Katuoja

Blogi on viettänyt hiljaiseloa sen jälkeen, kun minut valittiin Suomen sarjakuvaseura RY:n puheenjohtajaksi – sekä Helsingin 26. sarjakuvafestivaalien tuottajaksi. Katuojan luentokiertue on kuitenkin taas lähdössä käyntiin, joten lukijat ovat tervetulleet kuuntelemaan “näkemyksiäni” jälleen Tampere kuplii -tapahtumassa ensi viikonloppuna.

Perjantaina 8.4 kello 15.00 luennoin Tampereen yliopiston pääkirjasto Linnassa (Kalevantie 5) aiheesta “Suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa – vai meneekö?”. Puhe keskittyy sarjakuvakentän rakenteellisiin ongelmiin – luvassa on 45 minuuttia katkeraa narinaa!

Lauantaina 9.4 kello 12.05 puhun varsinaisessa päätapahtumassa, Werstas-auditoriassa. Otsikkona on “Kuvia ja hourekuvia” – karnevalistinen katsaus ekksentrisiin sarjakuvantekijöihin ja heidän pakkomielteidensä heijastumiseen sarjakuviin.

Samainen luento nähdään myös 16.4 Helsingissä Tähtivaeltaja-päivän yhteydessä kello 18.30. Helsingin sci-fi-seuran tilaisuuden pääkallopaikkana on Domus Academica, Hietaniemenkatu 14 B. Lisäksi samainen tilaisuus avataan naissupersankaripaneelilla, johon minulla on kunnia osallistua.

Vakituisen kirjoituskeikkani jatkuvat myös. Viimeisin Tähtivaeltaja-lehti sisältää kirjoittamani maanisen pitkän historiikin Warhammer 40 000 -pelimaailmasta. Vasemmistolaiseksi hutuksikin haukuttu artikkeli tarkastelee loputtoman sodan maailmaa punavihreiden lasien läpi.

Sarjainfo-lehden numero 1/2011 on kokonaisuudessaan sarjakuvaa, joten pääsen esittelemään “taitojani” “piirtäjänä” lyhyen kolumnin muodossa. Lisäksi KirjaIN ja Anime-lehti julkaisevat säännöllisesti arvioitani ja kolumneitani.

Kategoria: Hype.
Tagit: Hype, Linkit

Mika Liétzenille apurahaa kotikaupungistaan?

Ville Ranta ja Aapo Rapi ehdolla Angoulemen pääsarjassa?

Sarjakuvalle läänintaiteilija?

Sarjisfestareilla yli 10 000 kävijää?

Onko maailma tullut hulluksi?!

Mutta ei hätää! Tänä viikonloppuna Turun Necrocomiconissa voi hetkeksi unohtaa suomalaisen sarjakuvan nousujohtoisen suosion kansan syvien rivien, raatien ja virkamiesten silmissä. Perinteitä kunnioittaen Turun sarjistapahtuma järjestetään jälleen uudessa paikassa. Lauantaina 20.11. tapaamme Three Beers -ravintolassa, Turun ylioppilaskylässä (Inspehtorinkatu 4). Paikka on niin hämmentävä, että Google Street View -sovelluskin esittää paikalta lähinnä post-apokalyptisiä maisemia.

Kuvassa vasemmalla: Turun Ylioppilaskyläsäätiö; oikealla: Turun Ylioppilaskyläsäätiön Vuokralaisyhdistys; keskellä: Trebari Oy.

Necrocomicon on ollut vuodesta 2007 saakka Suomen viilein ja uugein sarjakuvafestari ja kaikki merkit viittaavat siihen että sellaisena se myös pysyy. Tänä vuonna osallistun ohjelmaan vetämällä Sarjakuvakohu-luentoni kello 15.30. Lisäksi paikalla myydään tapahtuman omaa lehteä, joka sisältää sarjakuvia ja muun muassa kirjoittamani tervehdyssanat.

