Kategoria-arkisto ‘Satiiri’

* Tarpeetonta mestariteoksen pilkkaa

Kirjoitettu 14.03.2009 - Rami Rautkorpi. Kategoriassa Satiiri.



Minulla oli ensi-iltaviikonloppuna parempaakin tekemistä kuin mennä katsomaan Watchmen, mutta nyt ehdin vihdoinkin näkemään vuoden kohutuimman elokuvan. Ammattikriitikot ovat sekä ylistäneet että parjanneet Watchmeniä. Sarjakuvafanien mielipiteitä ovat väistämättä hämärtäneet ennakko-odotukset sekä kunnioitus alkuperäisteosta kohtaan. Jotkut tuomitsevat elokuvan tarinaan tehtyjen muutosten takia, ja jotkut arvostavat sitä sen takia, kuinka pitkälti se on kuitenkin onnistunut siirtämään Alan Mooren ja Dave Gibbonsin luomuksen valkokankaalle.

En yrittänyt lainkaan vältellä spoilereita ennen elokuvan näkemistä. Loppujen lopuksi kuitenkin se, että tuntee alkuperäisteoksen niin hyvin, tekee suurelta osin mahdottomaksi yllättyä elokuvan sisällöstä ja asettaa niin paljon ennakko-odotuksia, että on parempi vain pyrkiä säätämään ne ennakko-odotukset oikeanlaisiksi kaiken saatavilla olevan tiedon avulla.

Tämän takia olin tietoinen siitä, että elokuvaversio poikkeaa sarjakuvasta monin tavoin, erityisesti loppuratkaisun tapauksessa. Tämä sinänsä ei ole minulle ongelma. Tosiasia on kuitenkin se, että elokuva ja sarjakuva ovat eri välineitä, ja elokuvateos ja sarjakuvateos ovat aina erillisiä. Sovitettaessa materiaalia yhdestä toiseen joudutaan aina tekemään ratkaisuja, joiden on ennen kaikkea palveltava lopputuloksena olevaa teosta.

Mutta on täysin eri asia tehdä täysin mielivaltainen muutos, jota toiseen välineeseen sovittaminen ei edellytä suoraan eikä muiden tarpeelliseksi katsottujen muutosten kautta. Muutos, joka kyseenalaistaa täysin sen, että tekijät olisivat todella lukeneet ja ymmärtäneet alkuperäisteoksen niin hyvin kuin ovat halunneet yleisön luulevan.

Itse asiassa olin nähnyt tähän muutokseen viitattavan eräällä nettisivulla, mutta pidin niin epätodennäköisenä, että sellaiseen virheeseen olisi voitu sortua, että oletin tarkkaamattoman katsojan vain muistaneen tai ymmärtäneen asian väärin. Mutta nyt kun olen nähnyt elokuvan, voin vain järkyttyneenä todeta, että havainto piti paikkansa.

Ja mikä pahinta, tämä moka tapahtuu elokuvan lopussa. Loppu määrää sen, millä mielellä katsoja poistuu teatterista. Hyvä loppu voi pelastaa keskinkertaisen elokuvan; huono loppu tuhota hyvän. Ja kun Watchmenin lopputekstit lähtivät pyörimään, ainoa mielessäni pyörivä kysymys oli:

Miksi ihmeessä Seymour sanoo, että Ronald Reagan aikoo pyrkiä presidentiksi vuonna 1988, vaikka sarjakuvassa se oli Robert Redford? Miksi, voi miksiiiiii?

Tagit: .



* Barack Obama on suurmies

Kirjoitettu 19.11.2008 - Rami Rautkorpi. Kategoriassa Satiiri.


Tämä olisi varmaan sopivan arvokas loppuhuipentuma Barack Obama -teemaisten merkintöjeni sarjalle.

VesaK linkitti kommentissaan aiempaan Obama-merkintääni Sinfest-nettisarjakuvan jakson, jossa Obama visioidaan mustien supersankarien historian mullistajana. Sinfest on ihan siististi piirretty sarjis, ja en millään tavalla halua väheksyä sen tekijän taitoja, mutta tuon jakson kakkosruudussa on jotain aika hassua.

Ehkäpä – toivottavasti – huomaatte sen, mutta ette välttämättä osaa sanoa, mikä siinä on vikana. Ongelma on nimittäin perspektiivissä, vaikka se ehkä näyttääkin jokseenkin asiallisesti piirretyltä yhden pakopisteen perspektiiviltä. En suosittele perspektiivistä nitkuttamista silloin, kun mittaustarkkuus ei riitä osoittamaan kiistatta, että asetelma on virheellinen. Tässä tapauksessa virhe on kuitenkin sitä mittaluokkaa, että sen pystyy helposti demonstroimaan.

Perspektiivi on piirretty vapaalla kädellä, mutta taulujen reunojen perusteella olen hahmotellut kuvaan horisontin summittaisen sijainnin. Horisontti on itse asiassa sen vaakasuuntaisen tason kuva, jossa katselupiste sijaitsee. Tämä tarkoittaa, että kaikki pisteet, jotka horisontti leikkaa kuvassa, ovat fyysisesti samalla korkeudella.

On helppo todeta, että tämän perusteella taulujen alareunat ovat hieman Obaman pohkeiden puolivälin alapuolella. Tämä itsessään ei ole välttämättä mitenkään outoa. Sen lisäksi voidaan kuitenkin arvioida, että käytävän katon korkeus on n. 2,5 kertaa taulujen alareunan korkeus. Pelkästään kuvassa näkyvä osuus Obaman jaloista on tätä mittaluokkaa.

