Katuoja

Blogi on viettänyt hiljaiseloa sen jälkeen, kun minut valittiin Suomen sarjakuvaseura RY:n puheenjohtajaksi – sekä Helsingin 26. sarjakuvafestivaalien tuottajaksi. Katuojan luentokiertue on kuitenkin taas lähdössä käyntiin, joten lukijat ovat tervetulleet kuuntelemaan “näkemyksiäni” jälleen Tampere kuplii -tapahtumassa ensi viikonloppuna.

Perjantaina 8.4 kello 15.00 luennoin Tampereen yliopiston pääkirjasto Linnassa (Kalevantie 5) aiheesta “Suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa – vai meneekö?”. Puhe keskittyy sarjakuvakentän rakenteellisiin ongelmiin – luvassa on 45 minuuttia katkeraa narinaa!

Lauantaina 9.4 kello 12.05 puhun varsinaisessa päätapahtumassa, Werstas-auditoriassa. Otsikkona on “Kuvia ja hourekuvia” – karnevalistinen katsaus ekksentrisiin sarjakuvantekijöihin ja heidän pakkomielteidensä heijastumiseen sarjakuviin.

Samainen luento nähdään myös 16.4 Helsingissä Tähtivaeltaja-päivän yhteydessä kello 18.30. Helsingin sci-fi-seuran tilaisuuden pääkallopaikkana on Domus Academica, Hietaniemenkatu 14 B. Lisäksi samainen tilaisuus avataan naissupersankaripaneelilla, johon minulla on kunnia osallistua.

Vakituisen kirjoituskeikkani jatkuvat myös. Viimeisin Tähtivaeltaja-lehti sisältää kirjoittamani maanisen pitkän historiikin Warhammer 40 000 -pelimaailmasta. Vasemmistolaiseksi hutuksikin haukuttu artikkeli tarkastelee loputtoman sodan maailmaa punavihreiden lasien läpi.

Sarjainfo-lehden numero 1/2011 on kokonaisuudessaan sarjakuvaa, joten pääsen esittelemään “taitojani” “piirtäjänä” lyhyen kolumnin muodossa. Lisäksi KirjaIN ja Anime-lehti julkaisevat säännöllisesti arvioitani ja kolumneitani.

Tagit: Hype, Linkit.

Mika Liétzenille apurahaa kotikaupungistaan?

Ville Ranta ja Aapo Rapi ehdolla Angoulemen pääsarjassa?

Sarjakuvalle läänintaiteilija?

Sarjisfestareilla yli 10 000 kävijää?

Onko maailma tullut hulluksi?!

Mutta ei hätää! Tänä viikonloppuna Turun Necrocomiconissa voi hetkeksi unohtaa suomalaisen sarjakuvan nousujohtoisen suosion kansan syvien rivien, raatien ja virkamiesten silmissä. Perinteitä kunnioittaen Turun sarjistapahtuma järjestetään jälleen uudessa paikassa. Lauantaina 20.11. tapaamme Three Beers -ravintolassa, Turun ylioppilaskylässä (Inspehtorinkatu 4). Paikka on niin hämmentävä, että Google Street View -sovelluskin esittää paikalta lähinnä post-apokalyptisiä maisemia.

Kuvassa vasemmalla: Turun Ylioppilaskyläsäätiö; oikealla: Turun Ylioppilaskyläsäätiön Vuokralaisyhdistys; keskellä: Trebari Oy.

Necrocomicon on ollut vuodesta 2007 saakka Suomen viilein ja uugein sarjakuvafestari ja kaikki merkit viittaavat siihen että sellaisena se myös pysyy. Tänä vuonna osallistun ohjelmaan vetämällä Sarjakuvakohu-luentoni kello 15.30. Lisäksi paikalla myydään tapahtuman omaa lehteä, joka sisältää sarjakuvia ja muun muassa kirjoittamani tervehdyssanat.

Tulevaa kulttuuripääkaupunkiamme Turkua on moitittu kulttuuritilojen alasajosta ja muutenkin leväperäisestä kulttuuritoiminnasta. Ottamatta kantaa  paikallispolitiikkaan sen tarkemmin, pitää silti nostaa hattua Turun sarjakuvakerholle, joka jaksaa paitsi tehdä vapaaehtoista kulttuuuritoimintaa myös pitää sarjakuvan alakultuurilippua korkealla. Necrossa tykitellään!

