Katuoja

Ilmestyessään vuonna 1991 ensimmäinen Sin City -sarjakuva yllätti lukijat ja kriitikot. Miller esitteli uuden, dramaattisen pelkistetyn mustavalkoisen tyylinsä. Vaikka Miller onkin aiemmissa töissään käyttänyt karrikointia ja pelkistämistä tyylikeinona, Sin Cityn kuvat ovat suorastaan symbolisia. Millerin piirroksissa on jylhää painon ja tilan tuntua. Sin City -albumit ovat sarja kovaksikeitettyjä rikostarinoita, joissa liikutaan jälleen nihilistisen moraalittomassa maailmassa. Miller hylkää realismin täysin niin tarinan kuin kuvituksenkin tasolla ja kärjistää hahmonsa äärimmilleen: sankarit ovat kaiken nähneitä toiminnan miehiä, naiset kauniita ja kohtalokkaita ja roistot moraalittomia hirviöitä. Välillä Sin City lipsuu suorastaan itseparodiaksi, mutta Millerin mestarillinen kerronta pitää Sin Cityn arkkityyppien kuolemantanssin kiehtovana.

Miller on myös käsikirjoittanut sarjakuvia monille aikalaisilleen. Hän on valinnut yhteistyökumppaninsa hyvin. Kuulun Dave Gibbonsin kuvittamat Martha Washington -sarjakuvat ovat Millerin yhteiskuntakriittisimpiä töitä. Niissä seurataan nuoren mustan naisen matkaa ammattisotilaaksi dystooppisessa lähitulevaisuudessa, jota hallitsevat korruptoituneet poliitikot ja suuryritykset. Sarjan ensimmäinen osa Antakaa minulle vapaus on Millerin pessimistisimpiä töitä. Siinä idealistiset hahmot murskautuvat välinpitämättömän maailman rattaisiin, ainoastaan sivullisen Marthan selvitessä. Suomentamattomassa jatko-osassa Martha Washington Goes To War nimihenkilö astuu objektivistisen sankarin saappaisiin ja löytää keinot parantaa maailmaa.

Millerin yhteistyöt Geof Darrow’n kanssa ovat maanisia pop-sarjakuvia. Hard Boiledissa seurataan psykoottisen tappajakyborgin harharetkeä läpi tulevaisuuden kyberpunk-miljöön. Iso heppu ja Rusty robottipoika on taasen vinksahtanut, Toho-elokuvista lainaava pastissi, jossa taistelurobotit ottavat yhteen liskohirviön kanssa Tokiossa. Molemmissa sarjakuvissa juonta on vain siteeksi, mutta Miller kirjoittanut riemastuttavan suuruudenhulluja toimintakohtauksia pikkutarkan Darrow’n kuvitettavaksi. Lopputulos on toimintasarjakuvaa kauneimmillaan ja mielipuolisimmillaan.

Historiallinen eepos 300 esitteli Millerille tyypilliset yli-inhimilliset vastarannankiisket puolustamassa Kreikkaa Persialaisten hyökkäykseltä. Thermopylaen taistelua kuvittava tarina esittelee kuvittajana jälleen uudenlaisen Millerin. Kolmasti Eisner-palkitussa teoksessa Miller käyttää suuria, dramaattisia kuvia jotka pääsevät oikeuksiinsa kovakantisessa kokoelmassa, jossa sivukokoa en entisestään lisätty. 300 on myös Millerin pitkäaikaisen värittäjäkumppanin ja silloisen puolison Lynn Varleyn paras työnäyte. Varleyn maalaukselliset värit ja jyrkät kontrastit tekevät sarjakuvasta väkevän visuaalisen kokemuksen.

Paremman kuvauksen puutteessa sarjakuvapiirtäjien tyyliä luonnehditaan usein “elokuvamaiseksi”. Millerin taide on inspiroinut niin monta elokuvaa, että hänen tapauksessaan määritelmä on perusteltu. Yön ritarin paluun vaikutus on nähtävissä Tim Burtonin synkissä Batman-elokuvissa. Samoin Mark Steven Johnsonin Daredevil-filmatisointi pohjaa Millerin versioon hahmosta. Myös Elektra on saanut oman elokuvansa. Miller on itse ollut apulaisohjaajana Sin City -filmatisoinnissa, joka on visuaalista ilmettään myöten uskollinen sarjakuvalle. Samoin tuleva 300-elokuvasovitus näyttää uskolliselta Millerin sarjakuvan visuaaliselle ilmeelle.

Miller on yksi yhdysvaltalaisen sarjakuvan eläviä supertähtiä, arvaamaton tekijä, jonka jokaista uutta teosta odotetaan mielenkiinnolla. Vuonna 2001 Miller shokeerasi julkaisemalla jatko-osan Yön ritarin paluulle, Yön ritari iskee jälleen -minisarjan. Sen tiimoilta Milleriä toisaalta syytettiin amatöörimäisestä toteutuksesta ja suoranaisesta rahastuksesta, toisaalta arveltiin hektisesti poukkoilevan supersankaritarinan olevan kommentti genren tilasta. Samoin tuore, vielä keskeneräinen Batman-tulkinta All-Star Batman and Robin the Boy Wonder on herättänyt kysymyksiä Millerin ammattitaidosta. Paikoin merkillisen epälooginen tarina on toimintaa ilman merkillistä syvyyttä; Jim Leen pin-up-kuvitusta myöten silkka eksploitaatiosarjakuvaa.

Jos jotakin, Millerin uusia tuotoksia ympäröivä keskustelu on todistanut jokaisen uuden Frank Miller -sarjakuvan olevan edelleen tapaus.

Tagit: Frank Miller.

Millerin tulkinta Batmanista sinetöi hänen maineensa suosikkipiirtäjänä. Samoin kuin Millerin Daredeviliä, hänen Batmaniaan pidetään edelleen relevanteimpana hahmon lukuisista versiosta. Minisarjassa Yön ritarin paluu Bob Kanen luoma kostajahahmo nähdään elämänsä ehtoopuolella. Eläköitynyt ja katkeroitunut sankari joutuu vielä kerran palaamaan Lepakkomiehenä kyynistyneeseen maailmaan, joka on hylännyt sankarit. Millerin Batman on pakkomielteidensä ajama maaninen hahmo, enemmän mielipuoli kuin sankari. Yön ritarin maailma on kuitenkin sankaria hullumpi, väkivaltainen ja arvaamaton kaaos, johon verrattuna päähenkilön yksioikoinen peräänantamattomuus on suorastaan tervettä. Tässä mielessä vuonna 1986 ilmestynyt Yön ritari heijastelee aikansa turvattomuutta ja epävarmuutta. Dark Knightissa Millerin kertojantaidot ovat huipussaan. Hän tuo tarinan kaoottisuuden ja vainoharhaisuuden lukijalle täyttämällä sarjakuvan sivut pienillä ruuduilla ja kuljettamalla tarinan läpi useita kertojanääniä: TV-ruutujen kasvot kommentoivat tarinaa kuin antiikin teatterin kuorot konsanaan.