Toisin sanoen Barack Obaman täytyy olla monta kertaa käytävän korkeutta pidempi. Tiedän kyllä, että sankarillisten hahmojen mittasuhteita kuuluukin hieman liioitella, mutta nyt on Obamamania viety kyllä vähän liian pitkälle.

Tagit: .



* Annotoitu Kova länsi

Kirjoitettu 10.11.2008 - Rami Rautkorpi. Kategoriassa Satiiri.


Sarjakuvafanit voivat olla… no, fanaattisia. Omiin suosikkisarjakuviin ja suosikkihahmoihin muodostetaan voimakkaita tunnesiteitä. Usein tämä tapahtuu lapsuudessa, ja vartuttuaan nämä sarjakuvafanit saattavat tuntea hyvin elävästi jonkinlaisen paluun elämänsä onnellisimpiin aikoihin lukiessaan uudestaan vanhoja suosikkitarinoitaan. Joskus tätä samaa kokemusta yritetään löytää uudessa muodossa samojen hahmojen uusista seikkailuista, jotka on kirjoitettu erityisesti näitä lapsuuden ja aikuisuuden välille ansaan jääneitä sarjakuvan suurkuluttajia silmälläpitäen.

Ja joskus tämä etsintä muuttuu katkeraksi. Kun uudet tarinat tavalla tai toisella pettävät odotukset, se koetaan suorastaan henkilökohtaiseksi loukkaukseksi. Se on kolikon toinen puoli. Sarjakuvantekijät, jotka ottavat tähtäimeensä pitkäaikaiset sarjakuvafanit, joutuvat hyväksymään näiden negatiivisten seurausten väistämättömyyden.

Mutta on olemassa vieläkin äärimmäisempi faniuden muoto. Jotkut sarjakuvanharrastajat ovat valmiita omistamaan suunnattoman paljon aikaa selvittääkseen juurta jaksaen ihailemiensa sarjakuvateosten taustat ja viittaukset. Tätä ei kuitenkaan voi pitää hukkaan heitettynä aikana, koska sillä on konkreettinen lopputulos: Dokumentaatio siitä, että tämä fanille niin tärkeä teos todellakin on kaiken sitä kohtaan tunnetun kiintymyksen arvoinen. Kaikkien on pakko myöntää omin silmin sen nähdessään, kuinka valtavasti teoksen luominen on vaatinut tietämystä, omistautumista ja kykyä syntetisoida eri tieteen- ja taiteenlajeista peräisin olevaa informaatiota.

Ja tämän vuoksi, pitemmittä puheitta, tarjoan teille annotaatiot Matti Hagelbergin kehuttuun ja kohuttuun sarjakuvakirjaan KOVA LÄNSI.

Vasemmalla on teksti Kovasta lännestä. Merkintä 1.2 tarkoittaa nimetyn luvun ensimmäisen sivun toista ruutua. Oikealla on lähdeteksti Kvaakin keskustelufoorumilta. Lähdetekstin kirjoittajan nimi on linkki viestiin, josta teksti on peräisin.