Kulttuuri saapuu Turkuun! Kuvassa keskellä: Toriparkki.

Tagit: Hype, Linkit.

Nettijulkaisu Katuojaan on vaihteeksi jäänyt vähemmälle – syytän Vulkaanista Tuhopilveä ja sun mutsiasi. Olen myös vienyt suomalaista kulttuuria mm. Arkangeliin, jossa puhuin sarjakuvasta venäläisyleisölle. Jos ihmettelette, missä suomalainen kulttuuri on, vein sen Vienanmeren rannalle!

Otto Sinisalo -vieroitusoireita voi kuitenkin lievittää paperimedian parissa sekä valikoiduissa webbiportaaleissa.

Sarjainfo 1/2010 - Hannele Richertin kansikuva

Suomen Sarjakuvaseura RY:n Sarjainfo-lehti on uudistunut. Numero 1/2010 edustaa Sarjainfon uutta linjaa, jossa uusiksi on pantu kaikki, taitosta paperiin ja kirjoittajista artikkelikonsepteihin. Ensimmäisessä Mari Ahokoivun ja Vesa Saarisen toimittamassa numerossa on kuitenkin tekstejä myös kaltaisiltani vanhoilta pieruilta – minulta ainakin pari arviota kevään uutuusalppareista, jotka ovat luettavissa myös netissä: tällä kertaa sivalletaan Ville Rannan Paratiisisarjaa ja Jean-Philippe Peyraudin Kauneuspilkkuja -minialbumia.

Hiljattaen ilmestyi myös Sarjainfo 4/2009, tuon edellisen päätoimittajan ja yli-ihmisen, Vesa Kataiston, viimeiseksi jäänyt numero. Siihen onkin jäänyt joukko toinen toistaan mehukkaampia feature-juttuja, mukana kirjoittamani “Rasismia, pedofiliaa ja jumalanpilkkaa – sarjakuvakohujen lyhyt historia”, jossa retostellaan 2000-luvun sensuuri- ja kauhisteluidiotismilla monen sivun verran. Lue ja tuohdu!

Taitto on myös uudistunut Tähtivaeltaja-lehdessä, joka muuten tykittää totutun scifistisellä linjalla. Numerossa 1/2010 on kirjoittamani arvio Joe Abercrombien fantsuromaanisaagan ekasta kirjasta. Se olikin yllättäen muikea viihde-elämys, vaikka muuten saankin näppylöitä perinteisestä fantasiamiekkahipasta.

Internetin ihmemaasta kirjoitan Lumonetti-portaalin viihdesivuilla, joilla hehkutan paria viime aikojen suosikkinettisarjistani. Jos et ole lukenut Axe Copia tai Nedroid Picture Journalia, saatat olla tyhmä!

Seuraavaksi paneudun mm. leffa-arvioihin, joita etelän mediamogulit vonkaavat. Listalla on esimerkiksi mainio Kick-Ass -leffa, joka ansaitsi paikan sydämessäni jo pelkästään Nicholas Cagen hysteerisellä Adam West -imitaatiolla. Leffa on kuitenkin jakanut maailmalla mielipiteitä, vastaanoton ollessa kaikkea holtittoman ihkutuksen ja jyrkän moralistisien tuomioiden välillä. Nille, jotka eivät tajua, mistä Mark Millarissa on kyse, Marc-Oliver Frisch muistuttaa, mikä oikein saa Skotlannin lahjan maailmalle tikittämään.

Tagit: Hype, Linkit.

Tänään tarjoan linkkejä. Alla on lista relevanteista linkeistä ja lähteistä, joita käytin Tampere Kuplii -tapahtuman luennossani. Mutta ennen niitä, Bachelor Frog tiivistää tutkimusmetodini viimeisen kuukauden ajalta:

Englanninkielisten nettisarjakuvien määrän pohjasin The Web Comics Listin yhteenvetoon. Tämän top kympistä löytyvät siis tämän hetken kuumimmat fetissi- ja nörttivitsisarjakuvat. Omavaraisten nettisarjakuvien lista on Wikipediasta, joten sen totuusarvo voi olla aavistuksen kyseenalainen. Wikipedian arvaus osunee kuitenkin jokseenkin kohdilleen.