Yön ritari yhdessä Alan Mooren ja Dave Gibbonsin Watchmenin kanssa aloittivat uuden ajan supersankarisarjakuvassa. Vuoden 1986 merkkiteokset kyseenalaistivat sankarin olemuksen esittelemällä toimintatavoiltaan kyseenalaisia, moraalin harmaalla alueella toimivia superhahmoja. Vaikka jäljittelijöiden käsissä teema muuntuikin yksinkertaisen väkivaltaisten antisankarien kuvauksiksi, Millerin Batman on aidon analyyttinen ja kriittinen teos. Se riisuu ikonisen supersankarin paljaaksi, ja kysyy mitä tarkoitusta hahmo palvelee? Mihin sankareita tarvitaan ja mitä se kertoo meistä? Samalla se antaa supersankarille jotakin, jota sarjallisuuteen ja jatkuvuuteen nojautuvassa genressä harvoin näkee: lopun.

Yön ritarin jälkeen Miller alkoi siirtyä pois muiden luomista supersankareista kohti omia konseptejaan ja tarinoitaan. Miller teki silti muutaman välityön, joissa käytti supersankarihahmoja. Yön ritaria seurasi toinen klassikoksi nostettu Batman-tarina, David Mazzuchellin kuvittama Batman: Ensimmäinen vuosi. Millerin alun perin Daredevilin sivuhahmoksi luoman Elektra-naissalamurhaajan tarina jatkui kahdessa sarjakuvassa, Elektra Assassin ja Elektra elää. Edellinen on yhteistyö kuvittaja Bill Sienkiewiczin kanssa, paikoin suorastaan psykedeelinen toimintasarjakuva. Jälkimmäinen on puolestaan Millerin itsensä kuvittama, lähes pohdiskeleva väkivaltafantasia, jossa sankaritar palaa kuolleista vain kuollakseen uudelleen. Vaikka Miller ei Elektraa enää sarjakuvissaan Elektra elää -albumin jälkeen käyttänytkään, hahmo jäi elämään Millerin sarjakuvien kohtalokkaissa naisissa.

Huomenna: Sin City!

Tagit: Frank Miller.

Frank Miller (s. 1957, Yhdysvallat) on sukupolvensa vaikutusvaltaisimpia sarjakuvapiirtäjiä. Hänen pelkistetyn voimakkaan ilmaisunsa ja tinkimättömien tarinoidensa vanavedessä yhdysvaltalainen valtavirtasarjakuva on muuttunut teemoiltaan monipuolisemmaksi. Millerin rajoja rikkova työ supersankarisarjakuvan parissa 80-luvulla uudisti genreä ja löi läpiselvästi varttuneemmalle yleisölle suunnatut supersankaritarinat. Miller aikalaisineen esitteli uudelleen harmaat alueet yksinkertaisten, lapsille suunnattujen moraliteettien hallitsemaan maailmaan.

Kuten niin monet kollegansa, Miller aloitti uransa tekemällä sekalaisia töitä tussaajana ja piirtäjänä, kuvittaen lehtiä DC- ja Marvel- yhtiöille. Vuonna 1979 hän päätyi piirtämään Marvelin julkaisemaa Daredevil-lehteä, jota hän vuonna 1981 alkoi myös käsikirjoittamaan. Vuoteen 1983 kestäneestä rupeamasta lehden parissa tuli lajityypin klassikko ja yksi Millerin päätöistä.

Stan Leen and Bill Everettin luoma Daredevil on urbaani supersankari, joka taistelee rikollisuutta vastaan päivisin lakimiehenä ja öisin punaiseen paholaisasuun sonnustautuneena sankarina. Miller otti aikanaan vähemmän suositun supersankarisarjakuvan ja muokkasi siitä kovaksikeitetyn pulp-rikosdraaman. Sarjakuvan urbaani miljöö muuttui hänen käsissään pelkästä tapahtumapaikasta yhdeksi sarjan päähenkilöistä, likaiseksi, löyhkääväksi ja hengittäväksi betoniviidakoksi, jonka Miller kansoitti epätoivoisilla laitapuolen kulkijoilla ja kyynisillä rikollisilla. Millerin tarinoiden aikana Daredevilista kehittyi entistä traagisempi sankari: tämä epäonnistui ihmissuhteissaan, joutui todistamaan rakkaidensa kuolemaa ja menetti lähes kaiken arkkivihollistensa käsissä. Moinen intensiteetti oli poikkeuksellista tuonaikaisessa supersankarisarjakuvassa, mutta Millerin lukijaa aliarvioimattoman kerronnan ansiosta liialliselta melodraamalta vältytään.

Avainteksti Millerin tuotannon tulkitsemiseen löytyy 90-luvulla julkaistun kokoelman Martha Washington Goes To War loppusanoista. Niissä Miller kiittää Ayn Randia, objektivistisen filosofian äitiä. Objektivismi on yhdysvaltalainen filosofinen liike, joka korosti yksilön oikeuksia ja vapautta yhteiskunnallisista rajoitteista. Randin fiktiivisissä teoksissa teemaa käsiteltiin tasapaksun ympäristön lannistamien poikkeusyksilöiden kautta. Suurimmasta osasta Millerin sarjakuvia voi vaivatta löytää viittauksia objektivistiseen ajatteluun.

Daredevil on arkkityyppinen objektivistinen sankari, joka esiintyy läpi Millerin tuotannon. Millerin sankarit ovat maailmansa viimeisiä oikeudenmukaisia ihmisiä, jotka käyvät lannistavan korruptoitunutta ja välinpitämätöntä ympäristöään vastaan. Millerin sankareiden oikeustaju on sangen oikeistolainen: rikollisia ei ymmärretä, heitä rangaistaan. Toisinaan voi luulla Millerin sarjakuvien maailmankuvan kallistuvan vasemmalle: hänen sankarinsa auttavat vähäosaisia eivätkä hyväksy syrjintää. Tarinoiden roistot ovat usein yläluokkaisia, korruptoituneita poliitikkoja ja rahamiehiä, eivätkä uskonnolliset kiihkoilijatkaan pääse vähällä. Toisaalta liberaalit poliitikot ja toimittajat ovat Millerin sarjakuvissa poikkeuksetta karikatyyrejä selkärangattomista lurjuksista.