Apassilouhikko
2.3: Mielipidettä en vielä kunnolla muodostanut yhdellä lukemalla. TeroH: Katsotaan nyt miksi mielipide taiteesta muodostuu, ensivaikutelma on hieman sekalainen. Varsinkin kasvojen tyyli tuntuu muuttuvan kovastikin, välillä on piirretty karikatyyrisesti, ja välillä varjostuksia käyttäen selkeästi tunnelmallisemmin. Ilmeisesti ideana on korostaa eri tilanteita eri tavalla.Mielipidettä en vielä kunnolla muodostanut yhdellä lukemalla.
2.6: Ensivaikutelma on hieman sekalainen.
3.1: Varsinkin kasvojen tyyli tuntuu muuttuvan kovastikin.
3.2: Välillä on piirretty karikatyyrisesti…
3.3: … ja välillä varjostuksia käyttäen selkeästi tunnelmallisemmin.
3.4: Ilmeisesti ideana on korostaa eri tilanteita eri tavalla
Flavio Zitti
4.1: Olen viime päivinä lukenut suorastaan hurmiossa Kid-tarinaa “Räjähtävät leilit”. Janne72: Olen viime päivinä lukenut suorastaan hurmiossa Tex tarinaa “El Morisco”, joka löytyy vuoden 76 willereistä. Olen vahvasti sitä mieltä, että siitä ei willeri juurikaan voi enää parantua. Tavanomainen aseiden salakuljetus muotoutuu pikkuhiljaa hyytäväksi kauhujutuksi. Tex ja Carsonin keskinäinen sanailu on aivan omalla tasollaan ja Letterin kuvitus luo tarinaan aivan käsittämättömän maagisen tunnelman. Mahtaakohan enää koskaan tulla tarinaa, joka yltää lähellekään tätä…?
4.2: Siitä ei voi Calamity Kid juurikaan enää parantua!
4.3: Tavanomainen aseiden salakuljetus muotoutuu pikkuhiljaa hyytäväksi kauhujutuksi.
4.4: Kidin ja Bucky Boyn keskinäinen sanailu on ihan omalla tasollaan.
4.5: Zittin kuvitus luo tarinaan aivan käsittämättömän maagisen tunnelman.
4.6: Mahtaakohan enää koskaan tulla tarinaa, joka yltää lähellekään tätä?
Mämmiin piirretty viiva
5.6: Uccelli piirsi huolellisesti ohuella viivalla runsaita yksityiskohtia viljellen pasoleati: Etenkin Villa ja Repettohan piirtävät huolellisesti, ohuella viivalla ja runsaita yksityiskohtia viljellen kun taas Marcello (tai ***kello) varmaan piirtää levittämällä mämmiä tai muuta ruskeata ja pehmeää valkealle paperille ja siihen sitten puutikulla vähän reikiä tökkien. Siltä hänen tuotelmansa ainakin näyttävät. Piirtämisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
6.1: Kun taas Komu varmaan piirtää levittämällä mämmiä…
6.2: Tai muuta ruskeaa ja pehmeää valkealle paperille
6.3: Ja siihen sitten puutikulla vähän reikiä tökkien.
6.4: Piirtämisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä!
Umpisurkea Mikko Komu
1.2: Alussa Mikko Komu oli ihan kelvollinen keskikastin piirtäjä. pasoleati: Alussa Korhonen oli ihan kelvollinen keskikastin piirtäjä, mutta nykyisin hänen piirrostyylinsä on vajonnut alimmalle rappiotasolle. Hahmot ovat epämuodostuneita spitaalisia ja hahmojen ilmeet ovat kuin teilipyörällä murskattavalla narkkarilla.
1.3: Nykyisin hänen piirrostyylinsä on vajonnut alimmalle rappiotasolle
1.4: Hahmot ovat epämuodostuneita spitaalisia ja niiden ilmeet kuin teilipyörällä murskattavalla narkkarilla
5.2: Taas tuli mahdollisuus ihastella millaiseen lietteeseen Mikko Komun piirtäminen on vajonnut pasoleati: Uusimassa numerossa on taas mahdollisuus hämmästellä millaiseen lietteeseen K. Korhosen piirtäminen on vajonnut. Alkaa lähestyä tilanne, jolloin tarvitaan radikaalimpia otteita piirtämisen tason pelastamiseksi. Pitäisi vaikka maksaa pieni palkkio Korhoselle, jotta hän menisi pilaamaan jotain muuta lehteä.
5.3: Alkaa lähestyä tilanne, jolloin tarvitaan radikaalimpia otteita.
5.4: Pitäisi vaikka maksaa Komulle pieni palkkio, jotta hän menisi pilaamaan jotain muuta lehteä.
5.5: Kauhukseni huomasin ruutujen olevan kuin Bucky Boyn aasin takamuksesta Turo: Kauhukseni huomasin ruutujen sommittelun olevan aasin takamuksesta. Useimmat ruudut ovat mahdotoman tylsiä ja miettimättä-tehdyn oloisia. Liian paljon lähikuvia.
5.6: Liian paljon lähikuvia!
7.1: Noniin. Tässä sitä uusimmassa Kidissä nähdään Mikon “mahtava” taide! Wade: Noniin. Tässä sitä uusimmassa nähdään Karin “mahtava” taide >:(. Kolmosia putkahteli todellakin koko ajan. Nolottaa vähän olla suomalainen, jos meillä ei ole parempaa ankkapiirtäjää tarjota :-[. Korhonenhan onnistuu mokaamaan jopa puhekuplat! Mikseivät ne voi olla tavallisia, kysynpä vaan?
7.2: Nolottaa vähän olla suomalainen, jos meillä ei ole parempaa piirtäjää tarjota.
7.3: Komuhan onnistuu mokaamaa
n jopa puhekuplat!
7.4: Miksei ne voi olla tavallisia, kysynpä vaan!
11.1: Jos ei Komun surkeus ole vielä auennut niin menepä optikolle ja hanki lasit pasoleati: Mitäkö vikaa? Jos Marcellon tyylin surkeus ei ole vielä auennut, niin menepä optikolle ja hanki lasit. Mutta kertauksena:
-Surcellon kaikilla hahmoilla on joko vakava, äärimmäisen tuskallinen tarttuva tauti tai joku survoo hehkuvaa rautakankea heidän ahteriinsa, niin mielenvikainen ilme heillä on
-pimeäkohtaukset ovat täysin puuroutunutta mössöä
-kokonaisuus luokatonta scheisseä
11.2: Mitäkö vikaa?
11.3: Ensinnäkin: Komun kaikilla hahmoilla on joko vakava, äärimmäisen tuskallinen tarttuva tauti…
11.4: Tai joku survoo hehkuvaa rautakankea heidän ahteriinsa.
12.1: Niin mielenvikainen ilme heillä on!
12.2: Toiseksi: Pimeäkohtaukset ovat puuroutunutta mössöä
12.3: Kokonaisuus luokatonta scheissea!
13.2: Komun tarinat ovat aina olleet nokkelia ja piirrostyyli omaperäistä. Duckster: Korhosen tarinat ovat aina olleet nokkelia ja oivaltavia ja piirrostyyli omaperäistä.
Olen itsekin huomannut Karin tyylin muuttuvan “kumi-ankkamaiseksi”, josta olen ollut vähän huolestunut mutta piirrustustyylin muuttuminen on luonnollista. Mutta aina se on ollut omaperäista ja sen takia aina tunnistettavissa, katsokaa esim: Kalin kynsi ja Viitan varjo-taskareita tai Nälkäinen Kummitus-kirjaa.Käsikirjoituksista huomaa vaikutteita leffoista ja muusta populaarikulttuurista(esim: aivottomat harlekiini-kirjat). Kässäreissä on huumoria, jännitystä ja Korhonen tuntee hyvin hahmot joista tarinoita tekee, niissä jatketaan Barksin perintöä oikeassa hengessä.