Tulevaa kulttuuripääkaupunkiamme Turkua on moitittu kulttuuritilojen alasajosta ja muutenkin leväperäisestä kulttuuritoiminnasta. Ottamatta kantaa  paikallispolitiikkaan sen tarkemmin, pitää silti nostaa hattua Turun sarjakuvakerholle, joka jaksaa paitsi tehdä vapaaehtoista kulttuuuritoimintaa myös pitää sarjakuvan alakultuurilippua korkealla. Necrossa tykitellään!

Kulttuuri saapuu Turkuun! Kuvassa keskellä: Toriparkki.

Kategoria: Hype.
Tagit: Hype, Linkit

Hyvä on, muotoillaan uudestaan: vieraile Helsingin 25. sarjakuvafestivaaleilla! Jossa esiinnyn!

Olen viettänyt sapattivuotta. Vuosi 2010 on ollut itsetutkiskelun aikaa. Itsetutkiskelun olen suorittanut pelaamalla videopelejä kalsarisillani hyvän ystäväni Viski Pullon kanssa. Sillä välin Suomen sarjakuvaseuran työryhmä on työstänyt Helsingin sarjakuvafestivaalien juhlavuotta. Itse vetäydyin tuottajan pestistä 5-vuotissuunnitelmani toteuduttua. (“Kiitos 2005 – 2009” paidat ovat varmasti tekeillä jossain.) Minua seurannut työryhmä on pistänyt paremmaksi ja nyt Festareilla nähdään noin 100 ohjelmanumeroa Lasipalatsin aukion liepeillä ja 25 eri näyttelyä pitkin kaupunkia. Pikku Festarit ovat varttuneet isoksi: tapahtuma on lisäksi kolmipäiväinen, joten työttömät, opiskelijat tai muut lintsarit voivat sukeltaa festaritunnelmaan jo perjantaina 10.9.

Olen itse mukana ohjelmassa suorittamassa lavahaastatteluja perjantantaista alkaen sekä vetämässä pari ohjelmanumeroa, jotka voivat kiinnostaa Katuojan lukijoita. Alla valittuja paloja.

LAUANTAINA 11.9

Kello 12.00, Henry’s Pub: Mitä kuuluu, Otto Sinisalo?
Hyvää, kiitos? Minä ja Toni Jerrman viihdytämme festivaalien baariyleisöä puolen tunnin ajan.

Kello 14.00, Kirjasto 10: Nettisarjakuva – uhka vai vaara?
Nettisarjakuvaluentokiertueeni huipentuu Helsingin festareille! Onko nettisarjakuvasta mihinkään? Runsaita kuvaesimerkkejä ja tauotonta vaahtoamista!

SUNNUNTAINA 12.9

Kello 15.00, Kirjasto 10: Power Girlin paidassa on reikä – supersankariasiatuntijat keskustelevat siitä, mistä vähiten tietävät, eli naisista
Sukellamme Rami Rautkorven johdolla supersankarisarjakuvakuvien naiskuvaan. Tai supersankarisarjakuvaharrastajien naiskuvaan. Luvassa tiukkaa analyysia tai kuumottavaa myötähäpeää!

Kello 16.00, Kirjasto 10: Suomalaiset supersankarit: supersankaruus ja suomalaisuus
Amerikkalainen genrekonventio pohjolan ankeissa maisemissa – järkeä vai ei? Keskustelen asiasta suomalaisten sarjakuvapiirtäjien kanssa.

Sarjainfo-lehden festivaalinumero on nyt tilaajilla ja kauppialla. Lehdestä löytyy mm. kirjoittamani haastattelu Ville Pirisestä. Pirisen Yhessä paikassa -minialbumisarja ansaitsee kaiken mahdollisen huomion – sen verran hersyvää kerrontaa on Pirinen saanut puristettua sarjakuvaksi.

