatkuvalla tulvalla: tässä on uusi albumi, tässä on maailmantähti signeeraamassa, tässä on näytteillä orginaaleja, tässä on luonnollista kokoa oleva Tintti-patsas. Se on tungosta, se on hysteriaa, se on festivaali.

Ranskalainen sarjakuva on oikeaa, ammattimaista teollisuutta. Se on suuri, kovaääninen kone, joka sylkee ulos 2000 albumia vuodessa. Suurten kustantajien osastot ovat persoonattomia kuin kodinkonemessujen kojut. Kauppojen hyllyt ja telttojen pöydät pursuavat uusia sarjakuvia, jotka on toteutettu paikallsella laadulla: kaikki suuria, kovakantisia, kauniita laitoksia. Käännösalbumit ovat säännöstään paremman näköisiä kuin alkuperäiset.

Ja silti toistuvasti puhutaan “sarjakuvan kriisistä”: ranskalaista sarjakuvaa uhkaavat milloin manga, milloin videopelit, milloin apatia. Kone on nälkäinen, se tarvitsee alati uutta: Japanilaisen sarjakuvan jälkeen korealainen sarjakuva on marssinut ranskalaisille sarjakuvamarkkinoille. Nyt kiinalaiset ilmoittavat seuraavansa perästä. Ja Suomi? Tänä vuonna suomalaistekijät ovat joukolla esillä niin näyttelyissä kuin festivaalin puheohjelmassa. Verrattain uusia, nuoria tekijöitä on julkaistu käännöksinä. Ville Ranta on piirtänyt Lewis Trondheimin käsikirjoituksen pohjalta albumin. Albumin kymmenentuhannen kappaleen ensipainos myytiin loppuun viikossa. Kuuletteko koneen käyvän?

Festivaalien silkka valtava skaala on myös tavallaan demokratisoiva: kaikki ovat pieniä Angoulêmessa. Kukaan ei pääse olemaan diiva. Kustannusmogulit, piirtäjäsupertähdet, toimittajat ja fanit kohtaavat samassa pöydässä. Juon drinkin lapsuuteni piirtäjä-idolin kanssa.

Lauantaipäivänä Angoulême on lumen peitossa. Paikalliset leikkivät lumisotaa, autot ajelevat päin seiniä, bussit eivät kulje, junat myöhästelevät. Iltapäivällä kävelen pois festivaaleilta kapeita, jäätyneitä katuja vanhan kaupungin laidalle. Istun kahville ja tupakalle, viivyttelen paluuta keskustaan. En osta yhtään sarjakuvaa.

.

Pahoittelen, etten saanut tätä aikaiseksi ennen ennakkotilausten deadlinea. Hyvä uutinen on se, että se ei näytä vaivanneen yhtään ketään. Tässä tämä nyt kuitenkin.

Tilaan

HELLBOY: STRANGE PLACES TPB / Mike Mignola
Mignolan kaksi viimeisintä Hellboy-minisarjaa kootaan vihdoin yksiin kansiin. Inspiroitumattoman Conqueror Wormin ja liian konkreettisen elokuvasovituksen jälkeen Hellboy-huumani on hieman laantunut, mutta Mignolan kuvitusta on epäilemättä edelleen ilo katsella.

MICHAEL CHABON PRESENTS THE AMAZING ADVENTURES OF THE ESCAPIST VOLUME 3 TPB / Will Eisner, Eddie Campbell, & Co. / Will Eisner, Thomas Yeates & Co.
Chabonin romaanista The Amazing Adventures of Kavalier and Clay oikeisiin sarjakuviin tuotu sankarihahmo on kerännyt vaikuttavan tekijäkaartin, huomattavimpana nimenä vuosi sitten kuollut mestari Eisner, mutta konseptin väkinäisyys on vaivannut sarjan aiempia kokoelmia. Muutamia oivalluksen helmiä on kuitenkin joukkoon eksynyt, toivottavasti tälläkin kertaa, ja missään muualla tuskin törmäisi uuteen sarjakuvatarinaan Roy “The Boy” Thomasilta.

TOM STRONG BOOK FIVE TP / Brian K. Vaughan, Ed Brubaker & Co. / Pascual Ferry, Duncan Fegredo & Co.
Alan Moore on jo jättänyt Tompan taakseen, mutta hyvät kirjoittajat ehkä saavat vielä hupia irti hahmosta.

