Katuoja

(Marraskuu) BATMAN: DEATH IN THE CITY TP / Paul Dini, Stuart Moore & Royal McGraw / Don Kramer, Andy Clarke & Co.
Batmanin etsiväpuolta painottavia tarinoita.

(Marraskuu) JLA: ULTRAMARINE CORPS TP / Grant Morrison / Ed McGuinness, Val Semeiks & Co.
Tässäpä hieman omituinen kokoelma. Morrisonin ja McGuinnessin Ultramarine Corps -tarina JLA Classifiedin ensimmäisestä kolmesta numerosta ilmestyi alun perin hieman ennen Seven Soldiers of Victory -minisarjakokonaisuutta ja toimi tavallaan johdantona sille. Juoni ei kuitenkaan liittynyt mitenkään oleellisesti Seven Soldiersiin, joten sitä ei vaivauduttu julkaisemaan kokoelmana ennen Seven Soldiersia. Mukaan on ympätty sitäkin paljon vanhempi JLA/WildC.A.T.S. -seikkailu (suom. Gen 13 & Ihmeneloset / JLA & WildC.A.T.S., 2002), ilmeisesti vain sivumäärän kasvattamiseksi.

(Joulukuu) SUPERMAN: KRYPTONITE HC / Darwyn Cooke / Tim Sale
Darwyn Cooke on taas pinnalla, koska hänen The New Frontier -teokseensa perustuva animaatioelokuva julkaistaan DVD:llä ensi vuoden alussa. Siististä ja virtaviivaisesta kuvituksestaan huolimatta Cooken teoksessa oli jotain tummanpuhuvaa, ja jos tämä tarina Teräsmiehen ensimmäisestä kohtaamisesta kryptoniitin kanssa sisältää mitään vastaavaa, Salen vääristynyt piirrostyyli sopii siihen ehkä paremmin.

(Marraskuu) MIDNIGHTER VOL. 1: KILLING MACHINE TP / Garth Ennis / Chris Sprouse, Peter Snejbjerg & Glenn Fabry
Ennis kirjoitti MIdnighteria melko asiallisesti Authority / Kev -tarinoissa, joten tämä saattaa olla varsin viihdyttävä teos.

SPIDER-GIRL VOL. 9: SECRET LIVES DIGEST / Tom DeFalco & Pat Olliffe / Pat Olliffe
Alkuperäisen Spider-Girl -sarjan uudelleenjulkaisu pokkarikoossa on edennyt puoleenväliin.

X-FACTOR VISIONARIES: PETER DAVID VOL. 3 TPB / Peter David & Fabian Nicieza / Jim Fern, Larry Stroman & Co.
X-FACTOR VOL. 3: MANY LIVES OF MADROX TPB / Peter David / Pablo Raimondi
Peter Davidin vanhat ja uudet Tekijä-X:t jatkuvat.

(Joulukuu) ALIENS OMNIBUS VOLUME 2
Dark Horsen omnibus-kirjat ovat sivukooltaan hieman tavanomaista pienempiä, mutta ensimmäisen Alien-kokoelman selailun perusteella kuvitus ei kärsi laisinkaan.

(Joulukuu) THE SAVAGE SWORD OF CONAN / Roy Thomas / Barry Windsor-Smith, John Buscema
Tätä on jo odotettukin. Conan the Barbarianin astetta rajumpaa materiaalia sisältänyt sisarlehti julkaistaan vihdoinkin kokoelmina. Toivottavasti sarja jatkuu niin kauan, että päästään Mike Dochertyn kuvittamiin numeroihin asti (suom. mm. Conan Extrat 1993), sillä Docherty oli heti John Busceman jälkeen suosikki-Conan-kuvittajani. Dark Horse kutsuu tätä mustavalkoisen Omnibus-linjan ensimmäiseksi julkaisuksi, mutta ilmoitettujen mittojen perusteella sivukoko ei itse asiassa ole tavanomaista pienempi, kuten muissa omnibus-kirjoissa.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Dark Horse
• Image

Diamond Previews

Kategoria: Meta.
Tagit: tulevia julkaisuja

(Marraskuu) JACK KIRBY’S FOURTH WORLD OMNIBUS VOL. 3 HC / Jack Kirby / Mike Royer
Sarjan ensimmäinen kirja ilmestyi vastikään, ja iloinen yllätys oli se, että siinä oli käytetty oikeanlaista paperia: Ei kiiltävää, vaan huokoista, väriä oikealla tavalla imevää. Näin klassikkomateriaalia pitäisikin julkaista.

