Katuoja

“Helsingin sarhakuvafestivaalin [sic] tuottaja Otto Sinisalo näyttää leukaparrassaan ja pitkässä nahkatakissaan itsekin sarjakuvahahmolta”, kertoo toissaviikkoinen Vihreä lanka -lehti. Grant Morrison oli oikeassa – näin me muutumme fiktioksi! Kävin arvioimassa pikaisesti “sarjakuvamaisia” vaalimainoksia lehden politiikan toimittajan tentissä. Muistin toki vanhana änkyränä protestoida sarjakuvamainen-termin käyttöä. Niin kauan, kuin “sarjakuvamainen” on yleiskielessä synonyymi värikkäälle, yksinkertaiselle ja ääliölle suunnatulle, termiä pitää välttää kuin elimet mädättävää sukupuolitautia. Vihrän langan haastattelun ja lyhyet kommentit vaalimainoksista voi lukea lehden nettisivuilta.

Viimeisin Tähtivaeltaja sukeltaa pää edellä mangan maailmaan. Lehdessä julkaistun Manga top 25 -artikkelin idea voi olla hieman kyseenalainen, “parhaat ikinä” -listat kun tuppaavat olemaan lähinnä brittiläisten musiikkilehtien palstantäytettä. Silti lista, jonka kokoamiseen myös itse osallistuin, puolustaa paikkaansa Suomen sinänsä kiinnostavassa tilanteessa, jossa keskinkertaista kioskimangaa (ja pseudomangaa) työnnetään myyntiin joka lävestä. Lista tuntuu melko kattavalta, vaikka sen kirjoittaminen olikin yllättävän vaikeaa: havaitsin, että olen lukenut alusta loppuun vain kourallisen eeppisen pitkiä mangasarjoja. Parin ekan osa perusteella kun en kehtaisi maailman parhaaksi mangaksi julistaa edes Peach Fuzzia. Jouduin lisäämään listaani muun muassa Naoki Urasawan Monsterin, jota ei olla vielä edes käännetty loppuun englanniksi. Lisäksi lehdessä on vakiopalstani sekä arvioni Tähtivieras Dave -elokuvasta, ilmeisesti koska kukaan muu vakikirjoittaja ei suostunut sitä katsomaan. Mitä muuhun sisältöön tulee, lehti kannattaa hankkia lähes yksinomaan Ilja Rautsin eeppisistä leffakalkkunoista kertovan Elokuvaa suurempia visioita -artikkelin takia. Siinä Rautsi tekee melkein parinkymmenen sivun mitalla sitä, missä hän paras: katsoo käsittämättömiä leffoja, ettei sinun tarvitsisi ja kirjoittaa niistä.

.

Sellaiset olivat siis Helsingin 23. sarjakuvafestivaalit. Kiitos jos kävitte! Ja nyt, muuta hypeä.

Hei, Jokeri – onko sinulla pommeja?

Palataan asiaan, Jokeri!

Tulkaa ostamaan jäämistöäni: lauantaina 4.10 kello 10 – 16 olen Helsingin sarjakuvakeskuksella (Kolmas linja 17, Kallio) myymässä pois vanhoja sarjakuviani sarjakuvakirppiksellä. Tule hakemaan itsellesi kaikki se pseudomanga, jota et tiennyt haluavasi! Lisäksi poistan kokoelmastani erinäisiä supersankarinimikkeitä, joita en enää viitsi katsella. “Kokoelmallani” tarkoitan epämääräistä kasaa asuntoni lattialla, mutta siltikin lehdet ovat suhteellisen hyvässä kunnossa.

Huomaan, etten ole muistanut nostaa taannoista artikkeliani Lumonetissä. Kyseisessä tuplapläjäyksessä arvioin sekä Yön Ritarin paluun – taas kerran – sekä Tex Willer -kokoelma Luurankoylängön. Olen pitkään ajatellut westernin olevan koko lailla kuollut genre, etenkin sarjakuvissa, joissa sen ydinyleisö tuntuu koostuvan nostalgiannälkäisistä sedistä. Silti alun perin 50-luvulla ilmestynyt Luurankoylänkö jaksoi viihdyttää, ei vähiten riemastuttavan ylimalkaisen rasisminsa ja täysin umpikaheleiden “mystisten” elementtiensä vuoksi.