Minisarja Ronin oli Millerin ensimmäinen merkittävä työ, jossa hän luo omaa fiktiivistä maailmaansa sen sijaan, että käyttäisi muiden luomia hahmoja. Se on myös Millerin ensimmäinen merkittävä sarjakuva supersankarigenren ulkopuolella. Ronin on japanilaisesta samuraisarjakuvasta kuvastoa lainaava tieteissarjakuva. Siinä menneisyyden japanilainen soturi päätyy harhailemaan tulevaisuuden kaupunkihelvettiin, jota hallitsee paha keinoäly. Kyberpunk-henkinen sarjakuva ennakoi Millerin tulevia urbaaneja painajaisia: Roninin tulevaisuus on epäinhimillisen välinpitämätön, suorastaan vihamielinen paikka, jota vasten sankarin tinkimätön oikeudenmukaisuus korostuu.

Huomenna: Yön Ritarin Paluu!

Tagit: Frank Miller.

Tänään: sukellus myyntitilastojen jännittävään maailmaan. Pidelkää hatuistanne.

Lehteenäni toimii Brian Hibbsin Newsaramalle koostama analyysi vuoden 2006 kirjakaupoissa eniten myydyistä sarjakuva-albumeista Yhdysvalloissa. Hibbsin käyttämä tilasto löytyy täältä.

Yhdysvaltalaisten sarjakuvien myyntilukujen seuraaminen on sinänsä hivenen kyseenalaista, sillä maan sarjakuvien jakelujärjestelmä on kasvanut kieroon jo pidemmän aikaa. Siitä lähtien, kun Diamond Comics Distributors -yhtiö hankki itselleen monopoliaseman sarjakuvalehtien jakelussa, on 22-sivuisesta sarjakuvalehdestä tullut yhä enenevässä määrin vaikeasti saatava ja kallis ylellisyystuote. Lehdet ovat kadonneet kioskeista ja sekatavarakaupoista yksinomaan sarjakuvan erikoisliikkeisiin.

Sen sijaan kirjakaupat ovat heränneet ottamaan enenevissä määrin sarjakuvia hyllyynsä. Ne kuitenkin keskittyvät pääsääntöisesti sarjakuva-albumeihin, lehtien jäädessä erikoisliikkeille. Sarjakuvien kirjakauppamyynti ei ole ainoastaan kasvanut tasaisesti viime vuosien aikana – sen kasvu on kasvanut tasaisesti.

Jenkit tilastoivat melko luotettavasti ja julkisesti sarjakuvamyyntiään. Nyt käsiteltävä tilasto ei ole täydellinen, koska se kattaa vain noin kolme neljännestä jenkkikirjakaupoista, mutta siitä voi haistella trendejä silti. Suomen vastaavia lukuja olisi kiinnostava analysoida, mutta kirjakauppojen julkistamat tilastot tapaavat olla kymmenen myydyimmän listoja, mikä tarkoittaa käytännössä listoja Aku Ankka -nimikkeistä. Huomioitakoon, että kirjakaupat listaavat asiakkaille myytyjen sarjakuvien määrää siinä missä Diamond listaa sarjakuvakauppialle myytyjä sarjakuvia, ottamatta huomioon palautuksia. Koska palautukset Diamondille eivät ole mahdollisia. Mitä sanoinkaan niistä kieroutuneista markkinoista?

Tässä vuoden 2006 kymmenen myydyimmän albumin lista:

1. NARUTO Vol. 9
2. NARUTO Vol. 1
3. NARUTO Vol. 10
4. NARUTO Vol. 11
5. V FOR VENDETTA
6. NARUTO Vol. 2
7. NARUTO Vol. 8
8. NARUTO Vol. 4
9. NARUTO Vol. 3
10. NARUTO Vol. 7

Kyllä, hivenen yksipuolinen lista. Yhdysvaltain suosituin sarjakuva tällä mittarilla on etukenossa juoksevista ninjoista kertova mangasarja Naruto, joka myi viime vuonna yhteensä yli miljoona kirjaa. Yksi hittisarja ei kuitenkaan tarkoita sitä, että manga hallitsisi kirjakauppamyyntiä. Mutta otetaanpa Top-10 listalta pois samojen sarjojen eri osat. Tulos näyttää tältä:

1. NARUTO Vol. 9
2. V FOR VENDETTA
3. FRUITS BASKET Vol. 13
4. KINGDOM HEARTS Vol. 2
5. BLEACH Vol. 1
6. KINGDOM HEARTS Vol. 3
7. WATCHMEN
8. DEATH NOTE Vol. 1
9. HALO GRAPHIC NOVEL
10. REJECTION COLLECTION

Kuusi listan kymmenestä on mangaa ja listan alapuolella odottaa lisää. Ikisuosikki Watchmen roikkuu listalla vuodesta toiseen. Pelilisenssisarjakuva Halo Graphic Novel on Marvelin myydyin albumi, joka on ainakin minusta melko yllättävää – en ole koskaan kuullutkaan mokomasta. Rejection Collection on puolestaan kokoelma julkaisemattomia New Yorker -strippejä.

V for Vendettan sijoittuminen on kiinnostavaa. Samoin kuin lähdeartikkelin mukaan kävi Sin Cityn kanssa edellisvuonna, elokuvasovitus on moninkertaistanut lähdeteoksen myynnin. Toisaalta suositut supersankarielokuvat eivät ole nostaneet merkittävästi supersankarilehtien tai -albumien myyntiä. Palaan eiliseen esitykseeni siitä, että supersankarisarjakuvan suosion puute ei johdu genrestä; se johtuu sarjakuvista jotka eivät tarjoile satunnaista lukijaa kiinnostavia tarinoita. Toisaalta sarjakuvien lehtimyynti on kasvussa Yhdysvalloissa, joten ainakin viimeaikaiset ns. tapahtumasarjakuvat ovat aktivoineet sarjakuvaliikkeissä asioivia harrastajia.

Mangan painiote englanninkielisestä sarjakuvasta on kuitenkin ilmeinen. Vaikka mangan myynnin kasvu onkin tasaantumassa, tulevaisuuden sarjakuvaa lukeva yleisö kasvaa japanilaisen sarjakuvan parissa. Tämä on jotain, jonka olemme tienneet jo jonkin aikaa, mutta saman asian puolesta puhuvat numerot ovat silti pysäyttäviä. Sama ilmiö on tapahtumassa Ranskassa, on jo tapahtunut Saksassa ja näkyy myös Suomessa. Usein toistellut lupaukset mangan laajasta laijityyppivalikoimasta ja eri yleisöille kohdennetuista tarinoista eivät kuitenkaan toteudu top-listalla: suosituin manga on nuorille suunnattua fantasiaviihdettä.

Tulevaisuus kuuluu etukenossa juokseville ninjoille.

Tagit: Linkit, manga.

Poltan toisinaan. Kun tarvitsen aikaa pohtia, vaikkapa näin kirjoittaessani, astun ulkoilmaan jaloittelemaan ja sytytän yhden tyttömäisistä menthol extra slimeistäni. Norkoilen sisäpihoilla tai kadunkulmassa, imen keuhkoihini myrkkyä ja ajattelen.