Hilarity Comics edustaa hyvää, suurilta osin peliaiheista vitsisarjaa, tai ainakin aseistariisuvan kajahtanutta sellaista. Kertaluontoinen Loser Nerd Math Comics piikittelee nöröjen suosimalle XKCD-sarjikselle.

Loputtomasta kankaasta ja mikromaksuista kirjoitti Scott McCloud. Vaikka hän ennusti monta asiaa väärin, on hän silti yksi harvoista jotka edelleen viitsivät tutkia – ja ohjata – sarjakuvan tulevaisuutta.

Paras lähde tutustua kuvamarkoihin ja muihin meemeihin on Know Your Meme, kattava meemitietokanta. Sieltä löytyy artikkeleiden lisäksi myös mainioita meemejä ja niiden historiaa taustoittavia videoita.

Karvinen miinus Karvinen on edelleen päivittyvä nettisarjakuva, jota saa nyt myös painettuna albumina. Axe Cop on 5-vuotiaan Malachain Nicollen kirjoittama tarina poliisista, joka löytää “täydellisen palokirveen” – ja myös vuoden 2010 ehdottomia sarjakuvalöytöjä.

Hyvä kokoelma järjettömiä nettisarjakuvia esitellään Cracked.comin artikkelissa “The 5 Circles of Baffling Web Comic Hell”. Suomalaisiin folio-propellihattuihin ja heidän MS Paint -sarjakuviinsa voi tutustua Hommaforumilla.

Esimerkkeinä keskinkertaisuudesta käytin kotimaista Sosiaalisesti rajoittuneet -sarjakuvaa ja silkasta huonoudesta pahamaineista Ctrl+Alt+Del -sarjakuvaa, etenkin sen vallatonta keskenmenotarinaa. Huonoille nettisarjiksille ilkkuu, joskus oikeutetusti, The Bad Webomics Wiki. Huonoille pelisarjikselle on ansiokkaasti irvaillut myös Ben Croshaw Zero Punctuation -videossaan. Abhay Khosla tarjoilee hänkin tutustumisen arvoisen, aavistuksen psykoottisen katsauksen nettisarjakuviin vuonna 2010.

“Paras sarjiksissa” on Kate Beaton. Suomalaiset sarjakuvablogiesimerkkini löytyvät – yllätys, yllätys – Sarjakuvablogit.comin etusivulta. Tämän hetken lempinettisarjakuvani on Nedroid Picture Journal.

Tagit: Linkit, nettisarjakuva.

Lumonetistä löytyy nyt kirjoittamani artikkeli, jossa pengotaan taasen Alan Mooren tekemisiä ennen ja nyt. Tekstin ensimmäisessä osassa katsotaan, mitä käy Mooren aikanaan keksimälle John Constantinelle, kun vanha konkari Jamie Delano palaa kirjoittamaan hahmoa. Toisessa taasen luetaan läpi Kerrassaan merkillisen herrasmiesten liiga -sarjan 1910-albumi, jonka pieteetillä tehty käännösversio on juuri ilmestynyt.

Teknisten ongelmien takia artikkelin kuvia ei olla kuulemma vielä saatu sähköiseen internetiin, mutta tässäpä yksi:

1910: Perjantai-illan huumaa Kevin O'Neillin kynästä.

Valitukset siitä, miten sekoitin Kerjäläisoopperan (Gay, Pepusch) Kolmen pennin oopperaan (Brecht) voi kirjata kommentteihin tänne. “Tämä blogi on iät ajat elänyt hirmukommenteistansa”.

Tagit: Alan Moore, Arvio, Egmont, Hype, Linkit.

Olen Otto Sinisalo. Luen sarjakuvia, ja siksi minä juon.

Olen kirjoittanut sarjakuvista nyt kahdeksisen vuotta. Merkittävä osa teksteistä on julkaistu Katuoja-blogissa, ensin Kalaksikukko-verkkolehden alaisuudessa, sittemmin Blogger-blogipalvelun kautta. Nyt Katuoja muuttaa jälleen, tällä kertaa Suomen sarjakuvaseura RY:n Sarjakuvablogit.com -palveluun.

Blogger-palvelu on lopettamassa tuen FTP:n yli julkaisulle, joten Katuojan päivittäminen nykyisessä osoitteessaan muuttuu mahdottomaksi. Katuoja siirtyy nyt WordPress-sovelluksen päälle rakennetun Sarjakuvablogit.com -sivuston alaisuuteen. Ja totta puhuen, oli jo aikakin.