(Lokakuu) MYSTERY IN SPACE VOL. 1 TP / Jim Starlin / Shane Davis, Jim Starlin & Co.
Tämä on varsinaisesti DC:n universumin uutta status quota kartoittavan 52-sarjan kytkyjulkaisu, pääosassa aiempi versio Ö-luokan supersankari Kapteeni Komeetasta. Oma uteliaisuuteni johtuu kuitenkin siitä, että tarina liittyy jotenkin myös Starlinin klassiseen (en kai ole ainoa, joka on tätä mieltä?) The Weird -minisarjaan (suom. “Friikki”, Teräsmies 3-6/1989), joka sisältyy ensi vuonna ilmestyvään Mystery in Space Vol. 2:een.

(Lokakuu) SUPERMAN: THE BOTTLE CITY OF KANDOR TP / Edmond Hamilton & Co. / Curt Swan & Co.
En ole ikinä ollut mikään hopeakauden Teräsmiehen ystävä. John Byrnen Teräsmies on minulle hahmon definitiivinen versio. Aivan hiljattain on kuitenkin tapahtunut jotain. En tiedä, johtuuko se Grant Morrisonin All-Star Supermaniin kätkemistä piiloviesteistä, mutta lukiessani The Greatest Superman Stories Ever Told Vol. 2:ta, oikeasti pidin sen sisältämistä hopeakauden tarinoista. Kandor-seikkailujen mielipuolisesta nerokkuudesta, tai vain mielipuolisuudesta, on osoituksena se, että Kandorin pullokaupungissa seikkaillessaan Teräsmiehellä on täysin eri supersankaripersoona, Yösiipi, ja Jimmy Olsen on hänen apurinsa Tulilintu.

THUNDERBOLTS BY WARREN ELLIS VOL. 1: FAITH IN MONSTERS PREMIERE HC / Warren Ellis, Paul Jenkins & Marc Guggenheim / Mike Deodato, Steve Lieber & Co.
Viimeksi kun Ukonnuolet annettiin jonkun muun kuin Kurt Busiekin tai Fabian Niciezan luotsattavaksi, sarjasta katosivat kaikki entiset hahmot ja suurin osa alkuperäisestä ideasta. Vaikka tätä uuden version korostetaan olevankin “Warren Ellisin Ukonnuolet”, se on melko uskollista jatkoa aiemmalle. Kuukivi, Laululintu ja Miekkamies pysyvät kuvioissa ja kyse on edelleen lainkuuliaisiksi ryhtyneistä superroistoista, tosin ironisen kieroutuneesti: nyt entiset rikolliset saalistavat valtion puolesta rekisteröintilakia pakoilevia supersankareita. Ironista on myös se, kuinka hyvin Warren Ellis kirjoittaa supersankareita, ja kuinka myötätuntoisesti. Armeliaisuudesta tosin ei ole syytä puhua. Venomin toiminta viimeisessä osassa olisi oikeuttanut MAX-lätkän kirjan kanteen.

GHOST RIDER: TRAIL OF TEARS PREMIERE HC / Garth Ennis / Clayton Crain
Ennisin ja Crainin ensimmäinen Ghost Rider -sarja oli melko tyypillistä Ennisiä, hieman rutiininomaista jopa. Taivaan ja helvetin välinen sota, jonka jalkoihin me kurjat maan matoset jäämme, on Ennisille sopiva teema, mutta jokseenkin vieras Marvelin universumille, jossa erinäiset paholaiset ja heidän kätyrinsä ovat paljon yleisempiä ilmestyksiä kuin taivaan asukit. Ennisin versio Johnny Blazesta oli myös hieman erikoinen, vähän yksinkertaisen ja kokemattoman oloinen. Tämä tarina sijoittuu Yhdysvaltain sisällissodan jälkeiseen aikaan, eli kysymyksessä on oletettavasti eri Aaveajaja, joten Ennisin vaikeuksien pysyä tuntemamme Marvelin universumin rajoissa ei pitäisi haitata niin paljon.