Lisäksi esiinnyn kahdessa lehden sarjakuvassa, joista toiseen olen osallistunut piirtäjänä. Koska miksipä ei?

Nähdään festareilla.

Kategoria: Hype.
Tagit: festivaalit, Hype

Rakkaat ihmiset: olen ollut vaiti liian kauan. On aika ilmoittaa viimeaikaisista ja tulevista saavutuksistani!

Sunnuntaina 4.7.2010 esiinnyn Tampeereella Tracon- peli- ja manga-tapahtumassa. Kello 13 osallistun FanFICtion, Tarinoita Rajan Takaa -paneeliin. Kyseessä on aihe, josta en tiedä juuri mitään, enkä usko, että saan oman fanifiktiotarinani valmiiksi tapahtumaan. Edward (Cullen) / Edward (James Olmos): Sparkling and Frakking jäänee pöytälaatikkoon.

Samana päivänä lämmittelen uudelleen Viisi valhetta mangasta -luentoni. Vuoden 2007 valheita tutkitaan nyt kriittisesti uudelleen tunnin mittaisen esitelmän ajan.

Kahden viikon päästä odottaakin Jyväskylän FinnCon. Lauantaina 17.7.2010 kello 12 puhun jälleen nettisarjakuvista. FinnCon järjestetään vaihteeksi ilman AnimeConia, joten kyseessä on teemaakin myöten jonkinmoinen paluu juurille. Musta t-paita päälle ja sekaan!

Kirjallista antiani kaipaavat voivat suunnata hyvinvarustettuihin lehtipisteisiin. Sarjainfon numerossa 2/2010 on pääjuttuna tekemäni haastattelu, jossa Leif Packalén kertoo Maailman Sarjakuvat RY:n toiminnasta. Itse pidin aihetta – sarjakuvan käyttö kehitysyhteistyössä – erinomaisen kiehtovana, mutta hanki lehti käsiisi ja arvio itse!

Tähtivaeltaja-lehden numeroon 2/2010 olen kirjoittanut arviot kirjasta, kahdesta leffasta ja huimasta Asterios Polyp -albumista.

Ja sen lisäksi, että toimin profeettana omalla maallani, “sarjakuvatuotantoni” laajenee – Ranskassa. L’Épisode -antologian kolmosnumerossa nähdään kirjoittamani ja Rami Rautkorven kuvittamaa Fasilitaattori-sarjakuvaa. Kyseessä on pitkähköksi suunnitellun tieteistarinan ensimmäisen osan ensimmäinen osa, joten suurin harppauksin ei tarina vielä etene, mutta Rautkorven särmä kynänjälki kannattaa tarkastaa! Lehteä ei vielä saa Suomesta muuten kuin meiltä, mutta toimitamme niitä myyntiin Pitkämieheen mahdollisimman pian.

Fasilitaattorin ensimmäiset ruudut. Rami Rautkorven taidetta.

Kategoria: Hype.
Tagit: Fiktio, Hype

Kansainvälinen salaliitto esti tämän arvion ilmestymisen Sarjainfo-lehdessä, mutta julkaisen sen nyt blogissani. Jos en päivitä sivuja tämän jälkeen, olettakaa, että Illuminati on murhauttanut minut.

LÖYDÄ MINUT TÄSTÄ KAUPUNGISTA
Mari Ahokoivu
Asema kustannus

Löydä minut tästä kaupungista - kansi

Kuka minä olen? Kysymys, jonka ajatteleva ihminen joutuu säännöllisesti kysymään itseltään. Yksiselitteistä vastausta, toisin kuin usein ajatellaan, ei ole olemassa. Ihmisen indentiteetti ei ole peruskallioon hakattu monumentti, vaan alati muuttuva kokoelma ajatuksia, arvoja ja kokemuksia. Identiteetti joudutaan määrittelemään aina uudestaan kohdattaessa uusi ajatus, ihminen tai paikka.