TOP 10: THE 49ERS SC / Alan Moore / Gene Ha
Yksi Mooren viimeisistä töistä America’s Best Comics -universumissa pureutuu Top Ten -superpoliisidraaman historiaan. Konseptina Top Ten ei ole tehnyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin muut ABC-sarjat, mutta… Alan. Moore.

RUNAWAYS VOL. 5: ESCAPE TO NEW YORK DIGEST / Brian K. Vaughan / Takeshi Miyazawa & Adrian Alphona
Vaughan on onnistunut pitämään Runawaysin kiinnostavana ripottelemalla sopivan harvakseltaan isoja yllätyskäänteitä, ja pitämällä tarinoinnin muuten tasaisen laadukkaana. Älkääkä tuomitko sitä vain siksi, että sitä mainostetaan Wizard-lehden antamilla kehuilla.

SPIDER-GIRL PRESENTS JUGGERNAUT JR. VOL. 1: SECRETS & LIES DIGEST / Tom Defalco / Ron Lim
Todella kummallista, että Marvel tiedotti juuri Spider-Girlin lakkauttamisesta, mutta samaan maailmaan sijoittuvia vanhoja tarinoita julkaistaan Spider-Girl -nimikkeen alle koottuina. Ehkä on vielä mahdollista, että tämä Marvelin oikea vaihtoehto -todellisuus säilytetään jossain muodossa.

ESSENTIAL OFFICIAL HANDBOOK OF THE MARVEL UNIVERSE – DELUXE EDITION VOL. 1 TPB / Mark Gruenwald, Peter Sanderson & Co. / John Byrne, Dave Cockrum & Co.
Olen kai maininnut, että olen fanipoika?

Tilaisin, mutta…

BATMAN: DARK DETECTIVE TP / Steve Englehart / Marshall Rogers
En nyt suoraan sanottuna ole aivan varma, olisinko tätä kuitenkaan tilannut, mutta lienee aiheellista huomauttaa, että tämä julkaistaan suomeksi DC Spesiaalissa helmikuusta lähtien. Sisältää ilmeisesti hyvin ajankohtaista poliittista satiiria yhdistettynä huolestuttavan 70-lukulaiseen ulkoasuun.

SHOWCASE PRESENTS THE SUPERMAN FAMILY VOL. 1 TP / Otto Binder / Curt Swan, Ruben Moreria & Co.
Hyllyni, pöytäni ja sohvani alkavat olla niin täynnä avaamattomia klassikkopuhelinluetteloita, etten voi enää hankkia jokaikistä kuriositeettia. Tämä volyymi sisältää varmasti runsaasti hulvatonta täytettä Superdickery-sivustolle, mutta pitää vain sitten lukea parhaat palat sieltä.

BIZARRO WORLD SC / Tony Millionaire, Kyle Baker, & Co.
Tätäkin kummajaista on paljon kehuttu… mutta katsotaan nyt totuutta silmiin: Nämä ovat kuitenkin sellaisia indie-idolien ikonoklastisia visioita, joita kaltaiseni fanipoika ei osaa arvostaa.

SEVEN SOLDIERS OF VICTORY VOL. 2 TP / Grant Morrison / Simone Bianchi, Cameron Stewart & Co.
Unohdin jokunen kuukausi sitten mainita ykköskokoelman, joka ilmestyi juuri äskettäin. Itse olen kerännyt SSoV-sarjoja lehtinä, enkä ole aivan vakuuttunut, että kokonaisuudelle voi tehdä oikeutta pakottamalla sitä lineaariseen kokoelmamuotoon. Muodosta riippumatta tätä ei kuitenkaan kannata jättää väliin.

SQUADRON SUPREME: DEATH OF A UNIVERSE TPB / Mark Gruenwald, Kurt Busiek & Len Kaminski / Paul Ryan, George Pérez & Co.
Tätä jouduin miettimään pitkään, mutta koska omistan jo kokoelmalle nimensä antaneen albumin ja muutaman muun mukana olevan tarinan, ei kokoelman täydentäminen lopuilla jämillä riitä oikeuttamaan 29,99 dollarin hintalappua. Mutta se albumi on todella hieno, joten jos alkuperäinen Squadron Supreme kiinnostaa, kannattaa harkita tätä.

No en taatusti tilaa!