PUNISHER MAX VOL. 8: WIDOWMAKER TPB / Garth Ennis / Lan Medina
PUNISHER PRESENTS: BARRACUDA MAX TPB / Garth Ennis / Goran Parlov
Marvel on tähän asti koonnut Punisher MAXit yksittäisiä spesiaaleja myöten kovakantisiin kirjoihin, joten myös Widowmakerin voidaan odottaa ilmestyvän osana kovakantista Vol. 4:ää ennen pitkää. Barracuda on hieman epäilyttävämpi tapaus, koska Tuomari ei ilmeisesti itse esiintynyt minisarjassa laisinkaan. (Aina kun näen tuon lehden nimen, ajattelen päähenkilön nimen olevan Barracuda Max. Se on hassua. Minun mielestäni.)

CHRONICLES OF CONAN VOL. 13: WHISPERING SHADOWS AND OTHER STORIES / Roy Thomas / John Buscema & Sal Buscema / Ernie Chan
Klassikko-Conanit jatkuvat.

THE ESCAPISTS / Brian K. Vaughan / Jason Shawn Alexander, Steve Rolston & Co.
Dark Horse jatkaa Michael Chabonin The Escapist -konseptin ryöstöviljelyä. Brian K. Vaughan on kuitenkin sen verran hyvä kirjoittaja, että ehkä hän saa aiheesta irti veilä jotain kiinnostavaa.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Dark Horse
• Image

Diamond Previews

Kategoria: Meta.
Tagit: tulevia julkaisuja

Amerikan yhdysvallat täyttää tänään 231 vuotta. Toissapäivänä Yhdysvaltain presidentti George W. Bush poisti vankeusrangaistuksen, jonka liittovaltion tuomioistuin oli langettanut hänen varapresidenttinsä entiselle avustajalle valavilpistä ja haitanteosta oikeustoimille tutkimuksessa, joka kohdistui hänen hallintonsa jäseniin, itse varapresidenttiä myöten. Mark Waid reagoi tapahtuneeseen John Rogersin blogin kommenteissa näin:

As I have said to you before, it’s a good thing I’m no longer on Captain America, because I would be morally compelled, under the Cheney Administration, to write stories that would put me on the guest list at Wizard World Guantanamo.

Tästä tietenkin heräisi kysymys, minkälaisia tarinoita Kapteeni Amerikan tämänhetkinen kirjoittaja olisi moraalisesti pakotettu kirjoittamaan — heräisi, ellei Kapteeni Amerikka olisi hiljattain tapettu, pian sen jälkeen kun Marvel Comics oli antanut skottilaisen sosialistin kirjoitettavaksi tarinan, jossa Kapteeni Amerikka polvistuu poliisivaltion ja sotilasteollisen koneiston edessä.

Voisimme myös kysyä, mitä asiaan sanoisi Frank Miller, jonka vuosina 2001-2002 ilmestynyt Yön ritari iskee jälleen yllytti lukijoita nousemaan kapinaan korruptoitunutta poliittista järjestelmää vastaan aina viimeistä osaansa myöten, vaikka kesken sarjan teon tapahtunut syyskuun 11:nen terroristi-isku pistikin tarinan osittain uusiksi. No, hänellä saattaa vielä mennä muutama vuosi siinä, kun hän yrittää tehdä propagandasarjakuvaa terroristijärjestöstä, jota hänen maansa koko väestö jo inhoaa, ja jonka etäpesäkkeet eivät enää osaa tehdä yksinkertaisimpiakaan pommeja oikein.