Mari Ahokoivun esikoisalbumi Löydä minut tästä kaupungista kertoo juuri itsen katoamisesta. Nimetön tyttö on muuttanut uuteen kaupunkiin. Tyttö istuu asunnossaan, ei juuri mene ulos eikä puhu kenellekään. Puhuva, varjomainen Painajainen pitää seuraa, hengittäen niskaan jos tyttö uskaltautuu liian kauas kotoaan. Ainoa lohtu on ääriviivoin hahmoteltu leijuva hahmo – muisto tai tai tunne, yhtä lailla aineeton kuitenkin. Tyttö on kasvoton, symboloiden identiteetin menetystä ja vieraantumista vieraassa ympäristössä.

Tytön ja Painajaisen vuoropuhelu liikkuu hyvinkin yleisellä tasolla. Ahokoivun kuvaus pelosta ja ahdistuksesta on yleismaailmallinen. Vastaavasti päähenkilö jää tarkoituksellisesti persoonattomaksi – tyypillinen valinta esikoisteokselle, toisen yleisen vaihtoehdon ollessa jonkinlainen omakuva. Vastaava anonymiteetin teema kulkee läpi teoksen. Ahokoivu kieltäytyy nimeämästä mitään: ei tyttöä, ei kaupunkia eikä muitakaan hahmoja. Kokonaisuuden punainen lanka uhkaa paikoin kadota tarinan geneerisyyteen.

Löydä minut tästä kaupungista - Mari Ahokoivun taidetta

Onneksi Ahokoivun maagisrealistinen tarina esittelee toisetkin näkökulmahenkilöt. Tytön kasvoja mahdollisesti kantava Kissa jahtaa kaupungin kaduilla Painajaista, toimien jonkinlaisena kanavana kaikelle sille, jota Tyttö ei uskalla. Silmiä täynnä oleva, palturia lakkaamatta puhuva Koira puolestaan jahtaa Kissaa. Puheliaiden eläinhahmojen naljailu antaa kokonaisuudelle ryhtiä.

Löydä minut tästä kaupungista on ennen kaikkea sarjakuva tunteista: pelosta, yksinäisyydestä, vieraantumisesta. Tunteiden kuvaaminen on sarjakuvan usein kliinisin keinoin haastavaa, mutta Ahokoivu välittää tarinan ahdistuneen tunnelman suvereenisti ja juuri sarjakuvan keinoin. Mustat varjot piirittävät päähenkilöitä ja välillä puhekuplatkin uhkaavat tukahduttaa tytön.

Pitkään pienlehtiä ja nettisarjakuvia julkaisseen Ahokoivun esikoisteos lunastaa odotukset. Löydä minut tästä kaupungista on sarjakuvarunoelma, josta tekijän ääni ja tunne tulee kirkkaana läpi – ja lopulta tekijän identiteetti taiteilijanakin.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio

Nettijulkaisu Katuojaan on vaihteeksi jäänyt vähemmälle – syytän Vulkaanista Tuhopilveä ja sun mutsiasi. Olen myös vienyt suomalaista kulttuuria mm. Arkangeliin, jossa puhuin sarjakuvasta venäläisyleisölle. Jos ihmettelette, missä suomalainen kulttuuri on, vein sen Vienanmeren rannalle!

Otto Sinisalo -vieroitusoireita voi kuitenkin lievittää paperimedian parissa sekä valikoiduissa webbiportaaleissa.

Sarjainfo 1/2010 - Hannele Richertin kansikuva

Suomen Sarjakuvaseura RY:n Sarjainfo-lehti on uudistunut. Numero 1/2010 edustaa Sarjainfon uutta linjaa, jossa uusiksi on pantu kaikki, taitosta paperiin ja kirjoittajista artikkelikonsepteihin. Ensimmäisessä Mari Ahokoivun ja Vesa Saarisen toimittamassa numerossa on kuitenkin tekstejä myös kaltaisiltani vanhoilta pieruilta – minulta ainakin pari arviota kevään uutuusalppareista, jotka ovat luettavissa myös netissä: tällä kertaa sivalletaan Ville Rannan Paratiisisarjaa ja Jean-Philippe Peyraudin Kauneuspilkkuja -minialbumia.