Seuraavassa numerossa: neekereitä ja rättipäitä!

Sarjainfon numerossa 1/2008 – kyllä, “vuoden ensimmäisessä numerossa” – haastattelen Pertti Jarlaa hänen työstään markkinointiviestinnän parissa. Haastattelun voit lukea Sarjakuvaseuran sivuilta. Lisäksi lehdessä on myös pino kirjoittamiani arvioita sekä artikkelipuolella muuta asiaa liittyen sarjakuviin markkinoinnissa.

Liberossa 3/2008 haastattelen lyhykäisesti Mike Pohjolaa. Pohjolan esikoisromaani Kadonneet kyyneleet on jossain määrin Neil Gaiman -vaikutteinen nuorten fantasiakirja ja kelpo päänavaus aiemmin muun muassa roolipelejä kirjoittaneelta Pohjolalta. Lehden voi lukea myös netistä Liberon sivuilta.

Ensimmäisessä Anime-lehden kolumnissani käsittelen tapaa, jolla mangasta ja “perinteisestä sarjakuvasta” puhutaan. Olen todennäköisesti yksi harvoja, joita riepoo näin voimakkaasti mangan erottaminen kaikesta muusta sarjakuvasta sarjakuvakeskustelussa, mutta Anime-lehti antoi minulle ystävällisesti kokonaisen sivun tilaa rynnäköidä urheasti suoraan päin tuulimyllyn seinää. Lisäksi lehden taitto päätti käyttää lähettämääni kolumnistikuvaa kuvituskuvana, joten naamani irvistelee puolen sivun kokoisena lehden lukijaparoille. Tämä huvittaa minua, ja kenties yksin minua.

.

Mari Ahokoivun yllyttämänä aloitan lähtölaskennan Helsingin 23. sarjakuvafestivaaleihin. Epäilen vahvasti, etten kykene ylläpitämään päivitystahtia kovinkaan säännöllisenä, mutta ehtiessäni kirjaan tännekin havaintoja lähestyvistä Sarjisfestareista.

Yritän kirjata Katuojaan Festareista jotain näkemisen arvoista tai muuten merkillistä, jota en ehkä virallisessa tiedotuksessa erikseen nostaisi. Tämänpäiväinen merkintä on ote Helsinkiin (ja Vantaalle) vieraaksi saapuvan intialaisen Amitabh Kumarin Raj Comics -portfoliosta.

Supersankarifiktio ei ole vierasta Intiassakaan. Mutta kuten vaikkapa Bollywood-elokuvat, saattaa intilainen viihde näyttäytyä aavistuksen oudolta länsimaiselle yleisölle. Tässä on esimerkiksi kuva intialaisesta supersankarista tekemässä punnerruksia katossa, yhdellä kädellä:

Kuten tavallinen nagraj, mutta enemmän mascular.

Voi, Intia: kun et ole mielipuolinen, olet mielipuolisen mahtava.
.

Tagit: Linkit.

Uusimman Tähtivaeltajan (numero 2/2008) Katuojan pohjalla -palsta käsittelee Garth Ennisin Punisheria. Minulla on ollut pitkäaikainen rakkaussuhde Ennisin tuotantoon, vaikkei aivan Preacherin vertaista pääteosta olekaan näkynyt Ennisin keskittyessä puuhailemaan minisarjojen ja lisenssihahmojen parissa. Ennisin Tuomari käy kuitenkin niin syvillä vesillä, että olen jokseenkin valmis julistamaan sen Preacherin, Hellblazerin ja Hitmanin rinnalle yhdeksi miehen uran merkkipaaluista.

Tampereen FinnCon-AnimeCon lähestyy. Katuojan Muutoksen illuusio -kiertue huipentuu sunnuntaina 27.7. Tampere-talossa kello 13. Mahdollisesti vaellan viikonlopun aikana myös osallistumassa eri paneeleihin kuin … paneeleja laiduntava lehmä, tai jokin. Lisäksi saatan viettää suuren osan ajasta Tampere-talon lähistöllä sijaitsevissa baareissa. Rakastan science fictionia!