Steve Englehart kirjoitti Watergate-skandaalin ja Vietnamin sodan jälkimainingeissa tarinan, jossa Steve Rogers luopuu Kapteeni Amerikan roolista, koska hän ei enää tuntenut voivansa edustaa Yhdysvaltain hallitusta. Hän palasi Kapteeni Amerikaksi tajuttuaan, ettei hänen ole tarkoituskaan edustaa hallitusta, vaan Yhdysvaltojen ihannetta. Sitä, mitä se voisi olla, mitä sen pitäisi olla.

Toivottavasti joku — luultavasti ei Mark Waid, varmasti ei Frank Miller, mutta joku — herättää Kapteeni Amerikan kuolleista ensi vuoden heinäkuun 4:nteen mennessä.

Kategoria: Kolumni.
Tagit: Frank Miller, Marvel

Vastaanottimissanne ei ole vikaa. Hallitsemme vaaka- ja pystytasoa. Ääneni kuuluu radiossa perjantaina 29.6 kello 12.30 YleX-kanavan YleX Tänään -makasiiniohjelmassa. Toivon mukaan Ylen ammattilaiset saavat parsittua jorinoistani kasaan jotain koherenttia.

Ylex Tänään käsittelee perjantaina puolen tunnin verran j-rockia ja japanilaisen pop-kulttuurin suosiota laajemminkin. Hinni Aarninsalon toimittamassa insertissa haastatellaan muun muassa Provinssirockissa vieraillutta Mucc-yhtyettä ja suomalaisia japanilaisen pop-kulttuurin harrastajia. Itse olen mukana jonkinlaisen puolivillaisena asiantuntijana. Ilmeisesti olen toistellut Viisi valhetta mangasta -juttusarjassa esittämiäni väitteitä niin taajaan ja äänekkäästi, että niitä aletaan ottaa tosissaan. Toisaalta, eikö mikä tahansa tarpeeksi usein toisteltu väite muutu lopulta todeksi?

Virittäkää vastaanottimenna ja todistakaa todellisuuden muuttumista!

Kategoria: Hype.

Katuoja on kesälomalla. Kesäloma tapauksessani tarkoittaa tilannetta, jossa olen töissä, kamppailen deadlineja vastaan ja organisoin Sarjisfestareita.

Paitsi työn, kesä on myös rakkauden aikaa. Tästä muistuttakoon tämä tuore kuva DC-sankari Salaman tulevasta seikkailusta, jossa jonkinlainen vagina dentata on raiskaamassa sankaria lonkeroillaan:

Se on trendi, ja DC:kin haluaa näyttää, että osaa! Näihin kuviin ja tunnelmiin; hauskaa kesää, kaikki!

Kategoria: Meta.
Tagit: Meta

Muistatteko vielä toissaviikkoisen moraalin rappeuman? Jos ette, Comics Journalin blogissa on yhteenveto Internetin kahtia halkaisseesta pyykkikorikriisistä.

Marvel on kuitenkin päättänyt, etteivät tyttöjä kourivat lonkerot ja pyllistelevät supertyttöystävät riitä. Tämä Marvel Zombies -albumin viimeisin varianttikansi on aiheuttanut hysteerisiä oireita englanninkielisen maailman sarjisfaneissa:

Hyvä on, kuvassa on Mary Janen mätänevä ruumis flirttailemassa lukijalle. Pohdittavaksi jää, miksei hän ole pesemässä pyykkiä?

Kategoria: Kolumni.
Tagit: Linkit, Marvel

HILLOA KANSALLE!
Olli Hietala
Nettisarjakuva

Olli “Hillo” Hietala on selkeästi Limingan sarjakuvalinjan oppilaita. Myös hänet on nähtävästi opetettu ajattelemaan kynällään, olemaan pohtimatta liikaa lopputulosta ja luonnostelemaan nopeasti. Kuten olen jo monasti ehtinyt todeta, tämän kaltainen välittömyys sopii blogiympäristöön luontevasti.

Taajaan päivittyvä HILLOA KANSALLE! -blogi on sarja Hietalan päiväkirjamerkintöjä. Viime aikojen pääteemana ovat olleet Hietalan vähenevät sivaripäivät nimeltämainitsemattomassa mutta ilmeisen kafkamaisessa laitoksessa.

