Katuoja

Frank Miller, tarkoituksella tai ei, tiivistää kaikki Sin City -tarinansa kuuteen sanaan:

With bloody hands, I say good-bye.

WIRED-lehden “Very Short Stories”-tempauksessa mukana myös muita sarjakuvantekijöitä, kuten Joss Whedon, Stan Lee, Alan Moore, Neil Gaiman, Kevin Smith, Howard Chaykin sekä Mark Millar.

(Neil Gaiman’s Journalin kautta)

Tagit: Linkit, Satiiri.

Tein mitä uhkasinkin. Nyt: hieman arvioita.

DEATH NOTE 1 – 7
Viz media
Tsugumi Ohba, Takeshi Obata
200 – 216 sivua, mustavalkoinen

Toisinaan sarjat ovat supersuosittuja syystäkin. Ahkerasti hypetetty ja ankarasti fanitettu mangasarja Death Note on esimerkillisen koukuttava.

Alun perin Shonen Jump -antologiassa ilmestynyt Death Note on koottu Japanissa 12 kirjaksi, joista englanniksi on käännetty tätä kirjoitettaessa 7. Teos on sovitettu elokuvaksi, jolle kaavaillaan jatko-osia sekä hiljattain alkaneeksi animesarjaksi.

Kyseessä on siis ilmiö. Ensimmäisen osa luettuaan sarjan suosion syyt voi ymmärtää. Toisin kuin voisi sarjan pituuden puolesta pelätä, Death Note lähtee liikkeelle juosten. Tapaamme Light Yagamin, lukiolaispojan, joka löytää shinigami-demonin, eräänlaisen kuoleman jumalan, muistikirjan. Kun kirjaan kirjoittaa ihmisen nimen, tämä kuolee. Pian näemme shinigamin vaatimassa kirjaansa takaisin, mutta Light onkin jo ottanut sen käyttöön: kirja on täynnä nimiä. Light on päättänyt tehdä maailmasta paremman paikan, raato kerrallaan.

Sarjan varsinaiseksi kantavaksi juoneksi muodostuu eräänlainen nyrjähtänyt etsivätarina. Light saa vastaansa teinimestarietsivä L:n, joka yrittää pysäyttää Kira-nimimerkin taaksen kätkeytyvän Lightin murha-aallon ja samalla pysyä itse hengissä. Ratkaisu on kiinnostava. Kirjoittaja Tsugumi Ohba pelaa avoimella kädellä: lukija tietää, kuka on syyllinen ja miten murhat tehdään, mutta Kira ja L:n välinen kimurantti peli pysyy silti ennalta-arvaamattomana. Soppaa sotkemassa nähdään muuan muassa poliiseja, FBI-agentteja, Kira-faneja ja lisää shinigameja. Toisinaan tarina juuttuu paikoilleen, kun seurataan lähinnä huoneessa istuvia etsiviä puimassa erilaisia hypoteeseja. Puuduttavista suvannoista kuitenkin päästään taas liikkeelle, kun Ohba sekoittaa pakkaa uusilla käänteillä.

Maailman paras etsivä vastaan maailman etevin sarjamurhaaja! Sinänsä epätodennäköisestä lähtöasetelmastaan huolimatta Death Note ottaa itsensä äärimmäisen vakavasti eikä yritä etäännyttää lukijaa ironialla, vaikka tarinassa toisinaan huumoria viljelläänkin. Ohban uhkapeli toimii eikä kokonaisuus ole toistaiseksi muuttunut itsetarkoituksellisen pönäkäksi, vaikka vaara onkin koko ajan olemassa.

Kiinnostava näkökulma Death Noteen avautuu päähenkilöitä tarkastelemalla. Lukijan samastumiskohteiksi tarjotaan kaksi ylimaallisen etevää teini-ikäistä sosiopaattia, siinä missä tarinan aikuiset ovat lähinnä hyödytöntä yleisöä. Asetelma on samankaltainen kuin vaikkapa Akirassa tai Battle Royalessa: lapset vastaan aikuiset, panoksena tulevaisuus. Death Notea voikin halutessaan lukea vertauskuvana Japanin poikkeuksellisen syvästä sukupolvien välisestä kuilusta.