Lukuisista keksinnöistäni Sarjakuvablogit.com saattaa olla paras. Se on vähän päälle vuoden ikäisenäkin kerännyt merkittävän joukon eteviä kotimaisia sarjakuvapiirtäjiä julkaisemaan luonnoskirjojaan ja nettisarjakuviaan. Sellaisena palvelu on tärkeä osa suomalaista sarjakuvakenttää. Puhun “keksinnöstäni”, koska satuin eräänä krapulapäivänä Sarjakuvakeskuksen takahuoneessa ehdottamaan, että voisimme Sarjakuvaseuran nimissä tarjota sarjakuville räätälöidyn vaihtoehdon Vuodatus.net:ille ja vastaaville kotimaisille blogipalveluille. Muutaman päivän kuluttua kommentistani palvelin oli hankittu, blogialusta asennettu ja ensimmäiset blogit perustettu – kaikki ilman minkäänlaista työpanosta minulta. Sarjakuvablogit.com -palvelua ylläpitää joukko eteviä Sarjakuvaseuran työntekijöitä, mutta olenkin aina pitänyt itseäni enemmän ideamiehenä kuin toteuttajana. (Tämä ei estänyt minua ottamasta vastaan Kemin sarjakuvapäivien Lehti-Lempi -palkintoa, tosin.)

Joten: alkaen tästä viikosta, Katuojaa julkaistaan osoitteessa katuoja.sarjakuvablogit.com. Päivittäkää kirjanmerkkinne.

Tagit: Linkit.

Vilkaisin juuri kalenteriani ja kas, Helsingin 24. sarjakuvafestivaalit ovat alkaneet! Festarisivuilla on luettavissa alusviikon ohjelma ja itse viikonloppuna nähdään päätapahtuma, lauantaina 12.9 ja sunnuntaina 13.9 Gloriassa ja lauantaina 12.9 Lasipalatsissa.

Itse en juuri esiinny tapahtumassa muutoin kuin sinne tänne säntäilevänä mustana varjona, mutta tänään keskiviikkona 9.9 olen puhumassa Kultturitehdas Korjaamolla, Salon Korjaamo -tapahtumassa suomalaisesta ja venäläisestä sarjakuvasta pietarilaiskollegani Dmitry Iakolevin kanssa. Tervetuloa kuuntelemaan – tilaisuus on maksuton.

Kirjoitusrintamalla olen tehnyt festareiden takia mahdollisimman vähän. Juttujani kuitenkin löytyy Sarjainfo-lehden numerosta 1/2009, jota myydään nyt numeron 2/2009 rinnalla hyvinvarustetuissa liikkeissä. Ykkösnumerossa haastattelen Karstein Vollea ja arvioin sarjakuvia. Lisäksi olen arvioitavana, kun pienlehtipalstalla Reetta Laitinen kirjoittaa Etusivu-omakustannesarjakuvastani. Ensimmäinen saamani sarjakuvakritiikki!

Sarjainfo on aina ollut laatujulkaisu, mutta nyt se on myös todistettu: lehden toimitus pokkasi Kulttuurilehtien laatupalkinnon viime viikolla. Tästä uutisesta järkyttyneenä päätimme saman tien etsiä uuden päätoimittajan. Jos laatuzinen toimittaminen ja kehittäminen kiinnostaa, vilkaisehan työnhakuilmoitustamme.

Perjantaina ilmestyvässä Vihreä lanka -lehdessä julkaistaan artikkelini “Viisi valhetta sarjakuvasta”. Otsikko saattaa kalskahtaa tutulta manga-aiheista kolumnisarjaani lukeneille, mutta valheet ovat kokonaan uusia.

Tagit: Linkit.

Täytin 30 ja ainoa mitä sain, oli tämä henkilökultti:

Klikkaa suuremmaksi, tulosta ja ripusta ala-asteesi tai seurakuntasi ilmoitustaululle! (Taide: Pertti Jarla)

Kulteista puheenollen, voit nyt alkaa “seuraajakseni” Twitter-mikroblogipalvelussa, joka on suosittu tapa välittää tarpeettomia tiedonmurusia, päivityksiä syömistäsi voileivistä ja muuta tekstisaastetta. Yritän käyttää ko. palvelua kirjaamaan lyhyitä päivityksiä ja linkkejä, jotka liittyvät – aivan, arvasitte! – sarjakuviin. Päästöjäni voi lukea kirjautumatta palveluun Twitter-sivuni kautta.