Helsingin 23. sarjakuvafestivaalien kuvataitelija Mari Ahokoivun taidetta

Ja tiesittekö, että vajaan kahden kuukauden kuluttua vietetään Helsingin 23. sarjakuvafestivaaleja? Kansainvälisinä kunniavieraina nähdään tänä vuonna muun muassa François Walthéry, Guy Delisle, Martin tom Dieck sekä taiteilijoita yhdysvaltalaisen Kramer’s Ergotin takaa. Ohjelma julkaistaan Sarjakuvafestivaalien lehden välissä syyskuun alussa ja nettisivuillamme ensi kuussa. Jos tapahtuman seuraaminen läheltä kiinnostaa, tervetuloa mukaan: voit ilmoittautua vapaaehtoiseksi työvoimaksi auttamaan tapahtuman järjestämissä. Festareita tuotan minä ja voin luvata, että olen jalomielinen diktaattori. Saan junat kulkemaan ajallaan.

.

Kemin 27. kansainväliset sarjakuvapäivät järjestetään ensi viikonloppuna. Kemi herättää kysymyksiä. Miksi olen menossa Kemiin? Mitä aion tehdä siellä? Miten Kemissä pitää olla? Missä on Jope? Olenko krapulassa? Kenen housut nämä ovat?

Katuojan Kemi-blogimaraton aikoo vastata näihin kysymyksiin, sekä moniin muihin, joiden vastausta ette edes halua tietää. Sarjan ensimmäisessä osassa pohdimme, miksi Kemiin pitää yleensäkään mennä – kysymys, jota moni pohtii juuri tälläkin hetkellä ja mahdollisesti vielä viikonloppunakin. Juttusarja jatkuu Kemin Hotelli Merihovista lähetetyillä tapahtumakatsauksilla. Jos maailmassa on oikeutta, jutut julkaistaan ilman valokuvia.

“Mutta Otto, sinä uskomaton sonni”, kysytte. “Miksi matkustaa sarjisfestareille toiselle puolelle Suomea, uhmaten pingviinejä ja jääkarhuja?” Olkaa hyvät, oudon luonnontieteellisesti rajoittuneet, kuvitteelliset lukijani – syyt miksi mennä Kemiin, Top 6.

1. Joku muu maksaa matkani. Jos olen täysin rehellinen, en ollut alun perin aivan varma, lähdenkö Kemin sarjakuvapäiville järjestyksessä kuudetta kertaa. Epäröintini päättyi kuitenkin, kun sain Kemin sponsoroimat matkaliput. Ymmärrän, että tämä ei kenellekään muulle syy matkustaa Kemiin, ellei tämä ole esimerkiksi voittanut Kemin sarjakuvakilpailua, mutta hällä väliä – minulle se on syy numero yksi.

2. Minä esiinnyn siellä. Ohjelmalehteä lainatakseni, sunnuntaina 8.6 kello 12 Kemin tullimakasiinilla:

“Supersankarigenren kipupisteitä – Otto Sinisalo
Supersankarisarjakuva käy jatkuvaa kamppailua itsensä kanssa. Supersankaria ajaa tarve uudistua, toisaalta taas se on pakotettu pysymään samanlaisena vuosikymmenestä toiseen. Otto Sinisalo käy läpi supersankarisarjakuvan kriisiytymisen lyhyttä historiaa. Luento, joka tulee muuttamaan kaiken – AIVAN KAIKEN”

Kyllä, kyseessä on sama luento kuin Tampereellakin, mutta kyse on Katuojan Muutoksen illuusio 2008 -kiertueesta, joka on hieno nimi sille, että aion vetää saman luennon mahdollisimman monessa paikassa tänä vuonna. Kemin jälkeen seuraava pysäkki on Tampereen FinnCon.

3. Kemi järjestetään viimeistä kertaa! Tämä ei pidä varsinaisesti paikkaansa. Vaikka Kemi onkin joutunut muuttamaan tapahtuman konseptia järjestäjäorganisaation muututtua ja kaupungin rahoituksen pienentyessä, tapahtuma järjestetään kaikella todennäköisyydellä myös ensi vuonna. Siltikin huhut tapahtuman loppumisesta tuntuvat olevan alati läsnä. Vuoden 2008 Sarjakuvapäivät ovat laskujeni mukaan neljännet peräkkäiset Viimeiset Kemin Sarjakuvapäivät. Maailmanlopun tunnelmat ovat omiaan edesauttamaan listamme seuraavaa kohtaa.