Kuvittaja Takeshi Obata on tuttu toisesta huippusuositusta mangasta, Hikaru no Go’sta. Obatan jälki on miellyttävän hillittyä ja selkeää, melkeinpä kliinistä. Se palvelee ensisijaisesti tarinaa. Obata elävöittää Death Noten pitkiä dialogikohtauksia välittämällä mainiosti eksentristen hahmojen ruuminkieltä.

SUOSITUS: Death Note on saamansa suosion arvoinen fantasiasarjakuva. Se ottaa keskeisen premissinsä anteeksipyytelemättömän vakavasti ja lähtee kirien liikkeelle, sukeltaen jo ensimmäisessä osassaan vastustamattoman monimutkaisiin ajatusleikkeihin. Aika näyttää, jaksaako tarina pysyä kiinnostavana koko 12 osan pituutensa, mutta toistaiseksi Death Note ei ole pettänyt.

Tagit: Arvio, manga, Viz.

Pitkäaikaiset tulevien julkaisujen listojeni lukijat ovat saattaneet huomata, että olen monta kertaa mainitessani Grant Morrisonin teoksen vihjannut suunnattoman hienovaraisesti, että hän on vähän hörhö.

Koska hän on.

Hän on myös hillittömän hyvä kirjoittaja — ja näiden asioiden välillä voi olla jokin yhteys, kts. Alan Moore — minkä takia olen suositellut listoissani jokseenkin jokaista hänen uutta julkaisuaan, joskus jopa unohtaen viitata hänen hörhöyteensä. Mutta jotta totuus ei unohtuisi:

Video Grant Morrisonin puheesta Disinfo.Conissa

(via Lying in the Gutters)

Video on tosin peräisin vuodelta 2000 (mikä hyvin pitkälti selittää sen, minkä takia “we let fuckers like Bill Clinton bomb the Kosovans” ei ollut vielä päivittynyt uudempaan USA:n presidenttiin), mutta käsittääkseni Morrison harjoittaa edelleenkin kaaosmagiaa, ja muuttaa maailmaa sigilejä piirtämällä. Kuten olette varmasti huomanneet uutisia seuratessanne. Jatka hyvää työtä, Grant! Onneksi se ihmiskunnan sielun pimeä yö ei tule ikinä toistumaan, muuten olisin vähän huolissani!

Mutta asiasta vakavasti kiinnostuneille: Disinfo.Con 2000:n järjesti Disinformation-sivusto, joka välittää ihmisille ne uutiset, joita Illuminati ei halua kenenkään kuulevan. Tai jotain. Disinfosta löytyy mm. pari Morrisonin haastattelua, joita en vielä ole ehtinyt lukemaan, koska piirustelen sigiliä, joka tuo Grant Morrisonin Helsingin 22. sarjakuvafestivaalin kunniavieraaksi.

Tagit: Grant Morrison, Linkit.

Tilaan

(Helmikuu) CHRONICLES OF CONAN VOLUME 11: THE DANCE OF THE SKULL AND OTHER STORIES / Roy Thomas / John Buscema & Howard Chaykin / Ernie Chan & Tony DeZuniga
Kelailin vanhoja listoja selvittääkseni, mitä voisin sanoa tästä sarjasta, mitä en ole vielä sanonut. Huomasin, että siitä on melkein vuosi, kun edellinen osa oli tilauslistalla. Toivottavasti viivästely ei enteile pahaa sarjan jatkumisen suhteen. Huomasin myös, että olen toistanut itseäni varsin huolettomasti, joten jatketaan samalla linjalla: Mukana myös Roy Thomasin muisteloita kokoelman sisältämien sarjisten tekemisestä.

PUNISHER MAX: FROM FIRST TO LAST HC / Garth Ennis / John Severin, Lewis LaRosa & Richard Corben
Sisältää Punisher MAX spesiaalit The Tyger, The Cell ja The End ensimmäistä kertaa yksien kansien välissä. Juuri kun pääsin selittämästä viime kuun listalla, että Punisher MAX:it julkaistaan ensin pehmeäkantisina, tämä opus tekee poikkeuksen, ilmeisesti verrattain pienen sivumääränsä takia. Kyseessä ei kuitenkaan ole Premiere HC, joten sivukoko on sama kuin aiemmissa Punisher MAX HC:issä. Siispä tämä sopii hyvin kokoelmani jatkoksi, vaikka omistankin jo irtonumeroina The Tygerin ja The Endin (ja ne ovat muuten äärimmäisen hyviä).