Vuoden 2008 Muutoksen illuusio -luentokiertueeni palaa yllättäen, tällä kertaa Ouluun. Ensi torstaina 20.8, osana Oulun taiteiden yön ohjelmaa, luennoin supersankarisarjakuvien historiasta Oulun kaupunginkirjastossa. Paikalla on muutakin sarjakuvaohjelmaa, muun muassa Jaana Suorsan satutunti, Mikko Jylhän sarjispaja ja näytös Watchmen-elokuvasta.

Stahanovilainen tietotyön sankari ja kollaboraattorini Rami Rautkorpi on onnistunut korjaamaan Suomen sarjakuvaseura ry:n Sarjakuvablogit.com -palvelun tehokkuusongelmat, tai ainakin osan niistä. Nyt suomalaisen nettisarjakuvan ykkösportaali toimii taas jouhevasti!

Aikanaan kirjoittamani NaNoWriMo-romaani ei ole “yllättäen” vieläkään löytänyt julkaisijaa – minulla on vasta 7 hylkäyskirjettä eri kustantamoilta – mutta sitä on myös luettu. Tuoreeltaan teoksen arvioi Mari Ahokoivu blogissaan ja nyt arvostelun on tehnyt jäljittelemättömään tyyliinsä Tuukka Teponoja. Myönnettäköön, että molemmat hävisivät marraskuisen vedonlyöntimme siitä, kuka kirjoittaa pisimmän kirjan, häviäjien ollessa velvollisia kuvittamaan ja arvioimaan voittajan teoksen. Lyhyempään tulokseen päätyneet Ahokoivu ja Teponoja ovat nyt julkisesti maksaneet velkansa.

Ahokoivusta puheen ollen: taiteilijan esikoisalbumi ilmestyy syyskuussa. Ahokoivu on pitkäaikainen yhteistyökumppanini, joka on muun muassa kuvittanut kirjoittamani Anime-lehden kolumnit, joten suositukseni saattaa olla puolueellinen. Mutta silti: käykää ostamassa Löydä minut tästä kaupungista. Olen nähnyt luonnokset ja ne näyttävät fantastisilta.

Tagit: Linkit, Muutoksen illuusio.

Minä olen Otto Sinisalo. Tervetuloa Katuojaan.

Tänään olen kirjoittanut sarjakuvasta 7 vuotta päivälleen. Ensimmäinen Katuoja-palsta ilmestyi Sfnetin uutisryhmiin 4.2.2002 ja sarjakuvaharrastukseni on sittemmin sanotaanko nyt vaikka laajentunut hieman. Mutta sen sijaan, että märehtisimme nostalgiassa, katsomme tulevaisuuteen. Alla on joitain satunnaisia poimintoja sarjakuvavuodelle 2009.

Hyvältä näyttää, 2009.

Sarjakuvat ovat olleet ideapolttoainetta Hollywoodille jo vuosia eikä sarjakuvasovitusten määrä tunnu ainakaan vähentyvän satunnaisista flopeista huolimatta. Toissaviikolla minulla oli kyseenalainen kunnia nähdä Rami Rautkorven siipimiehenä Frank Millerin esikoisohjaus The Spirit, joka jää elokuvahistoriaan hämmentävässä epäpätevyydessään. The Spirit on elokuva, joka ei tule unohtumaan, niin poikkeuksellisen käsittämätön se on. Sillä ei ole väliä, että se perustuu Will Eisnerin arvostettuun sarjakuvaan. Spirit ei koskaan hahmona ollut merkittävän ikoninen – hän on tyyppi, jolla on hattu – vaan tärkeintä oli Eisnerin kyky tehdä näkemyksellisiä sarjakuvatarinoita. Sillä on väliä, että elokuva koostuu kohtauksista, jotka sukeltavat niin syvälle nolostuttavaan campiin, että syöksyvät kaiken hyvän ja oikean läpi jonkinlaiseen pelkästä huonoudesta koostuvaan meta-maailmankaikkeuteen. The Spirit on merkkipaalu sarjakuvaelokuvissa ja kenties elokuvassa yleensä. Se on niin järjetön, että sille ei yksinkertaisesti löydy vertailukohtaa.