Se on saastainen tapa, myönnän, mutta kehoni on omani, ja saan väärinkäyttää sitä miten haluan. Tupakka on muutakin kuin addiktio: se on nautintoaine, se on sosiaalinen rituaali, se on romantisoitu pahe.

Tupakoinninvastaista valistusta on ollut yhtä pitkään kuin tupakkaakin. Sinänsä rationaaliset tupakanvastaiset terveysargumentit, tupakkateollisuutta perustellusti demonisoivat kampanjat ja enemmän tai vähemmän tolkulliset lait (odotan mielenkiinnolla kesällä voimaan astuvaa uutta tupakkalakia) joutuvat kuitenkin kamppailemaan syvälle popkulttuuriin upotettua ehdollistamista vastaan. Tupakointi on perinteisesti esitetty vaarallisten miesten ja kohtalokkaiden naisten paheena ja kun näemme tupakoivan ihmisen, nämä assosiaatiot saattavat nousta mieleen. Vastaavasti saatamme haluta näitä ominaisuuksia itsellemme, toteutamme mallioppimista suoraan Fredric Werthamin painajaisista ja sytytämme yhden.

Sarjakuvatkaan eivät ole syyttömiä tupakoinnin glorifiointiin. Todistaakseni, että sarjakuvat ovat välillisesti haitallisia terveydelle – ja että Wertham oli oikeassa, vaikkei käsittääkseni tupakointiin sarjakuvissa kantaa ottanutkaan – esittelen muutaman merkittävän tupakkamiehen amerikkalaisista sarjakuvista, joille olen herkässä iässä altistunut.

Jos saan keuhkosyövän, syytän sarjakuvia.

Spider Jerusalem:
Warren Ellis ei ainoastaan käytä tupakointia sarjakuvissaan, hän tekee sarjakuvia tupakoinnista. Pahimmilaan Ellisin pakkomielle näyttäytyi Switchblade Honey -tieteissarjakuvassa, jossa hahmot väänsivät sivutolkulla kättä siitä, saako avaruusaluksella polttaa. Transmetropolitan-sarjakuvan sankaritoimittaja Spider Jerusalem käyttää sekaisin kaikkia maailman mömmöjä, mutta useimmiten näemme hänet juuri polttamassa. Ellis on vannoutunut tupakoitsija itsekin, huolimatta ilmeisistä hengitystievaikeuksistaan. Tavattuani Ellisin syksyllä 2006 minulla oli useampikin tilaisuus polttaa miehen kanssa. Se, pidän tätä yhtenä viimeaikaisen elämäni kohokohista tarkoittanee, että elämäni ei ole keskimäärin erityisen kiinnostavaa.

Jesse Custer:
Olen pahoillani, Tex Willer- ja Blueberry-fanit, mutta paras sarjakuvacowboy on Garth Ennisin Preacherin Jesse Custer. Oikeudentajuinen, mutta vanhanaikainen ja ylpeä Custer on syvästi inhimillinen hahmo, joka tiivistää olennaisen arkkityyppisestä lännensankarista. Kiroilemisen, ryyppäämisen ja äkkipikaisuuden lisäksi Custerin paheisiin kuuluu tietysti myös tupakointi – käyttääpä hän kerran jumalallista käskyvoimaansa poistaakseen ravintolan tupakointikiellon. Marlboro-mies Custer ei kuitenkaan ole, vaan käryttää punaisia Lucky Strikeja.

Joka ikinen hahmo Sin Cityssa:
Frank Miller noir-pastissi Sin City on vastustamattoman keskenkasvuinen adrenaliinipaukku; täydellinen sarjakuva, jos olet viisitoistavuotias. Sarjakuvan melkein jokaisessa kohtauksessa kovat jätkät ja gimmat polttavat, ketjussa, tauotta. Jatkuvan polttelun vaarat lienevät Sin Cityn kovisten mielissä toissijaisia, sillä sarjakuvan hahmojen elinikäodotus on noin pari sivua (elokuvassa vajaat viisi minuttia). Elä lujaa, kuole nuorena, jätä pahanhajuinen ruumis.

Nick Fury:
Marvelin viilein salainen agentti Nick Fury on sikarimiehiä. Mielestäni sikarin polttaminen tuntuu jokseenkin samalta, kun joku ulostaisi suuhuni samalla kun toinen hakkaa vasaralla aivojani, mutta ilmeisesti Fury on eri mieltä. Marvelin päätoimittaja Joe Quesada kielsi taannoin tupakoinnin Marvelin sarjakuvissa, vedoten niiden antavan huonon esimerkin nuorille lukijoille. Päätökseen vaikutti ymmärrettävästi Quesadan oman isän kuoleminen keuhkosyöpään. Kaikkiin Marvel-sarjakuviin tupakointikielto ei kuitenkaan vaikuttanut: kun Nick Fury kohtaa Tuomarin Garth Ennisin mainiossa, ainoastaan aikuisille suunnatussa albumissa Punisher: Mother Russia, hänet esitellään kohtauksessa, jossa hän sytyttää havannalaisensa suihkukoneen savuttomassa matkustamossa.

Wolverine:
Muistatteko, kun Wolverine oli vielä kiinnostava hahmo, joka ei esiintynyt joka toisessa Marvel-lehdessä joka toinen kuukausia ja kun hänellä ei ollut sataa kloonia tai äpärää juoksemassa ympäriinsä? Minä muistan, hämärästi. Psykoottisella tappajamutantilla on kuolematon ja taudeille immuuni keho, joten hän voi polttaa sikareitaan huoletta – tai poltti aiemmin, ennen Marvelin siistimispolitiikkaa.

Möykky:
Ben Grimm, varhaisin Marvelin kroonisista sikaripureskelijoista on vangittu hirviömäiseen kivikehoon, mutta silti osaa nauttia elämästä. Möykyn kamu Reed Richards poltti muistaakseni piippua – mikä paremmin symboloisi hahmon statusta isähahmona? – villillä 60-luvulla, mutta tapa on sittemmin häipynyt jonnekin. Ihmenelosiin kuuluu tietysti myös Liekki, joten Benilla ja Reedilla on aina sytkäri mukana jos Tohtori Doomin juonien estämisen välissä ehtivät pitää tupakkitauon.