Hiljattaen ilmestyi myös Sarjainfo 4/2009, tuon edellisen päätoimittajan ja yli-ihmisen, Vesa Kataiston, viimeiseksi jäänyt numero. Siihen onkin jäänyt joukko toinen toistaan mehukkaampia feature-juttuja, mukana kirjoittamani “Rasismia, pedofiliaa ja jumalanpilkkaa – sarjakuvakohujen lyhyt historia”, jossa retostellaan 2000-luvun sensuuri- ja kauhisteluidiotismilla monen sivun verran. Lue ja tuohdu!

Taitto on myös uudistunut Tähtivaeltaja-lehdessä, joka muuten tykittää totutun scifistisellä linjalla. Numerossa 1/2010 on kirjoittamani arvio Joe Abercrombien fantsuromaanisaagan ekasta kirjasta. Se olikin yllättäen muikea viihde-elämys, vaikka muuten saankin näppylöitä perinteisestä fantasiamiekkahipasta.

Internetin ihmemaasta kirjoitan Lumonetti-portaalin viihdesivuilla, joilla hehkutan paria viime aikojen suosikkinettisarjistani. Jos et ole lukenut Axe Copia tai Nedroid Picture Journalia, saatat olla tyhmä!

Seuraavaksi paneudun mm. leffa-arvioihin, joita etelän mediamogulit vonkaavat. Listalla on esimerkiksi mainio Kick-Ass -leffa, joka ansaitsi paikan sydämessäni jo pelkästään Nicholas Cagen hysteerisellä Adam West -imitaatiolla. Leffa on kuitenkin jakanut maailmalla mielipiteitä, vastaanoton ollessa kaikkea holtittoman ihkutuksen ja jyrkän moralistisien tuomioiden välillä. Nille, jotka eivät tajua, mistä Mark Millarissa on kyse, Marc-Oliver Frisch muistuttaa, mikä oikein saa Skotlannin lahjan maailmalle tikittämään.

Kategoria: Hype, Meta.
Tagit: Hype, Linkit

Tänään tarjoan linkkejä. Alla on lista relevanteista linkeistä ja lähteistä, joita käytin Tampere Kuplii -tapahtuman luennossani. Mutta ennen niitä, Bachelor Frog tiivistää tutkimusmetodini viimeisen kuukauden ajalta:

Englanninkielisten nettisarjakuvien määrän pohjasin The Web Comics Listin yhteenvetoon. Tämän top kympistä löytyvät siis tämän hetken kuumimmat fetissi- ja nörttivitsisarjakuvat. Omavaraisten nettisarjakuvien lista on Wikipediasta, joten sen totuusarvo voi olla aavistuksen kyseenalainen. Wikipedian arvaus osunee kuitenkin jokseenkin kohdilleen.

Hilarity Comics edustaa hyvää, suurilta osin peliaiheista vitsisarjaa, tai ainakin aseistariisuvan kajahtanutta sellaista. Kertaluontoinen Loser Nerd Math Comics piikittelee nöröjen suosimalle XKCD-sarjikselle.

Loputtomasta kankaasta ja mikromaksuista kirjoitti Scott McCloud. Vaikka hän ennusti monta asiaa väärin, on hän silti yksi harvoista jotka edelleen viitsivät tutkia – ja ohjata – sarjakuvan tulevaisuutta.

Paras lähde tutustua kuvamarkoihin ja muihin meemeihin on Know Your Meme, kattava meemitietokanta. Sieltä löytyy artikkeleiden lisäksi myös mainioita meemejä ja niiden historiaa taustoittavia videoita.