Hietalan erottaa edukseen sarjisblogaajien massasta hänen kykynsä kuvata ihmisiä. Hän on suomalaisen nettisarjisskenen parhaita karikatyyripiirtäjiä, jolla on kyky poimia muutamalla kynänvedolla kohteestaan olennaiset, tunnistettavat ominaisuudet. Hän ei myöskään kaunistele kohteitaan, vaan kuvittaa heidät karvoineen kaikkineen. Riemastuttavasti Hietala ei myöskään näytä sensuroivan omaa tajunnanvirtaansa:

Oudoin joulu ikinä. Ote Hietalan Kemi-päiväkirjasta

Hietala vaikuttaa Naamakustannuksen riveissä. Hän on myös lyhyellä listallani nuorista suomalaisista tekijöistä, joilta on lupa odottaa merkittävän kiinnostavia julkaisuja tulevaisuudessa.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, nettisarjakuva

WASTELAND VOL. 1: CITIES IN THE DUST
Oni Press
Antony Johnston, Christopher Mitten
160 sivua, harmaasävy

Kuulostaako tutulta: suuren katastrofin jälkeen maailma on muuttunut suureksi soramontuksi, jossa pienet ihmisryhmät puolustautuvat mutantteja ja muita erämaan örkkejä vastaan. Yhteiskunta on romahtanut feodaaliasteelle ja erilaiset kultit kamppailevat harvojen elossa olevien ihmisten sieluista kaupungeissa, joissa henki on yhtä halpaa kuin aavikollakin. Yksinäinen muukalainen, jolla on mystinen menneisyys päätyy johtamaan pakolaisjoukkoa halki aavikon ja voi jeesus kristus sentään, montako klisettä saa mahdutettua pelkkään tarinan alkuasetelmaan? Kyllä, tämä kuulostaa tutulta siksi, että olet nähnyt tämän tarinan tuhat kertaa.

Antony Johnstonin ja Christopher Mittenin WASTELAND hyökkää pää edellä päin post-apokalyptisen genren kliseitä. Oni Pressin julkaiseman sarjan ensimmäisessä albumissa keskitytään maailmanrakentamiseen. Johnston esittelee kaksi laajaa hahmojoukkoa: toinen on tyrannin terrorisoimassa Newbeginin kaupungissa, toinen on matkalla sinne. Hän luo nopeasti useita tunnistettavia hahmoja ja kehittää sinänsä kiinnostavia jännitteitä näiden välille. Mittenin pelkistetty kynänjälki pitää dynaamisen tarinan liikkeessä.

Verevää dialogia.

Teknisesti Wasteland on siis pätevä. Suurin ongelma on genre, joka ei ole koskaan erityisesti kiinnostanut minua. Täydellisen romahduksen kokenut yhteiskunta ei vain ole tarinan miljöönä kovin kiinnostava. Hieman kärjistäen, kun joukko kuolemaan tuomittuja ali-ihmisiä kamppailee siirtolohkareiden herruudesta aseinaan puunpalat, on vaikea välittää, miten taistelussa käy. Tarinat yhteiskunnan romahtamisen prosesseista ovat kiinnostavia, mutta jo romahtanut yhteiskunta ei lähtökohtaisesti anna tarinalle paljoakaan liikkumavaraa. Tylsimmillään ne ovat vain western-pastisseja sci-fi-kuorrutuksella.

Johnston ja Mitten ovat onneksi käyttäneet paljon aikaa luodakseen monipuolisen ja lähtökohtiaan kiinnostavamman sorakuopan, jolla on oma historiansa, mytologiansa ja lukuisia erilaisia kulttuureja, joita ei ole veistetty kliseepuusta. Itse tarina kuitenkin etenee sen verran verkkaisesti, ettei tarvetta lukea maailmasta tai hahmoista lisää synny. Soramonttu on soramonttu on soramonttu.