John Constantine:
Lontoolainen maagi John Constantine on sarjakuvatupakoitsijoista olennaisin. Constantine on Alan Mooren luoma hahmo. En tiedä, onko Moore varsinaisesti tupakoitsija, mutta jotain
hän polttaa. Ensiesiintymisessään Mooren kirjoittamassa Swamp Thingissä Constantinella on savuke kädessään. Constantinen paheet nousevat pääosaan Garth Ennisin kirjoittamassa Dangerous Habits -kokonaisuudessa, jossa keuhkosyöpään kuoleva Constantine tekee sopimuksen paholaisen kanssa parantuakseen. Kun hän onnistuu puijamaan Saatanaa ja paranee, ensimmäiseksi hän sytyttää yhden Silk Cuteistaan. Kaikin puolin epäonnistunut filmatisointi tarinasta (Constantine, 2005) ymmärtää hahmon traagisesti väärin: kun Keanu Reevesin esittämä Constantine lopussa toipuu sairaudestaan, työntää hän suuhunsa nikotiinipurkkaa. Ei näin! Sarjakuvan Constantine on tuhannesti kiinnostavampi, ristiriitainen hahmo joka on valmis riskeeraamaan maailmanlopun vehkeillessään Paholaisen kanssa saadakseen jatkaa tupakointia.

Se, naiset ja herrat, on addiktiota.

Tagit: Kolumni.

Olen päättänyt päivittää Katuojaa mahdollisuuksieni mukaan joka päivä. Itseni tuntien lipsun tästä tavoitteesta viimeistään ylihuomenna. (Niille, jotka laskevat: tämä on itse asiassa torstain päivitys etuajassa.) Koska joka ikiselle päivälle ei riitä puoliksikaan järkevää ajatusta kirjoitettavaksi saati sitten sarjakuvaa arvioitavaksi, toisinaan saatte nauttia satunnaisista linkeistä tai havainnoista.

Tällä viikolla olen havainnut seuraavan uskoa ihmisyyteen horjuttavan asian: Yhdysvalloissa on ilmeisesti julkaistu sarjakuva, jossa Hämähäkkimies tappaa vaimonsa radioaktiivisella siemennesteellään. Alla dialogia sarjakuvasta. Hämähäkkimies puhuu kuolleelle vaimolleen:

“Oh God, I’m sorry! The doctors didn’t understand how it happened! How you had been poisoned by radioactivity! How your body slowly became riddled with cancer! I did. I was… I am filled with radioactive blood. And not just blood. Every fluid. Touching me… loving me… Loving me killed you!”

Tietysti kyseinen sarjakuva, Spider-Man: Reign #3, sijoittuu vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, joten tekijöillä on vapaat kädet tehdä hahmolla tai tämän nesteillä mitä lystäävät ilman pelkoa seuraamuksista. En ole myöskään lukenut tarinaa, joten se voi olla vaikka kuinka merkittävän hyvä – minä kuitenkin pidän Kaare Andrewsin töistä. Eikä sarjakuva varsinaisesti mainitse, mistä … rakkauden seurauksena välittyvästä ruumiineritteestä on kyse, mutta viimeaikaisten tarinoiden jälkeen ei liene hirvittävää ennakkoluuloisuutta olettaa pahinta. Lieventävistä asianhaaroista huolimatta Spider-Man: Reign vaikuttaa viimeisimmältä kierteeltä siinä vastustamattomassa hulluuden spiraalissa, joka on nykyisen Marvelin tulkinta Hämähäkkimiehestä.

Voitte kirjoittaa itse oman vitsinne “verkkonesteestä” tähän. Voi Marvel, mitä et tekisikään viihdyttääksesi minua?

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Via The Savage Critics.

Tagit: Marvel, Spider-Man.

Muutama ihminen on kertonut, että näistä listauksista on hyötyä. Kukaan ei kuitenkaan ole valittanut siitä, kun olen myöhässä listausten tekemisten kanssa, kuten olen jälleen kerran maaliskuun kirjojen osalta. Mikä ehkä vain tarkoittaa, että kenenkään muun mielestä maaliskuun listaus ei ole myöhässä, jos se vain ilmestyy ennen maaliskuuta, mikä on sinänsä ymmärrettävää.

Amerikkalaiset kustantajat ilmoittavat tulevista julkaisuistaan Diamond Comic Distributorsille viimeistään pari kuukautta ennen niiden ilmestymistä. Diamond laatii listan, jonka perusteella kaupat tekevät ennakkotilaukset. Jos haluaa olla varma, että saa oman kappaleen kaipaamaansa julkaisua, tilaus on toimitettava kauppaan ennen Diamondin ilmoittamaa aikarajaa. Maaliskuun julkaisujen aikaraja oli tammikuun 13., joten listani on myöhässä. Huhtikuun julkaisujen aikaraja on 10.2., joten… pitänee kiirehtiä.

Mutta jos ette seuraa ns. läpysköjä (lehtiä, sinkkuja), erikoiskauppojen kanssa asioiminen ei ole tarpeen. Esimerkiksi nettikirjakauppojen kautta tilattaessa Diamondin aikarajoilla ei ole juurikaan väliä. Tällöin tietenkin ollaan kyseisen kaupan tarjonnan armoilla, mikä ei välttämättä kata koko amerikkalaisen sarjakuva-alan julkaisuja.

Koska kukaan ei kuitenkaan ole ikinä älähtänyt listausteni myöhästelystä, ilmeisesti kukaan niiden lukijoista ei hanki sarjakuviaan erikoiskaupasta. Minä kuitenkin hankin, ja pyrin jatkossakin tekemään nämä listaukset laatiessani omaa tilaustani. Teen nyt kuitenkin muutamia muutoksia. Koska listauksien mahdollinen hyöty on lähinnä siinä, mitä kiinnostavia julkaisuja olen bongannut, eikä siinä, mitkä niistä oikeasti tilaan, luovun aiemmin käyttämistäni kategorioista. Samalla lopetan erityisen vastenmielisten julkaisujen mainitsemisen. Jos tämä harmittaa, laittakaa kommentti. Jos teillä on jotain sanottavaa sarjakuvista, jotka valitsin listalleni, laittakaa kommentti. Jos teillä on jotain sanottavaa sarjakuvista, joita en valinnut listalleni, laittakaa kommentti.

Lisäksi pitänee huomauttaa, että jotkut julkaisut ilmoitetaan tilattavaksi toisia aikaisemmin, joten listauksissa on aina silloin tällöin poikkeuksia otsikon mukaisesta ilmestymisajankohdasta. Merkitsen poikkeukset sulkuihin julkaisun nimen eteen.