4. Bailaaminen. “Mutta Otto, senkin korskea orhi”, kuulen teidän kysyvän, pidäkkeetöntä ihailua äänessänne, “minähän voin bailata omassa kotikaupungissani. Miksi lähteä Kemiin asti?” Erittäin hyvä kysymys, merkillisen innokas fiktiivinen lukija, mutta tiedä tämä: Kemi on Suomen sarjakuvaharrastajien Las Vegas. Mitä tapahtuu Kemissä, jää Kemiin. Ellei joku kirjoita siitä blogiinsa, tietenkin. Terassilla aamutuopin äärellä norkoilusta kaupungin vastaanoton drinkkeihin, iltabileistä aamuyöhön jatkuviin hotellihuone- ja käytäväjuhliin, Kemi tarjoaa sarjakuvaharrastajalle mahdollisuuksia bailata kuin maailma olisi päättymässä. Aamulla tosin saattaa tuntua, että niin on tapahtunutkin.

5. Paul Gravett. Iso-Britannian paras ihminen Paul Gravett on toki säännöllinen vieras suomalaisissa sci-fi- ja sarjakuvatapahtumissa, mutta hän on myös aina kuulemisen arvoinen. Manga – 60 vuotta japanilaista sarjakuvaa ja Sarjakuvaromaani-tietokirjojen kirjoittaja on puheissaan yhtä elähdyttävä kuin on teksteissäänkin. Lauantaina 7.6 Gravett esitelmöi supersankareista. Tämän pitäisi nostaa riman murhaavan korkealle, mitä tulee sunnuntain luentooni.

6. Tapaa kaikki tyypit. Jos olisin anteeksipyytelemätön runkkari, kutsuisin tätä “verkostoitumiseksi”. Sarjakuvatapaamisissa ja erilaisilla sarjisfestareilla toki kohtaa erilaisia sarjakuvaharrastajia ja taiteilijoita, mutta Kemissä heidät oikeasti tapaa. Ajatelkaa Kemiä sarjakuvaharrastajien kesäleirinä: koko ajan on jotain hauskaa puuhaa ja kukaan ei pääse pakoon. Ja toisin kuin kesäleireillä, ainoa pakollinen liikunta on tapahtumapaikalta toiselle raahautuminen. Siinä missä kiireisimmistä sarjakuvatapahtumista olen saanut kourallisen tuttuja, Kemissä olen muodostanut toveruuksia, jotka ovat kestäneet vuosia.

Seuraavassa osassa keskitymme käytännön seikkoihin: miten päästä Kemiin ja miten toimia, kun on siellä.

Tagit: Kemi, Muutoksen illuusio, turismi.

Koska Ramikin niin taannoin teki, en voinut olla yrittämättä samaa: minäkin olen juuri julkaissut ensimmäisen omakustanteeni. Ville Hännisen kanssa juonimani Otto-Wille Kustannus juhlii 40 vuotta täyttävää yhteistä toveriamme Vesa Kataistoa juuri ilmestyneellä juhlakokoelmalla.

VESANTOLOGIA
Julkaisija Otto-Wille Kustannus ja Jope Pitkänen Puutsi Sössaejöti
A5, 48 s., mustavalkoinen, värikannet, liimasidottu
Ovh. 7 e.

Tilattavissa hyvinvarustetuilta sarjakuvatoimittajilta: otto.sinisalo(at)gmail.com, ville.hanninen(at)helsinki.fi

Julkaisun voitot lahjoitetaan Vesa Kataiston virkistysrahastolle.

Jos jostain syystä päätyy tavalla tai toisella tekemisiin suomalaisten sarjakuva-aktiivien kanssa, törmää vääjäämättä Vesa Kataistoon. Ja kun Kataistoon lopulta törmää, häntä tuskin voikaan olla huomaamatta. Vesan seurassa anekdootit lentelevät, jalojuoma virtaa ja suunnitelmat hioutuvat. “Jaksettava on, olemmehan maamme eturivin miehiä”, kuten usein tulee Vesan seurassa Kalervo Palsaa mukailtua.