SUOSITUS: Wasteland on urhea yritys ottaa haltuun post-apokalyptisen pseudowesternin kliseet haltuun, sekoittaa ne ja luoda jotain uutta. Valitettavasti se ei ainakaan ensimmäisessä albumissa onnistu karistamaan genrensä painolastia. Tunne siitä, että lukee jotain uutta, jää puuttumaan.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, Oni Press

AIDOSTI OUTOA
Ohjaus Marc Forster
Pääosissa Will Ferrell, Emma Thompson, Maggie Gyllenhaal, Dustin Hoffman
Elokuva

Toisessa osassa Katuojan sukellusta Will Ferrellin maailmaan arvioidaan hieman Ferrellin tyypillisestä tuotannosta poikkeava elokuva. AIDOSTI OUTOA (eikö “Stranger than fiction” olisi kääntynyt sujuvammin muotoon “Tarua ihmeellisempää”?) Ferrell esittää rutiineihinsa uppoutunutta verotarkastaja Harold Crickia. Crickin elämä muuttuu, kun hän alkaa kuulla päässään kertojanäänen, joka kuvailee hänen toimiaan. Kun ääni vielä alkaa vihjailla Crickin lähestyvästä kuolemasta, miehen täytyy kohdata eksistentialistisia kysymyksiä. Mitä hän oikeastaan haluaa elämältä? Onko hän ainostaan hahmo kirjailijan (Emma Thompson) fiktiossa? Onko hänelle kirjoitettu kuolema vältettävissä? Ja mikä tärkeintä, onko hänen jäljellä oleva elämänsä komedia vai tragegia?

Harold Crick kuulee ääniä.

Aidosti outoa haluaisi epätoivoisesti olla Charlie Kaufmanin käsikirjoitus. Zack Helmin kirjoittama, metatasoilla liikkuva tarina valitettavasti nousee kiinnostavan alkuasetelmansa tasolle kuitenkin vain ajoittain. Kun Crick ja Dustin Hoffmanin esittämä kirjallisuuden tutkija pohtivat sitä, minkälainen fiktio Crickin elämä oikeastaan on, onnistuu Aidosti outoa olemaan, no, aidosti outo. Muuten elokuva kohtaa samanlaisia ongelmia kuin Thompsonin esittämä kirjailija: minkälaisia kompromisseja tarinan pitää tehdä viihdyttääkseen yleisöä ja toisaalta ollakseen riittävän älykäs noustakseen keskinkertaisen hötön yläpuolelle? Kaufmanin Adaptation ottaa samanlaisen pulman haltuun paljon älykkäämmin siinä missä Aidosti outoa sortuu loppua kohden kuvailemiinsa sudenkuoppiin. Mikä toimii metatasolla ei tässä tapauksessa toimi aivan yhtä hyvin käytännössä: capramaisessa loppuhuipennuksessaan Aidosti outoa syyllistyy suoranaisiin banaliteetteihin kuvatessaan Crickin heräämistä talviunestaan.

Ferrell on hieman merkillinen valinta Crickiksi. Hän esittää elämää suuremman karikatyytin sijaan neuroottista jokamiestä; roolia, jonka voisi sälyttää melkein kenelle tahansa keskiluokkaiselle komedianäyttelijälle. Aidosti outoa ei anna Ferrellille tilaa käyttää vahvuuksiaan, mutta todistaa ainakin sen, että Ferrellin skaala ulottuu myös hillitympään komedianäyttelemiseen.

SUOSITUS: Aidosti outoa on kiinnostava ja kunnianhimoinen yritys tehdä eksistentialistinen pohdinta fiktion ja todellisuuden suhteesta viihde-elokuvan asussa. Tarinalta kuitenkin puuttuu rohkeutta rikkoa perinteisen tarinan kaavaa tarpeeksi onnistuakseen tavoitteissaan.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, elokuva

Valitettavasti yritykseni hävittää (oletettu) loppukin (hypoteettisesta) uskottavuudestani kriittikona viivästyy päivällä. Will Ferrell -viikonloppu jatkuu maanantaihin, jolloin vuorossa on arvio dramediasta Aidosti outoa.

“My sorrow is a languid Skittle!”

Sillä välin voitte generoida oman Will Ferrell -elokuvanne. Mukana myös satunnaisgerenoitu Ferrell-huudahdus.

Kategoria: Meta.
Tagit: Meta