Vuoden 2009 kenties tärkein filmatisointi on Zack Snyderin Vartijat-sovitus. Olen varovaisen optimistinen mitä hankkeeseen tulee, vaikka sarjakuvakerrontaa uudistaneen Watchmenin sovittaminen elokuvaksi on ideana yhtä mielekäs kuin minun sohvani sovittaminen musikaaliksi. Snyder on kuitenkin tehnyt jo kaksi sovitusta – Kuolleiden aamunkoiton ja 300:n – ja molemmissa hän on todistanut ymmärtävänsä alkuperäismateriaalia. Vartijoiden ensi-ilta on maaliskuussa ja minä olen jo nyt hieman innoissani.

Leffojen menestyksestä huolimatta yhdysvaltalaisten valtavirran sarjakuvakustantamojen tulevaisuus näyttää juuri nyt sangen ankealta. Ainakin Marvelia ja DC:ta uhkaa taloudellinen ahdinko lukijamäärien pudotessa ja yksittäisten lehtien hinnan kasvaessa. Nostamalla 22-sivuisen läpyskän kansihinnan neljään dollariin ovat kustantajat tuominneet perinteisen jenkkisarjakuvan syvemmälle marginaaliin.

Eiffel-torni on menettänyt järkensä! (Umbrella Academy)

Sekä Marvel että DC ovat jo pitkään tarponeet myös luovassa konkurssissa, siirtyen aavistuksen epätoivolta haiskahtaen megacrossoverista toiseen. Huolestuttavampaa on, että ainakin DC:n kymmeniin lehtiin levinneet tarinapökäleet ovat näemmä onnistuneet mahdottomassa: ne ovat tehneet Grant Morrisonista keskinkertaisen. Sekä Morrisonin kirjoittamat Final Crisis ja Batman R.I.P ovat saaneet murska-arvioita kautta linjan. Naurettavinta tässä on se, että Morrison on vastuussa 90-luvun lopun JLA:sta, yhdestä kaikkien aikojen parhaasta mainstream-supersankarisarjakuvasta.

Muutenkin yhdysvaltalainen popsarjakuva näyttää sangen ankealta ainakin minun näkökulmastani. Suosikkikirjoittajani ovat joko väsähtäneet kuten Morrison, kadonneet kuten Alan Moore tai jääneet polkemaan paikoilleen kuten Garth Ennis ja Warren Ellis. Tämä surettaa minua, koska pidän hyvästä genresarjakuvasta ja tietyntyyppiset genretarinat toimivat parhaiten juuri sarjakuvina.

Pystyn kylmiltäni nimeämään ainoastaan kourallisen amerikkalaisia sarjakuvia, joiden ilmestymistä odotan aidosti. Kieron Gillenin ja Jamie McKelvien Phonogramin ensimmäinen osa oli jotain merkillisen uutta ja jatko-osa The Singles Club tuntuu vieläkin kiinnostavammalta. Viimeaikainen ihastukseni on ollut Bryan Lee O’Malleyn Scott Pilgrim -sarja, josta aion myöhemmin kirjoittaa pidemmin. Sarjan viimeiset 3 osaa ilmestyvät ilmeisesti kaikki vuonna 2009. Lisäksi tänä vuonna nähdään jatkoa Gerard Wayn ja Gabriel Bán Umbrella Academylle, joka oli paras viime vuonna lukemani englanninkielinen sarjakuva. Tapa, jolla Way ottaa supersankarigenren haltuun ei ole vähempää kuin ilmiömäinen: jos pidät supersankarigenrestä, lue Umbrella Academy tai lyö itseäsi, koska olet tyhmä. Aion myös antaa Grant Morrisonille uuden mahdollisuuden, koska olen heikko: jatko-osa vuoden 2004 sydäntäsärkevälle Seaguylle ei voi olla huono, eihän?