Korhosen tuotannosta löytyy helmiä jos minkälaisia, esim:
Kuun pojat, hieno vanhan ajan seikkailutarina joka sijoittuu muinaiseen aikaan

13.3: Itsekin olen huomannut Mikon tyylin muuttuneen “kumiukkomaiseksi”
13.4: Ja olen ollut kyllä siitä huolestunutkin.
13.6: Mutta piirustustyylin muuttuminen on ihan luonnollista.
14.1: Käsikirjoituksista huomaa vaikutteita leffoista ja muusta populaarikulttuurista.
14.2: Jännitystä ja huumoria on kivassa suhteessa.
14.3: Komu tuntee hyvin hahmot, joista tarinoita tekee.
14.4: Hän jatkaa Zittin perintöä oikeassa hengessä.
14.5: Komun tuotannosta löytyy helmiä jos minkälaisia.
14.6: Esim. “Huijarisaarnaaja”, hieno vanhan ajan seikkailutarina…
13.5: Joskus hahmot näyttävät aika ufoilta. Ihmeen orpo ilme päällä koko ajan Hjalmgunnar: Van Hornin ankat näyttävät tosiaan aika ufoilta. Ne on jotenkin aina kuin maansa myyneitä, ihmeen orpo ilme päällä koko ajan. :(
15.5: Eiköhän sellaista tavallisen näköistä Kidiä ole tehty jo aika paljon. sihvonen: Eiköhän sellaista tavallisen, “tylsännäköistä” Aku Ankkaa ole tehty jo aika paljon. Niin, että kyllä mun mielestä mukaan mahtuu muutama omaperäisempi visionääri. Eikös vain?
15.6: Kyllä mukaan mahtuu muutama omaperäisempi visionääri. Eikös vain?
16.2: Entä jos piirtäisikin ruudut ruskeaa täyteen! pasoleati: Entäs jos piirtäisikin ruudut ruskeaa täyteen, eikö se olisikin aivan hienoa “omaperäisyyttä”? Kun jonkun piirtämän tuotokset ovat mielenvikaista kuonaa, niin aina vedotaan omaperäisyyteeen. Jos omaperäisyys on sitä millä Korhonen saastuttaa lehden sivuja, niin nämä omaperäistäjät voisi vaikka lähettää Afganistaniin taleban-leirille. Omaperäistäkööt siellä.
16.3: Eikö se olisikin aivan hienoa “omaperäisyyttä”?
16.4: Kun tuotokset ovat mielenvikaista kuonaa, niin aina vedotaan omaperäisyyteen.
16.5: Jos omaperäisyys on sitä, millä Komu saastuttaa lehden sivuja…
16.6: … niin nämä omaperäistäjät voisi vaikka lähettää Afganistaniin taleban-leirille.
17.1: Omaperäistäkööt siellä!
18.1: En ole mikään piirtämisen asiantuntija Janne72: En ole mikään piirtämisen asiantuntija, mutta minusta tuntuu, että Letteri muutti tietoisesti tyyliään 90 luvun alussa.
18.2: Komun piirroksissa minusta miinuspuolelle menee kaksi asiaa: Hannu: Marcellon piirroksissa minusta miinuspuolelle menee ehkä kaksi asiaa: omituiset kasvojen ilmeet, suut on kummalla vintturalla (esimerkki löytyy myös Jannen kirjasta), sitten se että piirretyistä ruuduista tulee tunne että kuvattava asia ei oikein mahdu sinne, ts. ne on jotenkin ahtaan oloisia, ei sellaisia että lähikuva on tarkoituksellinen vaan että “kun se koko naama ei sitten millään mahtunut ruutuun”.
18.3: Omituiset kasvojen ilmeet, suut ovat kummalla vintturalla
18.4: Sitten se, että piirretyistä ruuduista tulee tunne, että kuvattava asia ei oikein mahdu sinne
19.1: Ts. ne on jotenkin ahtaan oloisia.
19.2: Ei sellaisia, että lähikuva on tarkoituksellinen
19.3: Vaan että: “Kun se koko naama ei sitten millään mahtunut ruutuun. Oho.”

.



* Havaintoja The Incredible Hulkista

Kirjoitettu 8.07.2008 - Otto Sinisalo. Kategoriassa Satiiri.


Alla havaintoja The Incredible Hulk -elokuvasta. Sisältää juonipaljastuksia.

Hulk on jättimäinen vihreä hirviö, joka toimii vihalla. Energiaa riittää, sillä Hulkin viha ulottuu myös käsitetason olioihin. Elokuvassa näemme, miten Hulk on vihainen sateelle – mahdollisesti alluusio James Kochalkan Hulk-sarjakuvaan tai Ang Leen Hulk-elokuvaan, jossa Hulkin isä on nanoteknologiasta tehty ukkospilvi ja/tai metafora. Elokuvan lopussa Hulk suuttuu kirjeen kirjoittamiselle, sillä, en tiedä, kirjeet ovat kusipäitä. Päätellen kritiikeistä, tietokonegrafiikan esittämä Hulk ei ilmeisesti ole riittävän realistinen. Koska luoja tietää, että jättimäinen vihreä mies joka käyttää autoja nyrkkeilyhansikkaina on selvästi maailman realistisin asia.