Kirjoja maaliskuussa

(Huhtikuu) BATMAN: DETECTIVE TP / Paul Dini & Royal McGraw / J.H. Williams III, Don Kramer & Co.
DC:n universumissa tapahtuu nykyään kaikenlaista huolestuttavaa, mutta firman kaksi suurinta sankaria ovat tällä hetkellä erittäin hyvissä käsissä, erinäisiä poikkeuksia lukuunottamatta (katson sinua, Frank Miller). Teräsmiehen päälehtiä kirjoittavat Kurt Busiek ja Richard Donner Geoff Johnsin avustuksella, ja Grant Morrison kirjoittaa sekä All Star Supermaniä että normaali-Batmaniä. Lepakkomiehen toista lehteä, Detective Comicsia kirjoittaa Paul Dini, yksi 90-luvun Batman-animaation luojista. Yksi sarjan piirtäjistä on J.H. Williams, joka on kuvittanut Alan Mooren Prometheaa ja Grant Morrisonin Seven Soldiers of Victorya. Paljon muuta en näistä tarinoista tiedä, eikä minun muuta tarvitsekaan tietää tilatakseni tämän.

(Toukokuu) JACK KIRBY’S FOURTH WORLD OMNIBUS VOL. 1 HC / Jack Kirby / Jack Kirby & Vince Colletta
Kirbyn Neljännen maailman tarinoita julkaistiin jokunen vuosi sitten mustavalkoisina kokoelmina, joista ostin New Godsin ja Mister Miraclen. Enkä ole katunut sitä, vaikka formaatissa olikin toivomisen varaa. Nyt kuitenkin asia korjaantuu, kun nämä sarjat julkaistaan alkuperäisessä muodossaan, kronologisessa järjestyksessä kovakantisina kirjoina. Kirbyn omintakeisen tyylin takia jotkut eivä näe häntä visionäärinä ja sarjakuvan “Kuninkaana”, vaan vain ns. huonona piirtäjänä, mutta kenenkään ei pitäisi tehdä sitä arviota lukematta näitä tarinoita. Kirby oli ennen kaikkea tuottelias piirtäjä, ja Sturgeonin laki pätee myös 95 prosenttiin Kirbyn tuotannosta. Neljäs maailma oli kuitenkin Kirbyn luovuuden huipentuma, ja sen nerouden pitäisi olla ilmeinen kaikille muille paitsi täydellisille puusilmille.

(Toukokuu) NEIL GAIMAN AND CHARLES VESS’ STARDUST HARDCOVER / Neil Gaiman / Charles Vess
Tämän piti alunperin ilmestyä tammikuussa. Vanhat tilaukset on peruttu. Itse tilasin pehmeäkantisen version, jonka oli myös tarkoitus ilmestyä tammikuussa, mutta ehkä sekin on vielä luvassa toukokuulle.

RUNAWAYS VOL. 7: LIVE FAST DIGEST / Brian K. Vaughan / Adrian Alphona & Mike Norton
Vaughanin ja Alphonan Runaways päättyy tähän. Heidät syrjäyttää joku luuseri nimeltä Joss Whedon. Mutta jonkin aikaa Brian K. Vaughan kirjoitti 2000-luvun parasta uutta supersankarikonseptia, ja se oli hienoa.

THOR: THE ETERNALS SAGA VOL. 2 TPB / Roy Thomas, Ralph Macchio & Mark Gruenwald / Keith Pollard
Sen lisäksi, että näissä tarinoissa Kirbyn ikuiset ja celestiaalit sidottiin Marvelin viralliseen universumiin, mukana on myös itse asiassa aika merkittävä vaihe Thorin historiassa. Ensimmäisessä osassa mainittiin, että Thorin äidin henkilöllisyys ei ole tiedossa, ja että Thorin poikkeuksellinen kiintymys Midgardiin ja sen kuolevaisiin asukkaisiin on jokseenkin kummallista hänen itsensäkin mielestä. Toisessa osassa varmaankin paljastuu näiden mysteerien yhteys toisiinsa sekä celestiaalien aiheuttamaan uhkaan Maalle.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Dark Horse
• Image

Diamond Previews

Kirjoja huhtikuussa

(Toukokuu) SUPERMAN/BATMAN VOL. 5: THE ENEMIES AMONG US HC / Mark Verheiden / Ethan Van Sciver, Matthew Clark & Co.
Jeph Loeb kirjoitti tätä sarjaa neljän edellisen kokoelman verran, ja ostin niistä kaksi, koska Loebin tarinoiden lievä hönttiys ei ole minusta lainkaan huono asia. Jätin ostamatta niistä kaksi, koska niissä oli piirtäjänä Michael Turner, jonka kuvitus ei ole minusta ainoastaan huono asia, se on rikos ihmisyyttä vastaan. No, Mark Verheiden on tietääkseni pätevä kirjoittaja (Suomessa aikoinaan kolmena albumina julkaistu Aliens-sarjakuva oli hänen käsialaansa) ja piirtäjien joukossa ei näytä olevan ketään täysin vastenmielistä, joten tämän pitäisi kelvata. Huomasin kuitenkin juuri, että kyseessä on kovakantinen julkaisu, ja odotan mieluummin pehmeäkantista.

(Toukokuu) SUPERMAN & BATMAN VS. ALIENS & PREDATOR TP / Mark Schultz / Ariel Olivetti
Jos näkee supersankarien ja leffahirviöiden crossoverit lähinnä kyynisenä rahastuksena, tämän sarjakuvan nimirimpsu saattaa aiheuttaa verenvuotoa silmistä ja korvista, mutta itse olen nauttinut paljon mm. ensimmäisestä Batman vs. Predatorista ja Teräsmies vs. Aliensista sekä toisesta Batman vs. Aliensista. Tämä voi olla ihan viihdyttävä tarina, ja Ariel Olivetti on ainakin todella näyttävä kuvittaja.

SPIDER-GIRL VOL. 8: DUTY CALLS DIGEST / Tom DeFalco / Pat Olliffe
Ei silmien syömistä.

ALPHA FLIGHT CLASSIC VOL. 1 TPB / John Byrne
Muistakaamme, että Byrne oli joskus hyvä sarjakuvantekijä. Alfalentuetta julkaistiin Suomessakin parin MARVELin verran, ja niiden perusteella Byrne oli itse asiassa niin kovassa vedossa tuolloin, että hänen oma tussauksensa sai vielä hänen kuvituksensa näyttämään hyvältä. Suomessa julkaistut tarinat hyppäsivät itse asiassa muutaman ensimmäisen numeron taustatarinoista suoraan numeroon 11, ilmeisesti sen takia, että tarina
alkoi käydä paljon dramaattisemmaksi siinä vaiheessa (kyse on ajoista, jolloin supersankarin kuolema vielä voitiin esittää vakavalla naamalla traagisena ja peruuttamattomana tapahtumana). Tämä kokoelma kuitenkin sisältää sarjan 8 ensimmäistä numeroa.