Jenkkimainstreamia suomessa julkaiseva Egmont kustannus jatkaa Spider-Manin ja X-Menin julkaisua. Paradoksaalista kyllä, suomalaisissa Marvel-julkaisuissa on viime aikoina nähty kohtalaisen hyvää viihdesarjakuvaa. Hämähäkkimiehessä hiljattain tapahtunut konseptin osittainen uudelleenkeksiminen on ärsyttänyt faneja, mutta sen jälkeen on nähty toimivimpia Hämähäkkimiestarinoita vuosiin. Samoin Ryhmä-X:ssa käynnistynyt pitkä tarinakokonaisuus tuntuu pitkästä aikaa seuraamisen arvoiselta. Toisaalta koska Egmont julkaisee suomessa vain murto-osan yhdysvalloissa ilmestyneistä tarinoista, kustantamon on mahdollista poimia kirsikat kakusta ja jättää yhdentekevät täytesarjat julkaisematta.

Ei, ei Daada books!

Suomessa sarjakuvavuosi alkoi lopetusilmoituksilla: Marko Turusen ja Annemari Hietasen luotsaama Daada books on lopettamassa kustannustoimintaansa ja samoin pillit pussiin laittoi Happy Horse -kollektiivi. Daada on potkinut jo vuosia tutkainta vastaan tuoden markkinoille eurooppalaista laatusarjakuvaa, jota kukaan ei ole edes osannut toivoa: Martin tom Dieckia, Anke Feuchtenbergeria, Yvan Alagbéa. Happy Horse on puolestaan jaksanut viihdyttää vilpittömällä halullaan järkyttää sarjakuvilla, kuin yli-innokas sarjakuvia piirtävä koiranpentu. Toisinaan kollektiivi on onnistunut julkaisemaan kirotun terävää mustaa huumoria, parhaimpina ehkäpä Jukka Tiluksen välähdyset nyrjähtäneestä sielunmaisemasta. Happy Horsen tekijät onneksi jatkavat sarjakuvien tekemistä omilla tahoillaan ja Daada julkaisee loppuun vinkeän Ufoja Lahdessa -lehtisarjan.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kiinnostavaa suomenkielistä materiaalia olisi tulossa myös vuonna 2009. Yhdeksänkymmenluvun lopun totaalisen käännössarjakuvalaman merkkejä ei ole ainakaan vielä ilmassa. Esimerkiksi Like kustannus on julkaisemassa Alison Bechdeli
n Fun Home -sarjakuvan suomeksi nimellä Hautuukoti. Bechdelin omaelämäkerralinen muistelmateos saattaa paperilla kuulostaa toivottoman kliseiseltä omakustannesarjakuvalta: Fun Home maalaa rehellisen kuvan tekijän vaikeasta isäsuhteesta ja heräämisestä homoseksuaalisuuteen. Bechdel on kuitenkin riittävän hauska ja terävänäköinen nostaakseen kokonaisuuden merkittävästi triviaalia muistelmateosta kiinnostavammaksi.

Huuda Huuda -pienkustantamo on nousemassa täyttämään muun muassa Daadan jättämää aukkoa linjakkaalla kustannusohjelmallaan. Kustantamon maaliskuun uutuuksista kiihottavin on Ruppert ja Mulot -kaksikon Uhkapeliä. Sen sisällöstä en tiedä käytännössä mitään, mutta herrojen ensimmäinen suomennos Apinatarha kirvoitti minut aikanaan puhumaan siitä vuoden 2007 käännössarjakuvatapauksena. Kiinnostavaa on myös se, että Huuda Huuda on julkaisemassa Yong-Deuk Kwonin Yölinjalla-sarjakuvan, ollen harvinainen esimerkki suomalaisesta sarjakuvakustantamosta, joka julkaisee aasialaista indieta.

Mainstream-mangaa nähdään edelleen kioskihyllyjen täydeltä. Alkuvuoden tärkeimpänä käänteenä suomalaisessa mangakentässä oli Punainen Jättiläinen -pienkustantamon myynti Sangatsu manga -linjan omistavalle Tammelle. Toivon mukaan resurssien keskittäminen johtaa uskaliaampiin julkaisuhankkeisiin. Tällä hetkellä seuraamisen arvoisia mangasarjoja suomessa ovat lähinnä jännäri Death Note (Egmont) ja klassinen ekoscifi Tuulen laakson Nausicaä (Sangatsu).