“Lopultakin, olen löytänyt elokuvan juonen!”

Bruce Banner (Edward Norton) on gammasäteilyllä myrkytetty mies, joka muuttuu Hulkiksi aina kun suuttuu tai, kuten Louis Leterrier meille opettaa, kiihottuu seksuaalisesti. Banner on myös nerokas tiedemies. Hän demonstroi tätä ilmiantamalla itsensä ja saattamalla läheisensä vaaraan tämän tästä. Hän hyppää helikopterista kuolemaansa sillä hei, se toimi Ylivertaisissa.

Liv Tyler esittää Betty Rossia, joka on Bannerin kärsivä rakastettu. Hänen supervoimansa on kyky itkeä koko ajan, joka tilanteessa. Lisäksi hän kulkee jatkuvasti suu auki aivan kuin hän yrittäisi pyydystää hyönteisiä. Myös Ross on nerokas tiedenainen, joka ilmenee tavasta, jolla hän toisinaan käyttää valkoista takkia.

Joku tyyppi esittää Leonardia, Bettyn poikaystävää. Betty jättää tämän, koska hän ei kärsi säteilymyrkytyksestä, ei ole armeijan jahtaama eikä muutu vihreäksi hirviöksi aina kun saa erektion.

William Hurtin esittämä “Thunderbolt” Ross on Hulkin verivihollinen ja Yhdysvaltain armeijan kenraali. Ilmeisesti Hurt ei ole lukenut käsikirjoitusta, vaan näyttelee Rossia aivan kuten hahmo olisi edes jollain pinnallisella tasolla ei-mielipuoli. Ross on palkittu kenraali, joka johtaa Yhdysvaltain armeijan vihreiden mutanttien jahtaamisjaosta. Hänen Hulkinvastaisiin strategioihinsa kuuluvat muun muassa neulapyssyillä varustetut kommandot, erittäin lähellä Hulkia lentävät helikopterit ja kymmenien miesten tapattaminen ilman järkevää syytä. Jatko-osassa hän yrittää taltuttaa Hulkin antamalla tälle synttärilahjan, jonka sisällä onkin pommi, joka räjähtää ja nokeaa Hulkin kasvot.

Tim Roth esittää Emil Blonskya, joka on ei mistään järkevästä syystä venäläis-brittiläinen sotilas. Hän super-multietnisyytensä kuitenkaan ei auta tätä voittamaan Hulkia. Onneksi Yhdysvaltain armeijan vihreiden mutanttien jahtaamisjaostolla on ylijäämävarasto 60 vuotta vanhaa supersotilasseerumia, jota Ross on valmis jakamaan Blonskylle jostain syystä. Supersankarifanien mielestä tämä on megasiistiä (Kapteeni Amerikka!), muun yleisön mielestä aavistuksen omituista. Blonsky käyttää Kapteeni Neuvosto-Britannian supervoimiaan ensin ampuakseen Hulkia mahdollisimman pienikaliiperisella aseella, sitten seisoakseen Hulkin edessä niin että Hulk voi rikkoa jokaisen luun tämän ruumissa. Blonsky on myös palkittu sotaveteraani ja taktinen nero.


“Tässä, Bruce! Lisää juonta!”

Joku toinen tyyppi esittää Samuel Sternsia, joka on myös nerokas tiedemies. Hän pakottaa Bannerin muuttumaan Hulkiksi, mutta sitä ennen sitoo hänet kiinni ohuilla nahkavöillä, jotta kerrostaloja rikkova hirviö ei pääsisi pakoon.

Robert Downey jr. tekee cameo-roolin ilmestymällä Robert Downey jr.:n luontaiseen elinympäristöön, baariin, elokuvan lopussa. Robert Downey jr.:n cameo on käsittämätön kaikille, paitsi pakkomielteisesti netin leffapalstoja lukeville. He harmittelevat sitä, että baarissa ei vierailtu aiemmin, sillä sitten olisimme saaneet Rautamies vs. Hulk -elokuvan.

Juoni puuttuu kokonaisuudesta merkillisesti melkeinpä kokonaan ja koostuu lähinnä Bannerin yrityksestä päästä pisteestä A pisteeseen B ja noin seitsemästäkymmenestä toimintakohtauksesta.


“Olen ansassa The Transporterin ohjaajan elokuvassa!”

Tagit: , , .



* Sarjakuvakriitikko: Fiktiossa edelleen väkivaltaa

Kirjoitettu 11.03.2008 - Otto Sinisalo. Kategoriassa Satiiri.


REICHSTAG. Sarjakuvakriitikko Otto Sinisalo arvostelee elokuvien levittäjäyhtiöitä, elokuvastudioita, elokuvateattereita, videokauppoja- ja vuokraamoja, kirjakustantamoja ja -kauppoja, pelikauppoja ja -julkaisijoita, Marsalkka Mannerheimia sekä sun mutsias väkivaltaa kuvittavan materiaalin sallimisesta.

“Eri mediat ovat jääneet vaille kontrollia — minkä takia väkivaltaa esiintyy maailmassa”, Sinisalo muistutti tiistaina. Eri valtioissa väkivalta on kielletty mm. laeilla sekä erilaisilla rangaistuksilla, joita langetetaan lakeja rikkoneille. Tämä ei Sinisalon mukaan riitä. “Väkivallan kuvaaminen eri muodoissaan on lopetettava välittömästi. Viestimet kertovat väkivaltatapauksista päivittäin — Satoja tapauksia päätyy oikeuteen, mutta kyseessä on vain jäävuoren huippu.”