ESSENTIAL OFFICIAL HANDBOOK OF THE MARVEL UNIVERSE – UPDATE 89 VOL. 1 TPB / Peter Sanderson, Peter Wohl & Co.
Miksi? Sitä minäkin mietin, kun en saa öisin unta.

SUPERMAN: BACK IN ACTION TP / Kurt Busiek, Fabian Nicieza & Co. / Pete Woods & José Luis García-López
Sattuneesta syystä yritän tästä lähtien seurata enemmän Teris-tarjontaa, ja tässä tapauksessa teen sen ilomielin, koska Busiek ja Nicieza kuuluvat ehdottomasti suosikkikirjoittajiini.

(Tammikuu) DOOM PATROL VOL. 5: MAGIC BUS TP / Grant Morrison / Richard Case, Stan Woch & Co.
“Taikabussi” kuulostaa kyllä vähän huolestuttavalta. Siihen on varmaan maalattu kukkia ja se ajaa siksakkia kaistalta toiselle.

Tilaisin, mutta…

(Tammikuu) BATMAN: YEAR ONE DELUXE TP / Frank Miller / David Mazzucchelli
Pehmeäkantinen versio aiemmin julkaistusta Deluxe HC:stä. Sisältää mahtavia taustamateriaaleja. Frank Miller muuten voitti juuri hiljattain Spike TV -kanavan Scream Awardsissa parhaan sarjakuvakirjoittajan pystin, mutta tuloslistassa ansioksi oli merkitty “Batman & Robin”, eikä siis Millerin tuoreimman teoksen varsinainen nimi, “All-Star Batman & Robin, The Boy Wonder”. Voin vain kuvitella, että sekaannus oli vieläkin perustavanlaatuisempi, ja tarkoitus oli palkita Miller tästä Year Onen uudesta laitoksesta, koska nykyinen Miller on niin avuton kirjoittaja, ettei hän edes pysty tuottamaan ASB&BTBW;:n kaltaista napanöyhtää aikataulun mukaisesti.

(Helmikuu) SUPERMAN: CAMELOT FALLS HC / Kurt Busiek / Carlos Pacheco / Jesus Merino
Huolimatta aiemmasta kommentistani Teräsmiestä ja Busiekia koskien aion odotella pehmeäkantista.

No en taatusti tilaa!

HEROES REBORN: AVENGERS TPB / Rob Liefeld, Jim Valentino & Co. / Rob Liefeld, Joe Phillips & Co.
Ainoa hyvä puoli näissä Heroes Rebornin uudelleenjulkaisuissa on se, etten joudu näkemään yhtään vaivaa löytääkseni jotain tölvittävää tähän osastoon.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Dark Horse
• Image

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

9.53 Välineet on kasattu ja kaikki on valmista urakan aloittamiseen.

10.54 Olen kirjoittanut juonen ja tehnyt sivujaon. Jäljellä on 23 tuntia 24 sivun piirtämiseen, mutta koska minulla on nyt hyvä käsitys siitä, mitä kokonaisuus sisältää, pystyn rytmittämään työskentelyä järkevästi. Kaikki yhden ruudun sivut ovat etukäteen suunniteltuja…

11.44 Ensimmäinen sivu on valmis. Tein pienen lyijykynäluonnoksen ja sen jälkeen lopullisen sivun suoraan siveltimellä ja tussikynällä.

12.51 Toisen sivun tekemiseen meni hieman enemmän aikaa. Tahtia täytyy saada vähän kiristettyä.

13.52 Kolmas sivu valmis. Vielä ei ole aikataulu kiristynyt. Ehkä seuraavalla sivulla.

14.18 Onnistuihan se. Tällainen pullistelukuva syntyy vanhalla rutiinilla…

15.04 Viides sivu oli taas helpohko, ja olen melkein saanut kirittyä kiinni juonen laatimiseen kuluneen tunnin. Nyt vain pitäisi saada otettua vähän etumatkaa, niin että ehtisin välillä lepäämäänkin.

16.50 Kuudennen sivun piirtämiseen meni paljon kauemmin kuin oli tarkoitus, ja siinä vaiheessa kun pääsin tekstaamisvaiheeseen, olin ehtinyt unohtaa jotain oleellista: Kielen, jolla kirjoitin sarjakuvaa. Jouduin peittämään valkoisella pari puhekuplaa, ja sillä aikaa kun odottelin värin kuivumista, piirsin seitsemännen sivun. Olin alunperinkin suunnitellut sen yksiruutuiseksi, mutta tässä vaiheessa alkaa tuntua siltä, että joudun karsimaan joidenkin sivujen ruutumäärää.