AMAZING SPIDER-MAN OMNIBUS VOL. 1 HC / Stan Lee / Steve Ditko & Jack Kirby
Minulla ei ole yleensä tapana mainita kaikkia klassikkosarjakuvien luksustason uusintajulkaisuja, joita varsinkin Marvel on viime aikoina harrastanut paljon, vaikka ne voisivatkin olla hyvin kiinnostavia vakavalle keräilijälle. Minä en vain ole vakava keräilijä siinä mielessä. Sain hiljattain käsiini The Amazing Spider-Man – The Complete Collection DVD-ROMin, joka sisältää skannaukset kaikista TASM-lehdistä vuoden 2006 puoliväliin saakka, ja se riittää minulle näistä. Mutta jos haluaa ehdottomasti lukea Leen ja Ditkon Hämikset paperilta mahdollisimman upeassa muodossa, tämä voisi olla sadan dollarin sijoituksen arvoinen.

ETERNALS BY NEIL GAIMAN HC / Neil Gaiman / John Romita Jr.
Ostin tämän irtonumeroina. Tarinaltaan ei mitenkään mullistava, mutta Romitan upea kuvitus on Kirbyn konseptien arvoista.

RUNAWAYS VOL. 3 HC / Brian K. Vaughan / Adrian Alphona & Mike Norton
Kovakantinen versio Vaughanin viimeisistä Runaways-tarinoista, jotka on koottu aiemmin pokkarimuodossa.

PUNISHER MAX VOL. 7: MAN OF STONE TPB / Garth Ennis / Goran Parlov
Ennisin sysimusta versio Tuomarista jatkuu. Odottelen taas kovakantista versiota, mutta alkaa hieman huolestuttaa, koska odottelen edelleen kovakantista versiota kahdesta edellisestäkin pehmeäkantisesta. Ehkäpä hiljattain ilmestynyt kovakantinen From First to Last, joka kokosi kolme erillistä erikoisjulkaisua, vaikutti julkaisuaikatauluun jotenkin.

(Heinäkuu) HIGHLANDER VOLUME 1: THE COLDEST WAR HC / Brandon Jerwa & Michael Avon Oeming / Lee Moder
Dynamite Entertainment on julkaissut Highlander-sarjakuvaa, joka laajentaa alkuperäisen elokuvan maailmaa siten, kuin kaikkien jatko-osien ja TV-sarjojen olisi se alun alkaenkin pitänyt tehdä: Kun MacLeod on katkaissut kurgaanin kaulan, Peli on ohi, mutta voittajalla on vielä maailma pelastettavanaan. Jos haluaa nähdä kuolemattomien välisiä miekkataisteluita, on palattava aikaan ennen Pelin loppua. Mutta se ei vielä tarkoita, että nämä sarjakuvat olisivat mistään kotoisin. Sijoitan rahani pehmeäkantiseen versioon, jos vain sellainen jossain vaiheessa ilmestyy.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Dark Horse
• Image
• Dynamite Entertainment

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.

Käytän tämän tilaisuuden onnitellakseni Katuoja-kollega Rami Rautkorpea. Tänä keväänä tulee kuluneeksi viisi kokonaista vuotta siitä, kun Rami aloitti työnsä Spider-man-lehden suomentajana ja kirjepalstan pitäjänä, mutta onnittelu ei ole tämän merkkipäivän johdosta. Haluan onnitella Ramia siitä, että hän on tätä kirjoitettaessa käyttänyt lehden esipuheen päättävissä lainauksissa jo kokonaisen vuoden – 12 numeroa! – sitaatteja Doom-sarjakuvasta. Ja osittain sen takia, että yllytin häntä. Hyvin tehty, herra Rautkorpi: hyvin tehty.

Asiaan perehtymättömille kerrottakoon, että Doom-sarjakuva on vuonna 1996 julkaistu 16-sivuinen lehtinen, joka perustuu samannimiseen tietokonepeliin. Sovituksena se on uskollisempi kuin esimerkiksi taannoinen Suomenkin teattereissa piipahtanut toimintaelokuva: sen “tarina” seuraa vimmaista päähenkilöä, joka syöksyy tilanteesta toiseen teurastaen erilaisia olioita yhä suuremmilla aseilla. Tismalleen kuten pelissäkin, siis. Kuvitus juuri näyttää juuri sellaiselta, jolta voi kuvitella vuonna 1996 julkaistun Doom-sarjakuvan näyttävän.

Doom-sarjakuvasta tekee poikkeuksellisen sen teksti. Käytännössä kaikki sarjakuvan teksti on taistelevan Doom-sotilaan monologia, mutta ei suinkaan vain sisäistä monologia: hahmo karjuu repliikkejä tauotta kuin yhtä aikaa Touretten oireyhtymästä ja keskittymishäiriöstä kärsivä maanikko. Ja kaikki, mitä tämän suusta tulee on raivokasta, mielipuolista neroutta.

Doom on kenties maailman siteerattavin sarjakuva, todellinen sanataiteen voimannäyte. Jokaisen sivun joka ikisestä ruudusta löytyy aforistinen viisaus, jota voi soveltaa valitsemalleen elämänalueelle. Tässä joitain esimerkkejä – kaikki ovat Ramin palstalla käytettyjä poimintoja, lajiteltuna teeman mukaan:

Biologia, ravinto: “I’m cooking with gas! I’ve gotta handful of vertebrae and a headful of mad! Yeah, that’s your spinal cord, baby! Dig it! Who’s the man? I’m the man! I’m a bad man! How bad? Real Bad! I’m a 12.0 on the 10.0 scale of badness! Don’t need a gun… Guns are for wusses!”

Ekstintelialistiset pulmat, tietoisuus: “Oh yeah! Yeah! Dig the prowess, the capacity for violence! I’m the man! I’m superbad! Imps? Zombies? You think you can get me?!? Wait, maybe they don’t think. Well I do! And I think you’re dead! Dead! Dead! Dead!”

Elämän tarkoitus: “As I stride knee deep through the dead. All is clear. I know what must be done… My cause is just… My will is strong… And my gun is very, very large!”

Itsetunto: “Who’s a man and a half? I’m a man and a half! Berserker packin’ man and a half!”

Kauneuden olemus: “There! The most beautiful sight any soldier can behold… The gun. The big gun!”

Matkailu, vierailut: “Huh? Whuzzat? Whuzzat? I like what I see! An important looking door… Knock knock. Who’s there? Me! Me me me me me me me me me me”

Tulevaisuus: “Victory is mine! Yet, Earth remains besieged by creatures unspeakably foul. It will take a strong man to bring the light of freedom back to this planet. A strong man with the biggest, baddest gun in the world! Amen to that.”

Tunteiden väliaikaisuus: “At this particular moment in time I don’t believe I have a healthier or more deeply-felt respect for any object in the universe than this here shotgun… Hey, chaingun! The hell with respect!”

Uskonnolliset kokemukset: “Death surrounds me. Yet, in my head I hear something that sounds like angels! Lo, I have found the Holy Grail of firepower! Mine eyes can but weep as they bear witness to the majesty… The BFG 9000!”