Karvinen miinus Karvinen on edelleen päivittyvä nettisarjakuva, jota saa nyt myös painettuna albumina. Axe Cop on 5-vuotiaan Malachain Nicollen kirjoittama tarina poliisista, joka löytää “täydellisen palokirveen” – ja myös vuoden 2010 ehdottomia sarjakuvalöytöjä.

Hyvä kokoelma järjettömiä nettisarjakuvia esitellään Cracked.comin artikkelissa “The 5 Circles of Baffling Web Comic Hell”. Suomalaisiin folio-propellihattuihin ja heidän MS Paint -sarjakuviinsa voi tutustua Hommaforumilla.

Esimerkkeinä keskinkertaisuudesta käytin kotimaista Sosiaalisesti rajoittuneet -sarjakuvaa ja silkasta huonoudesta pahamaineista Ctrl+Alt+Del -sarjakuvaa, etenkin sen vallatonta keskenmenotarinaa. Huonoille nettisarjiksille ilkkuu, joskus oikeutetusti, The Bad Webomics Wiki. Huonoille pelisarjikselle on ansiokkaasti irvaillut myös Ben Croshaw Zero Punctuation -videossaan. Abhay Khosla tarjoilee hänkin tutustumisen arvoisen, aavistuksen psykoottisen katsauksen nettisarjakuviin vuonna 2010.

“Paras sarjiksissa” on Kate Beaton. Suomalaiset sarjakuvablogiesimerkkini löytyvät – yllätys, yllätys – Sarjakuvablogit.comin etusivulta. Tämän hetken lempinettisarjakuvani on Nedroid Picture Journal.

Kategoria: Meta.
Tagit: Linkit, nettisarjakuva

Esiinnyn ensi viikonloppuna Tampere Kuplii -tapahtumassa. Ohjelmaan sisältyy yksi paneeli ja esitelmä.

Lauantaina 20.3. kello 12.00 Finlaysonin Werstas-auditoriossa keskustelen Petri Hiltusen, Jouko Ruokosenmäen ja Rami Rautkorven kanssa Marvelin 30-vuotisesta taipaleesta Suomessa. Päädymme varmastikin saivartelemaan yli 30 vuotta vanhoista Ihmesarjoista.

Kello 16.00, samaisessa tilassa, puhun nettisarjakuvista. On mahdollista, että luen nettisarjakuvaa enemmän kuin sarjakuvaa paperilta. Olen huomannut viimeisen kymmenen vuoden aikana korvanneen kertakäyttöisen sanomalehtisarjakuvan yhtä lailla kertakäyttöisellä verkkosarjakuvalla. Huolimatta siitä silkasta volyymista nettisarjakuvaa jota kulutan, pidän nettisarjakuvia pääosin paperisarjakuvan aivovammaisena pikkuveljenä. Olen esitelmääni varten viettänyt tuhansia tunteja internetissä selvittääkseni, miksi näin on. Onko nettisarjakuva salaa relevantti, vai onko se hukannut potentiaalinsa? Oliko sillä potentiaalia ensinnäkään? Tule paikalle kuulemaan, kuinka pilkkaan suosikkisarjakuviasi!

Sarjakuva. Internetissa.

Se tulee olemaan… jotain. Tervetuloa paikalle.

Kategoria: Hype.
Tagit: Hype, nettisarjakuva

Lumonetistä löytyy nyt kirjoittamani artikkeli, jossa pengotaan taasen Alan Mooren tekemisiä ennen ja nyt. Tekstin ensimmäisessä osassa katsotaan, mitä käy Mooren aikanaan keksimälle John Constantinelle, kun vanha konkari Jamie Delano palaa kirjoittamaan hahmoa. Toisessa taasen luetaan läpi Kerrassaan merkillisen herrasmiesten liiga -sarjan 1910-albumi, jonka pieteetillä tehty käännösversio on juuri ilmestynyt.