Väkivaltaa ihannoivasti kuvaavat teokset muodostavat Sinisalon mukaan merkittävän osan elokuvista, televisiosarjoista ja kansanperinteestä. Monet teokset kuvaavat ekspilisiittisesti ihmisenkaltaisia hahmoja osallistumassa väkivaltaan, joko sen uhreina tai sen käyttäjinä.

Sinisalon ehdottamia kieltoja kritisoivat tahot esittävät, että mainittujen teosten hahmot ovat fiktiivisiä, eikä niitä siten varsinaisesti vahingoiteta. Sinisalo kuittaa kritiikin väkivaltateosten tuottajien puolusteluna. “Väkivaltaviihde on kaikkiin yhteiskuntaluokkiin ulottuva miljardibisnes eikä sen kitkeminen ole yksinkertaista. Väkivallan kuvausta on nähty hiljattain muun muassa Oscar-palkitussa Menetetty maa -elokuvassa, jossa yhdenkin jätkän pää räjähtää ihan vittu kappaleiksi”, kuvailee Sinisalo.

Sinisalon lausunnon odotetaan johtavan väkivallan esittämisen täydelliseen kieltämiseen ja sitä kautta lopulliseen maailmanrauhaan. “Helvetin kova juttu, nyt voidaan lopettaa nää hommat”, kommentoi Katuojan lähde Suomen puolustusvoimissa.

Lähteet: Helsingin sanomat, The Guardian

.



* Supersankarielokuvan tulevaisuus

Kirjoitettu 29.12.2007 - Rami Rautkorpi. Kategoriassa Satiiri.


Will Smithin tähdittämä I am JesusLegend on kerännyt kahdessa viikossa kassatuloja maailmanlaajuisesti jo yli 200 miljoonaa dollaria, joten voitaneen hyvin ennustaa, että tässä on ensi kesän suurimman hitin mainosjuliste.

Oli tietenkin vain ajan kysymys, ennen kuin joku Hollywoodissa tajusi, että yhdistämällä kaksi tämän hetken suurinta lypsylehmää, supersankarit ja Will Smith, saadaan vieläkin suurempi… lehmä. Mutta kuka olisi arvannut, että Frank Miller on jo näin kovaa valuuttaa Hollywoodissa?

Alkuperäinen juliste Superhero Hype!n kautta.

Tagit: , .



* Luthor/Doom -faktat

Kirjoitettu 7.05.2007 - Otto Sinisalo. Kategoriassa Kolumni, Satiiri.


Tämä ei käy laatuun: Kvaak.fi -portaalin “Parhaat konnat” äänestyksen on voittamassa Mustakaapu. Ryhdistäytykää, ihmiset!

Tämän äänestyksen saa voittaa ainoastaan jompi kumpi kahdesta maailmankaikkeuden parhaasta hahmosta: Tohtori Doom tai Lex Luthor.

DOOM!

LUTHOR!

Perustelen valintani sarjalla naamaa rokkaavia faktoja – lähteet sulkeissa:

Doom-fakta: Tohtori Doom ei ole alias: hänen nimensä on Victor von Doom. Tuollaisella nimellä ei ryhdytä lastenlääkäriksi.

Luthor-fakta: Lex Luthorilla ei ole supervoimia, mutta hänen nemesiksellään Teräsmiehellä on kaikki maailman supervoimat. Johtopäätös: Lex Luthorilla on teräksiset pallit.

Doom-fakta: Tohtori Doom on rakentanut toimivan aikakoneen. Jos alat Doomille, hän voi matkata menneisyyteen ja potkaista isääsi metallisaappaalla kiveksille ennen siittämistäsi. (Vihje: älä ala Doomille.)

Doom-fakta: Friedrich Nietche oli oikeassa: Jumala on kuollut, mutta ainoastaan siksi että Doom varasti tämän voimat (Salatut sodat). Doom on päihittänyt myös Galactuksen, Hopeasurffaajan ja joukon muita kosmisia olentoja.

Luthor-fakta: Luthor on maailman etevin liikemies. Hän on muun muassa myynyt kuoleman inkarnaatio Doomsdayn kuoleman inkarnaatio Darkseidille. (Batman/Superman) Epäilemättä hän teki diilistä houkuttelevamman antamalla Apokalips-planeetalla asuvalle Darkseidille mukaan lämmittimiä.

Doom-fakta: Doom on valloittanut maailman, mutta kyllästyi sen hallitsemiseen ja antoi sen pois (Emperor Doom). Hän on myös valloittanut Käänteis-Maan (Doom), mutta kyllästyi ja lähti pois.

Luthor-fakta: Lex Luthor: presidentti, jonka Yhdysvallat ansaitsivat. Luthorin johtama Yhdysvaltain armeija voitti avaruuden hyökkääjät (Our Worlds at War) siinä missä nykyisellä presidentillä on vaikeuksia voittaa luolassa istuvaa miestä.

Doom-fakta: Tohtori Doom haastaa rasistiset ennakkoluulot: hän on romani, jolla on tohtorin tutkinto ja oma valtio, jonka yksinvaltias hän on.