Vastoinkäymiset, suorittaminen: “Sweet Christmas! Big-mouthed floating thingies! It’s always something!”

Viestintä: “Ahhh! Chainsaw! The great communicator! Allow me to communicate to you my desire to have your guns!”

Ympäristönsuojelu: “Why can’t we find a way to safely dispose of radioactive waste and protect the environment? Even if I personally stop this alien invasion, what kind of planet will we be leaving to our children? And our chidren’s children, and… Oh, the humanity! The humanity! My big gun is out of bullets! I can’t believe it!”

Kaikki tämä, ja paljon muuta kuudessatoista sivussa. Käykää lukemassa, jos ette pelkää tajuntanne räjähtämistä!

Tagit: Linkit.

Michael Bay ohjaa elokuvaa Transformers-tuoteperheen hahmoista. Kesällä ensi-iltansa saavaa elokuvaa ympäröi tyypillinen innostuneen odotuksen ja pedantin valittamisen kulttuuri. Toisaalta lapsuuden robottihahmot halutaan kovasti nähdä valkokankaalla, toisaalta halutaan, että elokuva tehdään “oikein”, uskollisena lähdemateriaalille.

Satunnainen ajatus eilen tuopilla: uskollisuutta lähdemateriaalille vaativat fanit unohtavat, että lähdemateriaali on useimmiten kosmisen typerää. Otetaan esimerkki suoraan autenttisesta lähdemateriaalista. Transformers-animaation jaksossa Sea Change tapahtuu seuraavaa: Seaspay, kerrostalon kokoinen robotti, rakastuu toisella planeetalla asuvaan merenneitoon. Kylvettyään planeetan taikalähteessä Seaspray muuttuu meri-ihmiseksi voidakseen olla mielitiettynsä kanssa. Samassa jaksossa paha robotti huijataan samaisessa lähteessä muuttumaan puuksi.

Romantiikkaa, toimintaa ja puuksi muuttuva robotti: selvästikin aineistoa, joka ansaitsee tulla siirretyksi valkokankaalle sellaisenaan.

Jokaista esimerkiksi Simon Furmanin kirjoittamaa kelpo Transformers-tarinaa kohden on puolen tusinaa animaatiota tai sarjakuvaa, joissa ei ole hiventäkään järkeä. Itse toivon, että Michael Bay tuotantotiimeineen pidetään mahdollisimman kaukana lähdemateriaalista ja hän tekee kaksituntisen spektaakkelielokuvan, jossa murhanhimoiset jättiläisrobotit teurastavat toisiaan ja tuhoavat kiinteistöä.

Toisaalta, Transformers: The Girl Who Loved Powerglide on aikuisviihde-elokuva, joka vain odottaa tekemistään.

Tagit: elokuva, Linkit.

Tilaan

X-FACTOR: THE LONGEST NIGHT TPB / Peter David / Ryan Sook & Dennis Calero
Peter David on edelleen yksi parhaista supersankarikirjoittajista, ja Ryan Sook on loistava kuvittaja. Muistinkin juuri, että tämä uusi X-Factor on jatkoa Davidin Madrox-minisarjalle, jonka jätin kai väliin, koska olin jostain syystä alkanut epäillä, että David olisi menneen talven lumia. Toivottavasti sitä on vielä saatavana kokoelmana.

NEXTWAVE: AGENTS OF H.A.T.E. VOL. 1 – THIS IS WHAT THEY WANT TPB / Warren Ellis / Stuart Immonen
Warren Ellis ei vain pysty pitämään näppejään erossa likaisesta supersankarirahasta, mutta tässä sarjassa hän ilmeisesti kuitenkin pääsee toteuttamaan ilkeitä taipumuksiaan. Mukana myös Stuart Immonen, joka kuvitti loistavasti Ellisin Ultimate Fantastic Fouria.

X-FACTOR VISIONARIES: PETER DAVID VOL. 2 TPB / Peter David / Tom Raney, Kevin West & Co.
Peter Davidin aiemman X-Factorin kootut seikkailut jatkuvat.

EXCALIBUR CLASSIC VOL. 3: CROSS-TIME CAPER BOOK 1 TPB / Chris Claremont / Alan Davis, Dennis Jensen & Co.
Excaliburin kootut seikkailut jatkuvat. Tämä kirja ei taida enää sisältää yhtään tarinaa, joka olisi nähty suomeksi Ryhmä-X:ssä.

(Huhtikuu) CONAN AND THE SONGS OF THE DEAD / Joe R. Lansdale / Timothy Truman
Lansdalen ja Trumanin yhteistyöltä voidaan odottaa jotain vahvasti lahoavalta ruumiilta haisevaa, ja tarkoitan tämän hyvässä mielessä. Heiltä on suomennettu 90-luvulla muutama loistava Jonah Hex -tarina.

Tilaisin, mutta…

(Huhtikuu) ALL STAR SUPERMAN VOL. 1 HC / Grant Morrison / Frank Quitely
Parasta Teräsmies-sarjakuvaa pitkään aikaan. Minun ei tarvitse tätä hankkia, koska olen ostanut nämä irtonumeroina, mutta saatan tulla toisiin aatoksiin, jos en pian keksi, mihin olen laittanut nelosnumeron.

DAREDEVIL BY FRANK MILLER & KLAUS JANSON OMNIBUS HC / Frank Miller & Rogert McKenzie / Frank Miller & Klaus Janson
Frank Millerin Daredevilit on julkaistu suomeksi aika kattavasti, mutta kovimmat Miller-fanit ehkä haluavat hankkia tämän ja muistella aikoja, jolloin Miller oli oikeasti hyvä.

MADMAN GARGANTUA HC / Mike Allred
Olen kuullut paljon kehuja Madmanistä, ja Mike Allred on loistava kuvittaja, vaikka onkin mormonihörhö, mutta minulla on tapana ostaa törkeän kalliita kovakantisia jättipainoksia ainoastaan sarjakuvista, jotka jo omistan. Silloin nimittäin tietää paljon paremmin, onko ostos hintansa väärti.

No en taatusti tilaa!

SPAWN: ARMAGEDDON, PART 2 TP / David Hine / Philip Tan
Sota Taivaan ja Helvetin välillä on vihdoin koittanut, ja Spawn
Taivaan ja Helvetin välinen sota, jossa taistelemaan Spawn alunperin luotiin, on vihdoin koittanut. Oikeudenmukaisessa maailmassa Spawn-sarjakuvien teko loppuisi tähän loogiseen päätepisteeseen. Ei, korjaan: Oikeudenmukaisessa maailmassa Spawn-sarjakuvia ei olisi ikinä tehtykään.

Lähteet:
Comic Book Resources

• Marvel
• DC
• Dark Horse
• Image

Diamond Previews

Tagit: tulevia julkaisuja.