INFINITY WAR TPB / Jim Starlin / Ron Lim, Tom Raney & Co.
Huhu kertoo, että Jim Starlin suositteli sarjakuvien käsikirjoittamista Ron Marzille (joka myöhemmin tuli tunnetuksi Hal Jordan -fanien pahimpana vihollisena), koska hän oli todennut sen niin rahakkaaksi puuhaksi. En ole aivan varma tapahtumien kronologiasta, mutta voisin kuvitella, että hän antoi tämän neuvon onnistuttuaan myymään saman tarinan Marvelille kolmeen kertaan. Tämä oli kerroista toinen. Starlin sai puijattua Marvelia vielä neljännen kerran muutama vuosi sitten.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Image

Comics Continuum:

• Dark Horse

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

Tällä tekstillä ei ole vuoden vaihtumisen kanssa mitään tekemistä. Helpommin kuin lukemalla hämärää sarjakuvablogia, uuden vuoden alkamisen voit havaita kovista paukahduksista, kirkkaista valoista taivaalla ja oksennuksesta kengilläsi. Tai kengissäsi. Yhteenvetoja vuoden 2005 sarjakuvista kirjoitan mahdollisuuksien mukaan tammikuussa.

Ei, Katuojassa tartutaan vaihteeksi tärkeisiin ajankohtaisiin aiheisiin: BBC:n mukaan futissupertähti Ronaldinho tekee debyyttinsä sarjakuvahahmona. Ronaldinho-sarjakuvaa piirtää brasilialainen Maurício de Sousa. En tiedä Brasilian sarjakuvakentästä mitään, mutta webbilähteiden mukaan De Sousan tuotantoon kuuluu Turma da Mônica -sarjakuva, jonkinlainen Brasilian Tenavat. Mies on myös vuosikymmeniä piirtänyt veteraani ja ilmeisesti maansa suosituimpia tekijöitä. Jos kuvittelemme Juba Tuomolan piirtämässä Kimi Räikkönen -sarjakuvaa, saamme ehkä jonkinlaisen käsityksen Ronaldinho-sarjakuvan suhteellisesta kulttuurillisesta painoarvosta. Lisäksi ajatus Tuomolan Kimi-sarjakuvasta on jollain perverssillä tasolla hirvittävän viihdyttävä.

Jalkapallo sarjakuvan aiheena ei ole mitenkään poikkeuksellinen, onhan kyseessä maailman suosituin urheilulaji. Hieman vanhemmat muistavat Suomenkin lehtipisteissä myydyn Buster-lehden. Buster on alun alkujaan kotoisin perinteisesti jalkapallohullusta Iso-Britanniasta, vaikka ilmestyykin tätä nykyä enää Ruotsissa. Brittiläinen sarjakuvakulttuuri on ollut pitkään flegmaattista. Harrastajat lukevat yhdysvaltalaisten kustantajien sarjakuvia, nimekkäimmät tekijät pakenevat ulkomaisille markkinoille ja lehtikioskeissa myydään lähinnä paria antologiajulkaisua.

Jalkapallon kiinnostavuus aiheena päihittää kuitenkin yleisen apatian sarjakuvaa kohtaan. The Sun -tabloidilehden julkaisema The Striker -sarjakuva on ollut pitkään merkittävän suosittu. Sanomalehtisarjakuvaksi Pete Nashin luoma Striker on poikkeuksellinen siinä, että se ei yritäkään olla kaikenikäisille soveltuva vitsisarjakuva. Striker on jatkuvajuoninen saippuaooppera, joka on suunnattu teini-ikäisille ja vanhemmille. Se on toteutettu tökerön oloisella 3d-grafiikalla ja tarinat vaikuttavat koko lailla raflaavilta. Ei The Sunin lukijakunta olisikaan perinteisesti tunnettu hyvästä maustaan. Katkelma Wikipedian Striker-artikkelin juonireferaatista:

“Shortly after Nick joined the club, another striker, Gary Lewis decided that Nick was a threat to him, and arranged for him to be falsely accused of statutory rape. Lewis’ plan came undone when the accusing girl proved herself to be mentally unstable at the trial and claimed to have slept with a whole host of First Division players.”

Ei kyllä Rip Kirbyssä tällaista koskaan! The Strikeria olisi vaikea kuvitella suomalaisen lehden sivuille, Iltalehti ja tietyt Aller Median julkaisut ehkä pois lukien.

Park yritti vuonna 2003 siirtää Strikerin The Sunin sivuilta omaksi lehdekseen mittavan mainoskampanjan saattelemana. Lehti ilmestyi toista vuotta, ennen kuin se lopetettiin kannattamattomana ja Striker palasi The Sunin sivuille. Siltikin, yli vuosi läntisen maailman kenties sarjakuvavihamielisimmillä markkinoilla on urhoollinen suoritus, varsinkin sarjakuvalta, joka ei sovellu lapsille.