Mitä tulee suomalaiseen sarjakuvaan, henkilökohtaisena suosikkinani jatkaa lannistumaton Jyrki Nissinen, jonka jokaisessa Borgtron-lehdessä on jotain naivistisen nerokasta. Lehteä julkaisee Zum Teufel -kustantamo, joka on myös vastuussa viime vuoden parhaasta kotimaisesta albumista, Nissisen Yli 10 000 koiran koiranäyttely -sarjakuvaromaanista.

Muuten kotimaisen sarjakuvan kiinnostavimmat laineet liplattavat Internetissä. Sarjakuvablogista on muodostumassa eräänlainen uusi sarjakuvan underground, paitsi ainoastaan esteettisessä mielessä. Suosituimpien blogien päivittäiset kävijämäärät kun saattavat hyvinkin olla nelinumeroisia. Marraskuussa esitelty Sarjakuvablogit.com -sivusto on nykyisellään tärkein keskus suomalaiselle nettisarjakuvalle.

Vuoden 2009 ankeat talousnäkymät eivät ainakaan toistaiseksi ole vaikuttaneet kotimaisiin sarjakuvatapahtumiin. Tampere kuplii -tapahtuma poreilee keskuuteemme jälleen maaliskuussa, 27.3 – 29.3. Olen jälleen osallistumassa tapahtuman ohjelmaan.

Samoin tulen esiintymään FinnCon-AnimeConissa, joka järjestetään tällä kertaa Helsingin kaapelitehtaalla.10. – 12.7. Riemukseni mustapukuisten sci-fi-harrastajien ja nuorien cosplayaajien keskelle laskeutuvat kaksi kirjailijasuosikkiani, George R. R. Martin ja Alistair Reynolds.

Näiden ohella järjestetään jälleen Kemin sarjakuvapäivät sekä noin tuhat erilaista con-päätteistä tapahtumaa sekä tietysti henkilökohtainen silmäteräni Helsingin sarjakuvafestivaalit, jotka järjestetään 12. – 13.9 Gloriassa ja Lasipalatsissa. Olen juuri laittamassa niin sanotusti bändiä takaisin kokoon, festaritalkoot kun ovat jokseenkin ympärivuotiset. Jos puoletkaan suunnitelmistani toteutuvat, voin luvata, että kunniavieraslista tulee olemaan kerrassaan tavallistakin merkillisempi. Muina vuodenaikoina Helsinkiläisen sarjakuvakulttuurin sydämenä toimii Kallion Sarjakuvakeskus.

Katuojan ohella tekstejäni tulee myös vuonna 2009 ilmestymään säännöllisesti Anime-lehdessä, Sarjainfossa ja Tähtivaeltajassa. Kaikki ovat siis laatujulkaisuja!

Tältä näyttää uusi sarjakuvavuosi ja Katuojan kahdeksas vuosi. Nyt: juhlitaan kuin olisi 2009.

Tagit: DC, Garth Ennis, Grant Morrison, Linkit, Marvel, Warren Ellis.

Lumonetti on julkaissut suuressa viisaudessaan kirjoittamani arvion, jossa paloittelen Stephen Kingin romaaneihin perustuvan Musta torni -sarjakuvan toisen osan sekä Lordi 3: Verensininen -albumin. Rami Rautkorpi kirjoitti kolmannesta Lordi-sarjakuvasta jo aiemmin Katuojaan ja hän myös piti sarjakuvasta enemmän kuin minä. Mahdottoman kehno ei Verensininen kuitenkaan ollut ja vertailussa täysin tarpeettomaan Mustaan torniin, Lordi suorastaan loistaa.

Anime-lehden numerossa 32 jatkuu kolumnisarjani Bedefiili muistelee. Ja kyllä, annoin palstalleni nimen viimeisenä aamuyönä ennen ensimmäisen kolumnin deadlinea, ja se näemmä kelpasi. Sarjan kolmannessa osassa jaan vinkkejä manga-tapahtumia järjestäville tahoille ja yritän varmistaa, ettei minua kutsuta enää yhteenkään mangapaneeliin, ikinä, siinä todennäköisesti onnistumatta.

Tässä kuussa olen myös vieraillut Amerikan Yhdysvaltojen jännittävässä fantasiamaailmassa, New Yorkin maagisessa kaupungissa. En nähnyt Hämähäkkimiestä, ja lentoyhtiö kieltäytyy silti antamasta rahojani takaisin. Englanninkielisen matkaraporttini voi lukea Af-Riikka -blogista.

Tagit: Linkit, manga, turismi.