Teknisten ongelmien takia artikkelin kuvia ei olla kuulemma vielä saatu sähköiseen internetiin, mutta tässäpä yksi:

1910: Perjantai-illan huumaa Kevin O'Neillin kynästä.

Valitukset siitä, miten sekoitin Kerjäläisoopperan (Gay, Pepusch) Kolmen pennin oopperaan (Brecht) voi kirjata kommentteihin tänne. “Tämä blogi on iät ajat elänyt hirmukommenteistansa”.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Alan Moore, Arvio, Egmont, Hype, Linkit

SPIDER-MAN 2/2010
Mark Guggenheim, Barry Kitson, John Romita Jr.
Egmont
52 sivua, värillinen

Spider-Man -lehti on ollut viimeisen reilun vuoden ajan taas jotain merkillistä, jotain mitä se ei pitkään aikaan ole ollut: se on ollut kiinnostava.

Hämähäkkimies-sarjakuvaperhe oli pitkään sellaisessa kunnossa, että se ei olisi saanut edes suihinottoa spurgulta piriä vastaan Sörnäisissä. Käsikirjoittaja J. Michael ”Oscar-palkinto” Straczynskin rupeama hahmon kanssa alkoi 2000-luvun alussa lupaavasti, mutta ennen pitkää kirjoittaja näytti väsyvän pahasti ennen kuin romahti lopullisesti. Lopun aikojen Hämähäkkimies, joka asui lasitornissa superkavereidensa ja supermallivaimonsa kanssa oli suunnilleen yhtä tunnistettava ja arkkityyppinen kuin Hämähäkkimies, joka olisi Tuusulassa asuva astronauttiviikinki.

Jotain piti tehdä, ja niin kuin supersankarisarjakuvissa aina ”lopullisten muutosten” jälkeen tapahtuu, palautettiin status quo, eräänlainen ainakin. Straczynskin kauden aivovammaisuuden loppuhuipennuksena nähtiin tarina, jossa Hämähäkkimies… ei, en voi kirjoittaa tätä lausetta selvin päin. Hetkinen.

No nyt: Straczynskin kauden aivovammaisuuden loppuhuipennuksena nähtiin tarina, jossa Hämähäkkimies myy avioliittonsa Mary Janen kanssa Saatanalle pelastaakseen kuolevan tätinsä. Seurauksena Hämähäkkimies-tarinat alkoivat uudestaan jonkinlaiselta puhtaalta pöydältä, jossa sankarimme ei ollut koskaan ollut naimissa ja tietyt sivuhahmot, mukaan lukien Spider-Man -elokuvissa monasti nähty Harry Osborn olivatkin taas hengissä.

Hämis myy avioliittonsa Perkeleelle. Tämä on jotain, mitä tapahtuu Hämähäkkimies-sarjakuvassa.

Ei niin, että niin yritykset palauttaa hahmoa juurilleen ja tehdä päähenkilöstä jälleen sinkkumies olisivat mitenkään harvinaisia. Viimeisen päälle 10 vuoden aikana olemme nähneet leski-Hämähäkkimiehen (vaimo ei ollutkaan kuollut!), asumusero-Hämähäkkimiehen (vaimo tuli takaisin!) ja teini-ikäisen Ultimate-Hämähäkkimiehen (vaimo on alaikäinen). 1990-luvulla oli lisäksi klooni-Hämähäkkimies (vaimo on naimisissa kloonin kanssa, joka onkin alkuperäinen!) ja John Byrnen retro-Hämähäkkimies (tappakaa minut).

Tarkemmin ajateltuna on esitettävä kysymys: mikä helvetti on vialla Hämähäkkimies-sarjakuvissa? Noin yleensä?