Vesa on kustannustoimittaja, Sarjainfon päätoimittaja ja lannistumaton sarjakuva-agitaattori, jonka kannustus on auttanut lukuisia taiteilijoita alkuun sarjakuvapiirtäjän kuoppaisella tiellä. Siten Vesaa onnittelevan antologian kokoaminen olikin oikeastaan lasten leikkiä: nimekkäitäkin taiteilijoita tarvitsi vain pyytää, ja he suostuivat mukaan. Vesantologia on paitsi tribuutti 40-vuotiaalle sarjakuvasankarille, on se myös ainutlaatuinen näköala suomalaisen sarjakuvan kirjosta, Kiroilevasta siilistä Borgtronin kautta Kiikeleihin. Lopulta on siis löytynyt yksi asia, joka yhdistää rikasta, mutta hajanaista suomalaisen sarjakuvan kenttää: Vesa Kataisto.

Mukana Vesantologiassa ennenjulkaisematonta sarjakuvaa muun muassa seuraavilta tekijöiltä:

Ville Ranta:

Milla Paloniemi:

Pertti Jarla:

Tekijät aakkosissa:

Ninni Aalto
Mari Ahokoivu
Vesa Anttonen & Purkkiorjat
Ilkka Heilä
Mikko Huusko
Ville Hänninen
Pertti Jarla
Jope
Juba
Jupu
Kaltsu Kallio
Kiikelikuoro (Petteri Oja, Jouko Pukkila, Vesa Saarinen, Sari Sariola, Roi Tekri, Toni Tirri)
Ilpo Koskela
Kati Kovacs
Reetta “Grezen” Laitinen
Ismo Lehtonen
P.A.Manninen & Hannele Kivilahti
Tommi Musturi
Jyrki Nissinen
Juri Nummelin
Milla Paloniemi
Raimo Pesonen
Ville Ranta
Anssi Rauhala
Jii Roikonen
Timo Ronkainen
Kari Sihvonen
Otto Sinisalo
Hanna Sirola
Vesa Sisättö
Tuukka Teponoja
Karstein Volle

Kiitokset piirtäjille, kirjoittajille, kustannustoimittajallemme sekä taittajallemme. Vesantologian tekijät toivottavat hyvää syntymäpäivää Vesalle!

.

Virittäkää vastaanottimenne. Maanantaina 5.5. olen vieraana YleX Tänään -lähetyksessä klo 13.30. Tarkemmin sanottuna olen “YleX-leffavieraana” katsomassa Iron Man -elokuvaa jonkinlaisen supersankariasiantuntijan/kylähullun roolissa. Itse elokuva on sivumennen sanoen mainio. Yleensä supersankarileffoja painaa se, että ne yrittävät olla kaksi tarinaa: alkuperätarina ja jokin toinen tarina. Rautamiehessä alkuperätarina on koko tarina, joten se pysyy koossa esimerkillisesti. Mitä enemmän pohdin näkemääni, sitä enemmän minusta alkaa tuntua siltä, kyseessä saattaa olla toistaiseksi paras Marvel-filmatisointi.

Lumonetin puolella liityn Yotsuba&-sarjakuvaa ylistävien kuoroon. Arviossani käsittelen sarjakuvaa sen lukemisen vaivattomuuden kautta. Siinä tavassa, jolla Kiyohiko Azuma onnistuu tekemään kokonaisuudesta ikään kuin vahingossa luettavan on jotain lähes mestarillista. Lisäksi Yotsuba& on sarjakuva, jonka maailmankuvassa ei ole mitään negatiivista ja se on silti kiinnostava. Loputtomien keskikertaisten shojo- ja shounenmangojen tulvan keskellä Youtsuba& on se yksi kelluva puunpala, johon hukkuva voi takertua.

Tagit: Linkit, manga.

Tämä, hyvät naiset ja herrat, on merkkihetki. Yksi suurimmista saavutuksistani. Virstanpylväs, etten sanoisi.

Ensimmäinen hypetykseni Katuojassa.

Mutta myös hypetyksen aihe on virstanpylväs: Ensimmäinen omakustannelehteni. “Hengen ruokaa ja muita tarinoita” kokoaa yksiin kansiin neljä lyhyttä sarjakuvaa, jotka olen tehnyt muutaman viime vuoden aikana. Kaksi niistä tein Kvaakin foorumin sarjakuvahaasteisiin, joten ne ovat olleet, ja ovat edelleen, luettavissa netissä:

Virginie
Kaiken yläpuolella

Ja loput 18 sarjakuvasivua ovat vieläkin parempia, rohkenen väittää. No, ainakin ne ovat uudempia ja näin niiden eteen enemmän vaivaa. Tietenkään ette voi luottaa sanaani, vaan haluatte muodostaa oman mielipiteenne, ja se onnistuu kun tilaatte lehden Zum Teufelista.