Luthor-fakta: Lex Luthorilla on eläimellinen vetovoima, jota hän käyttää häikäilemättä naisten kaatamiseen. Hänellä on ollut kahdeksan vaimoa sekä laaja joukko nuoria naisavustajia, joiden kanssa hän harrastaa pervoa superroistoseksiä aina ruutujen välissä. Lex Luthor käyttää charmiaan myös taistelussaan Teräsmiestä vastaan: hän on maannut sekä Teräsmiehen serkun kanssa (Action Comics) ja Teräsmiehen tyttöystävän kanssa (Smallville). Kun Lex Luthor päättää kostaa sinulle, hän ei ainoastaan tuhoa elämääsi: hän makaa kaikkien sukusi naisten kanssa ja laittaa ehkä isänsä viettelemään äitisi (Smallville) ja sitten ilmestyy kiitospäivän aterialle kotiisi. Luthorilla on Teräsmieheltä puuttuva super-libido.

Luthor-fakta: Lex Luthor on kuollut ja noussut kuolleista kolmasti useammin kuin Jeesus!

Doom-fakta: Tohtori Doom on kuollut ja noussut kuolleista kolmasti useammin kuin Lex Luthor!

Doom-fakta: Tohtori Doom voi ainoana kuolevaisena ihmisenä nostaa Thorin vasaran. Hän on käyttänyt sitä lyömään itsensä ulos Helvetistä (Fantastic Four). Tämän jälkeen Tohtori Doom lähti Disneylandiin.

Doom-fakta: Tohtori Doom on tehnyt puvun entisen tyttöystävänsä ihosta. Jos seurustelet Tohtori Doomin kanssa, pohdi vielä uudestaan, jos harkitset eroa!

Luthor-fakta: Jos yrität sotkea multiversumin asiat, Luthor lähettää Jokerin kaatamaan happoa naamallesi ja ampuu sinua päähän (Infine Crisis). Toisinaan klassikot toimivat.

Luthor/Doom -fakta: Sekä Tohtori Doom että Lex Luthor ovat molemmat myyneet sielunsa. Kaupan hävisivät demonit, sillä Luthor ja Doom eivät tarvitse sieluja!

Ja nyt menkää! Menkää, ja äänestäkää oikein! Niin käskee Sinisalo!

.



* Boner of the Year

Kirjoitettu 26.04.2007 - Rami Rautkorpi. Kategoriassa Satiiri.




* Vaativa lastenlehti

Kirjoitettu 28.02.2007 - Otto Sinisalo. Kategoriassa Arvio, Satiiri.


MUUMI-LEHTI 2-2007
Egmont kustannus
Kristian Huitula, Jari Rasi, Tapani Bagge, Noomi, Pia Sivunen
28 sivua, värillinen (sekä puuhalehti, 8 sivua, mustavalkoinen)

Kirjoitteluni takia saan monenlaisia merkillisiä esineitä postissa. Harvemmin mitään erityisen arvokasta tai kiinnostavaa, lähinnä tiedotteita ja satunnaisia näytekappaleita tuoreista julkaisuista. Pressilistat ovat kustantajien tapa pitää toimittajia ajan tasalla, mutta toisinaan postilaatikon sisältö pakottaa minut raapimaan päätäni. Ketä palvelee minulle lähetetty Hot Wheels -lehti ja sen mukana tullut metallinen autolelu? Paitsi minua, tietysti: se on hieno lelu. Brumm!

Tämän kaiken huomioon ottaen en usko, että Egmont ajatteli minun kirjoittavan arvioita, kun lähetti minulle MUUMI-LEHDEN juhlanumeron. He olivat väärässä.

Muumi-lehden juhlanumero: kansi.Täytyy myöntää, että vaikka Muumi-lehti onkin ilmestynyt säännöllisesti 15 vuotta, en ole koskaan lukenut sitä. Kun Tove Jansson myi luomansa hahmon lihoiksi lisenssiyhtiölle, animaatiosarja hypnotisoi tenavat ja lehti alkoi ilmestyä, olin jo valmistunut pienten lasten lehdistä astetta vanhempien lasten lehtiin, tarkemmin sanottuna supersankareihin. Viisitoista vuotta pääasiassa suomalaisella sisällöllä (tekijöissä on mukana ainakin yksi ruotsalainen ja yksi britti) täytetty lehti on kuitenkin merkittävä saavutus. On tietysti tosiasia, että lapset lukevat mitä tahansa tuubaa, jos siinä on tuttu hahmo: minä tiedän, olen ollut lapsi keskellä 80-luvun animaatio- ja sarjakuvalisenssihelvettiä. Muumi-sarjakuva myisi, vaikka se olisi kirjoitettu takaperin kyriilisillä aakkosilla ja piirretty kuolleella näädällä.

Egmont näyttää kuitenkin panostavan Muumi-lehden laatuun. Katsokaapa lehden lähihistorian tekijälistaa: Jari Rasi, Kristian Huitula, Tapani Bagge, puupäähatutettu Pauli Kallio, Finlandia-voittaja Johanna Sinisalo. Tämä ei ole mikä tahansa lisenssituote.

Avataan lehti. Ensimmäinen sarjakuva on Sammuneen uunin salaisuus, jossa Muumipeikko herätetään talviuniltaan, kun Muumitalon lämmitys temppuilee. Tätä sitten selvitetään sivutolkulla. Tarina etenee verkkaisesti, että hitaammat lapset eivät häkelly. Hetkestä-hetkeen-siirtymiä, pitkitettyjä toimintakohtauksia (Muumipeikko tippuu katolta kokonaista viisi ruutua!) … hetkinen, tämähän on dekompressiota! Mitä se kertoo modernista toimintasarjakuvasta, että alle kouluikäisille suunnattu sarjakuvalehti käyttää tismalleen samoja kerrontakikkoja?