Hämähäkkimiehen myyttisen status quon etsintä ei rajoitu ainoastaan sarjakuviin. Spider-Man -elokuvasarjakuvakin palautetaan alkupisteeseensä sarjan neljännessä osassa, jossa Peter Parker on jälleen lukiossa. Eikä toivon mukaan naimisissa.

Tietysti hahmon ”juuret” ovat suhteellinen käsite. Suuri osa lukijoista on parinkymmenen vuoden ajan lukenut ainoastaan naimissa olevan Hämähäkkimiehen tarinoita, joten onnellisesti avioliitossa viihtyvä trikoohemmo on heille se tuttu versio ja 2000-luvun lopun merkillinen käänne varmasti siksi kaksin verroin ärsyttävämpi.

On tosin myönnettävä, että Straczynskin jäljiltä hahmo oli sellaisessa umpikujassa, että äärimmäiset keinot olivat tarpeen hahmon kuntouttamiseksi. Ymmärrän siis motiivit, joskin metodit olivat kammottavan epäonnistuneet.

Lopputulos, taasen, on oikein kelvollinen. Uutta sinkku-Hämähäkkimiestä kirjoittaa ja kuvittaa vuorotellen useampi tekijä ja kokonaisuus on pysynyt vuoden päivän hyvinkin vireänä. Yllättäen myöskin vuoden ympäri jatkuneet pitkät taustatarinat – muun muassa Hämähäkkimieheksi tekeytyvät murhaajat ja New Yorkin pormestarinvaalit, joihin superhahmot sekaantuvat – ovat avautuneet johdonmukaisesti, vaikka päätarinoita onkin ollut kirjoittamassa armada sinänsä kelpoja senttareita, muassaan Mark Guggenheimin, Mark Waidin ja Zeb Wellsin kaltaisia rutinoituneita kynäilijöitä. Kuvituspuolella on nähty niin sellaisia työhevosia kuin Barry Kitson ja John Romita Jr. kuin Marcos Martinin kaltaisia uusia kykyjä. Kerrankin luomistyö komitean kautta on ollut menestyksekästä. Siitäs sait, auteur-teoria!

Lapsi saattoi mennä pesuveden mukana viemäriin kun Hämähäkkimiehen historia kirjoitettiin uusiksi, mutta ainakin amme on puhdas. Ongelmiin on kuitenkin törmätty aina, kun hahmon menneisyys tulee puheeksi tarinoissa. Näyttää nimittäin siltä, että kirjoittajatkaan eivät ole aivan kartalla siitä mitkä osat hahmon historiaa on muutettu ja mitkä ovat pysyneet samoina. Kaikki yritykset selvittää hahmon melkein 50-vuotisen historian hätäisesti uudelleenkirjoitettua sotkua ovat kuin pyöreän palikan hakkaamista kolmikulmaiseen reikään laatikossa, joka on täynnä pernaruttoa.

Tämä on johtanut tahattoman koomisiin kohtauksiin, jossa hahmot ikään kuin tiedostavat elefantin huoneessa ja yrittävät nolona väistellä aihetta. Jotan tällaista, siis:

– Muistatko, Peter, kun minä kuolin ja minut haudattiin?
– Toki, Harry. Onneksi olitkin vain monta vuotta Euroopassa kertomatta kenellekään!
– Entä se yksi kerta, jolloin kuolleeksi luultu isäni varasti sinun ja vaimosi –
– Tyttöystäväni. Tai avovaimoni, en tiedä?
– …tyttöystäväsi lapsen, korvasi tätisi näyttelijällä, joka kuoli ja tappoi lapsenne?
– HÄMÄHÄKKIVAISTONI VAROITTAA thwipp

Tiivistääkseni: kunhan Hämähäkkimies-tarinat eivät mainitse sitä yhtä asiaa – hahmon historiaa – jonka vuoksi valtaosa faneista lehtiä ostaa, on menestys taattu … hetkinen.

Kategoria: Arvio.
Tagit: Arvio, Marvel, Spider-Man