Lukemalla paljon sarjakuvaa voi sairastua tiettyyn likinäköisyyteen. Perspektiivin vuoksi on toisinaan nostettava Strikerin kaltaista sarjakuvaa, ja todettava todellisen suuren yleisön olevan jossain aivan muualla kuin sarjakuvaharrastajissa. Suurin osa Strikerin lukijoista ei tule koskaan hakeutumaan muun sarjakuvan pariin. Ja miksi hakeutuisivatkaan? Striker ja Ronaldinho-sarjakuva kertovat jalkapallosta. Niistä ollaan kiinnostuneita niiden aiheen takia, ei siksi että ne olisivat sarjakuvia.

Sangen terve asenne, lopulta.

.

Skotlantilainen Sunday Herald kertoo Mark Millarin seuraavasta sarjakuvaprojektista, nimeltään 1985. Jutun asiasisältö koostuu lähinnä siitä, että paikallisen kustantajan vanhat julkaisut Jackie ja Patches ovat innoittaneet Millarin herättämään henkiin valokuvista koostetun sarjakuvan. Eli fumetin. Tai siis fotonovellan. Inhotulla lapsella on jokunen nimi.

Tämä ei kuitenkaan riittäisi kohottamaan Millarin profiilia kaukaisen Hollywoodin merkkihenkilöiden silmissä, joten tuttuun tapaansa kirjoittaja Senay Boztas on hieman… värittänyt tarinaa. Jutun mukaan Millarin vallankumouksellista luomusta kuvataan sadan näyttelijän voimin aidoilla kuvauspaikoilla, vartavasten luoduissa lavasteissa ja lopputulosta ryyditetään tietokonetehostein — mikä voi itse asiassa kaikki hyvinkin pitää paikkansa — miljoonien dollareiden budjetilla — mikä kuulostaa jo vähän todellisuuden luovalta tulkitsemiselta.

Mutta ehkä olen turhan skeptinen. Miksi Marvel ei sijoittaisi rohkeasti Millarin projektiin, onhan hän yksi alan ansioituneimmista ideaniskijöistä. Katsotaan vaikka tämän lehtijutun listaa hänen saavutuksistaan: Loi Teräsmiehen uudelleen neuvostosankariksi! Aivan, se oli se Elseworlds-tarina Punatähden poika. Loi homosupersankarit The Authorityssa! Aivan, Apollon ja Midnighterin. Anteeksi? Eivät olleet ensimmäiset? No, ehkä tulkitsin lauseen väärin. Loi The Authorityn homosuper… Kuka? Warren Ellis? Stormwatchissa? No, kuitenkin. Toi uskonnon sarjakuviin Chosenilla… Hei, mikä nyt noin naurattaa?

Yksi paikkansapitävä tieto jutussa on se, että Universal suunnittelee elokuvaa Millarin kirjoittamasta Wantedista. Siitä kaavaillaan venäläisen kauhufantasian, Nightwatchin ohjaajan Timur Bekmambetovin ensimmäistä englanninkielistä projektia. Nyt vain elokuvan alkuteksteihin tarvittaisiin vielä joku nimi, jonka yleisö tunnistaa, ja ehkä jopa osaa lausua. Millar pitkään juonitteli pääosaan Eminemiä, jonka näköiseksi hahmo oli sarjakuvassa piirretty. Millarin kavereiden kirjoittamat lehtijutut, joissa Eminemin kerrotaan tehneen kaikkea epätodellista Millarin suosikkisarjakuvakaupassa shoppailusta Wantedin pääosanesittäjäksi suostumiseen, eivät jostain kumman syystä tehneet haaveista totta. Mutta ehkä hieman hienovaraisempi lähestymistapa auttaisi.

Although this new photographed format has the potential for more tie-ins with films, Millar says the first crop of actors are all unknowns, in order not to date the book or attach it too firmly to their future characters.

“This year’s hot star is yesterday’s Heath Ledger, and I wanted this book to be in hardback forever, charming and timeless,” he said.

Minulla on hieman vaikeuksia ymmärtää Millarin ajatuksenkulkua tuossa sitaatissa. Hetkinen. “Heath Ledger teki comebackin, ja haluan kirjani olevan viehättävä ja ajaton.” “Heath Ledger oli jo unohdettu, ja haluan kirjani olevan kovakantinen.” “Heath Ledger on Golden Globe -ehdokas… ja mainitsemalla hänen nimensä haastattelussani saan hänet esiintymään elokuvassani.”

Tagit: elokuva, Linkit, Mark Millar.