Toisessa sarjakuvassa Nipsu löytää Muumitalon ullakolta taikakirstun. Niin sanottua neljättä seinää rikotaan, kun tarina puhuttelee lukijaa suoraan, haastaen: “Nipsulla taitaa olla ullakolla seuraa – huomaatko, kuka on paikalla?” Minä huomasin, ja tunsin lämpimän onnistumisen värinän valtaavan kehoni. Olen hyvä, osasin! Opittuaan temppuja Nipsu pistää pystyyn taikashow’n. Pikku-Myy tarkkailee esitystä ja yrittää pilata sen paljastamalla temppujen salat. Lopussa on puuhaosuus, jossa samat temput opetetaan lukijalle – paitsi viimeistä, jota Pikku Myykään ei osaa selittää. Tarina on siis kuin versio mainiosta Prestige-elokuvasta, joskin Muumi-lehden tulkinnassa katkotaan merkittävästi vähemmän sormia.

Lehden sarjakuvat on piirtänyt veteraanikuvittaja Jari Rasi. Aiemmin olen tutustunut vain Rasin kuvittamaan Kieltolain Korkeajännitykseen. Muumi-lehdessä Rasin viiva on äärimmäisen selkeää, jopa nuoltua. Kun sitä vertaa Korkkarin rosoisempaan jälkeen, pitää todeta miehellä olevaan skaalaa.

Keskellä lehteä on puuhaliite. Joka ikisellä mustavalkoisella sivulla minua komennetaan. Ratkaise ja väritä! Ratkaise ja väritä! Kieltäydyn; en ole käskyläisenne, Egmont kustannus! Olen vapaa mies! Jatkan eteenpäin.

Seuraavaksi proosaa: Pia Sivusen kirjoittamassa tarinassa Hemulin taloon pesiytyy joukko rasittavia vieraita, jotka juovat ja syövät kaapit tyhjiksi eivätkä suostu lähtemään. Voin samastua, minulla on ollut tismalleen tällaisia jatkoja kämpilläni. Kuka väittää, ettei lastenfiktiosta voi löytää relevantteja teemoja?

Postiluukku-palstan lukijapiirrokset todistavat, että 5-6-vuotialla taiteilijanaluilla on näkemystä, jota vanhemmat kuvataiteilijat yrittävät epätoivoisesti palauttaa skeemojen ruuhkauttamiin mieliinsä. Väkeviä pastellivärejä, rohkeita perspektiivejä, surrealistista kuvastoa. Oli aika, jolloin me kaikki näimme maailman sellaisena kuin halusimme, emme itseämme sellaisena kuin maailma halusi. Ah, lapsuus. Eteenpäin.

Pudotus takaisin aikuisten tavoitehakuiseen maailmaan on väkivaltainen. Viimeisellä sivulla on lisää tehtäviä. “Etsi erot ja väritä!” Tunnen suorituspaineita; en selvinnyt puuhaliittestäkään. Eikö mikään riitä? Ajatelkaa lapsia!

SUOSITUS: Muumi-lehden juhlanumero päättyy, mutta mitä seuraavaksi? Juhlavuosi on täynnä Muumi-julkaisuja, mukana tiedotteen mukaan myös “Muumisarjakuvien historiassa ensimmäinen novellimittainen sarjakuva-albumi ‘Muumimman vaarallinen nuoruus’”. Sen käsikirjoittaa Johanna Sinisalo. Antakaahan, kun muotoilen tuon uudestaan:

Finlandia-voittaja Johanna Sinisalo esittää:
Muumimamma: Ensimmäinen vuosi.

En tiedä teistä, mutta tajuntani juuri räjähti.

Tagit: , .



* Neal Adamsilla on taas asiaa

Kirjoitettu 18.05.2005 - Rami Rautkorpi. Kategoriassa Satiiri.


Muistanette Neal Adamsin, tuon legendaarisen sarjakuvataiteilijan, joka taannoin kirjoitti Katuojaan vieraskolumnin. Nyt ComicFoundry.Com tarjoaa kaksiosaisen haastattelun, jossa Neal Adams muun muassa harmittelee sitä, kuinka moni “koulun taiteilija” tavoittelee uraa kuvittajana ottamatta huomioon, että menestyksekkäältä taiteilijalta edellytetään asianmukaista koulutusta aivan siinä missä lääkäriltä tai lakimieheltäkin. Herra Adams on jälleen ottanut yhteyttä Katuojaan, ja tarjonnut tämän selvennyksen kyseiselle lausunnolleen:

Lääkärin, lakimiehen tai taiteilijan ammatti on sellainen, että siinä ei kauan pärjää ilman todellista ammattitaitoa. Vuorovaikutus kollegoiden ja pelkästään ympäröivän todellisuudenkin kanssa takaa sen, että jyvät erottuvat akanoista hyvin tehokkaasti. Tiede on eri asia. Tieteessä laitetaan sormet ohimoille ja ajatellaan tosi kovasti, ja siinä pitää vain olla fiksu. Kuten minä olen. Tutustukaa koko ihmiskunnan maailmankuvan mullistavaan tiedeprojektiini osoitteessa www.nealadams.com/nmu.html. Kiitos.

Minua edelleenkin hämmästyttää, kuinka hyvin Adams osaa suomea.

Tagit: , .