EDIT: Saatavilla myös Akateemisesta kirjakaupasta (Helsingin keskusta) ja Good Fellowsista.

Tai jos nyt hetkeksi lakkaan teeskentelemästä, että kaikki tätä lukevat eivät ole tuttujani täältä pääkaupunkiseudulta, voitte ostaa lehden minulta vaikkapa ensi torstaina sarjakuvaväen kahvilatapaamisessa Bulevardin Wayne’s Coffeessa klo 18:sta eteenpäin. Hinta on joka tapauksessa sama, edulliset 5 euroa.

Hypetyksen meininki vähän laantui loppua kohden. Mutta ihan hyvä ensimmäiseksi yritykseksi, vai mitä? Seuraava menee jo paremmin, ihan varmasti.

.

Uusi Sarjainfo on nyt tilaajilla. Kyseessä on luonnollisesti vuoden 2007 neljäs numero, johtuen erilaisista hassunhauskoista kommelluksista. Niistä johtuvat myös Maailmanmatkat-palstan arviot Shazam! ja Spirit-sarjakuvista, jotka on aiemmin julkaistu tällä sivustoilla. Lehdessä on tavallista enemmän kirjoittamiani tekstejä, muun muassa pitkä artikkeli nettisarjakuvakulttuurista nimeltään “Nettisarjakuva – uusi pienlehti?”. Tekstin työnimi oli “Vedä käteen, nettisarjakuva”, mutta lievensin hieman linjaani tekstiä kirjoittaessani. Sen kumppanina on aukeaman mittainen esittely Chris Onstadin Achewoodista, jota pidän kenties parhaana säännöllisesti ilmestyvänä nettisarjakuvana.

Viimeisimmässä Liberossa on julkaistu lyhyt kirjoittamani juttu “Fiktion presidentti”, joka pintapuolisesti raapaisee yhdysvaltalaisen fiktion presidenttikuvaa. Esitän siinä tautologisen kysymyksen: miksi amerikkalaisen viihteen presidentit ovat muuttuneet sankareista roistoiksi viimeisen kymmenen vuoden aikana? Oikeasta vastauksesta ei saa palkintoa.

Tampere kuplii ensi viikonloppuna järjestyksessä toisen tamperelaisen sarjakuvafestivaalin merkeissä. Lauantaina 19.4 osallistun Mikä mangassa maksaa -paneeliin “Vooningissa” kello 15. Kello 16 esitelmöin supersankarigenren tapahtumasarjakuvakuvista otsikolla Muutoksen illuusio “Werstaassa”. Ja voi saasta, minulla on esitelmä? Pitänee tehdä vähän valmisteluja.

.

Olen antanut näillä sivuilla Tähtivaeltaja-lehdelle useita kertoja oraalisiin seksuaalisiin palveluksiin vertautuvaa ylistystä, pitkäaikainen kiimainen fanipoika kun olen. Siltikin, kertauksen vuoksi: Tähtivaeltaja on Suomen, ja ehkä koko maailman paras science fiction -aikakauslehti, jossa syvä tietämys alasta yhdistyy tinkimättömään gonzo-asenteeseen. Slurp, slurp, slurp.

Nyt Tähtivaeltaja on, jos mahdollista, entistäkin kiihottavampi:

Juuri ilmestyneessä numerossa 1/2008 alkaa Katuojan pohjalla -vakiopalsta, jossa minulle annetaan sivun verran tilaa jauhaa sarjakuvista. Ensimmäiseen julkaistuun arvioon on kylläkin kierrätetty jo aiemmin julkaistu teksti, mutta lehdessä on toki muutakin sarjakuva-asiaa, muun muassa Jouko Ruokosenmäen pitkä ja ravisuttava dissektio Dave Simin Cerebuksesta.

Voi herra Tähtivaeltaja, kuinka se on noin suuri?!

Tagit: erektio.