17.36 Kahdeksas sivu valmis. Nyt alan pikku hiljaa päästä aikataulun edelle. Ja piirtäminenkin alkaa sujua vähitellen…

18.47 Yhdeksäs sivu tuotti vaikeuksia. Etumatka kuroutui umpeen vähän.

19.41 Kymmenes sivu valmis. Pakko päästä pian piirtämään taas tappelukohtausta!

20.37 Yhdestoista sivu valmis. Saattaa olla, että kaikissa lopuissa sivuissa on joko yksi tai kolme ruutua…

21.26 Puolessavälissä! Ja jopa puoli tuntia edellä aikataulusta! Ampukaa minut nyt.

22.20 Kolmastoista sivu tuli valmiiksi nopeasti, mutta etuaika tärvääntyi suurelta osin syömiseen.

22.56 Neljästoista sivu on valmis tunnin etuajassa. Nyt alkaa tuntua, että tämä voi oikeasti onnistua.

23.23 Saman ruutujaon toistaminen alkoi tuntua nololta, joten keksin laittaa ne kolme ruutua tällä kertaa pystysuoraan. Tämän ratkaisun ansiosta viidestoista sivu oli myös erittäin nopea piirtää.

23.55 Irrottelu jatkuu kuudennellatoista sivulla. Jätin tarinan jälkipuoliskon aika löyhäksi sivujaossa, joten tällaisiin ratkaisuihin on aika hyvin varaa nyt. Olisi hyvä päästä aikataulusta reilusti edelle ennen kahta viimeistä sivua, jotka tulevat olemaan aika hankalia, puhumattakaan siitä, että tekee mieli päästä nukkumaan…

00.28 Seitsemästoista sivu valmis. Tästä alkaa viimeisen kolmanneksen ylämäki.

01.26 Kahdeksastoista sivu valmis. Pitkästä aikaa enemmän kuin kolme ruutua sivulla.

02.17 Yhdeksästoista sivu ja jälleen vain kolme ruutua.

03.04 Kaksikymmentä sivua ja meno alkaa hyytyä. Hirveästi ei kuitenkaan nukuta. Olisi kolme tuntia ylimääräistä aikaa, mutta en ole varma, olisiko pienistä nokosista apua vai menettäisikö siinä vain tuntuman.

04.14 Kaksikymmentäyksi sivua ja musteet pitkin mäkiä. Muutama jo skannattu sivu tahriintui, mutta en aio laskea niiden putsaamista mukaan suoritukseen!

06.02 Kaksikymmentäkaksi sivua ja väsyttää kovasti. Tässä vaiheessa ei enää paljon huolestuta, etten ehtisi saada sarjista valmiiksi, joten pidän reippaita taukoja sivujen välissä.

07.00 Toiseksi viimeinen sivu valmis. Nyt jännittää.

08.09 Sarjakuva on valmis. Etukäteen ajattelin, että jos viimeisen sivun valmistuttua jää aikaa, voisin vielä ehostaa aiempia sivuja. Mutta nukuttaa ihan liikaa. That’s all, folks!

.

Lokakuun 7. on virallinen 24 tunnin sarjakuvapäivä, ja Suomessa on ensimmäistä kertaa virallisia tapahtumapaikkoja, jopa kolme kappaletta: Liminka, Muhos ja Tampere. Liminka ja Muhos ovat aloittaneet jo tänään keskipäivällä, Tampereella tapahtuma alkaa lauantaina klo 10.

Katuoja osallistuu tapahtumaan allekirjoittaneen kautta. Yritän synkronoida suoritukseni Tampereen tapahtuman kanssa, mutta idean isän Scott McCloudin sääntöjen mukaan tietenkin aika alkaa siitä, kun kynä koskettaa paperia.

Koska tarkoitukseni on myös laittaa sivut näkyviin Katuojaan sitä mukaa kuin niitä valmistuu, skannaamiseen ja Bloggerin kanssa tappelemiseen tulee menemään ylimääräistä aikaa, joten olen ottanut vapauden miettiä aihetta etukäteen. McCloud ei sitä oikeastaan kiellä, mutta suosittelee improvisointia. Mitään en kuitenkaan ole vielä paperille laittanut, joten turhan helppoa ei alkuun pääsemisestä tule.

.