Katuoja

Blogi on viettänyt hiljaiseloa sen jälkeen, kun minut valittiin Suomen sarjakuvaseura RY:n puheenjohtajaksi – sekä Helsingin 26. sarjakuvafestivaalien tuottajaksi. Katuojan luentokiertue on kuitenkin taas lähdössä käyntiin, joten lukijat ovat tervetulleet kuuntelemaan “näkemyksiäni” jälleen Tampere kuplii -tapahtumassa ensi viikonloppuna.

Perjantaina 8.4 kello 15.00 luennoin Tampereen yliopiston pääkirjasto Linnassa (Kalevantie 5) aiheesta “Suomalaisella sarjakuvalla menee lujaa – vai meneekö?”. Puhe keskittyy sarjakuvakentän rakenteellisiin ongelmiin – luvassa on 45 minuuttia katkeraa narinaa!

Lauantaina 9.4 kello 12.05 puhun varsinaisessa päätapahtumassa, Werstas-auditoriassa. Otsikkona on “Kuvia ja hourekuvia” – karnevalistinen katsaus ekksentrisiin sarjakuvantekijöihin ja heidän pakkomielteidensä heijastumiseen sarjakuviin.

Samainen luento nähdään myös 16.4 Helsingissä Tähtivaeltaja-päivän yhteydessä kello 18.30. Helsingin sci-fi-seuran tilaisuuden pääkallopaikkana on Domus Academica, Hietaniemenkatu 14 B. Lisäksi samainen tilaisuus avataan naissupersankaripaneelilla, johon minulla on kunnia osallistua.

Vakituisen kirjoituskeikkani jatkuvat myös. Viimeisin Tähtivaeltaja-lehti sisältää kirjoittamani maanisen pitkän historiikin Warhammer 40 000 -pelimaailmasta. Vasemmistolaiseksi hutuksikin haukuttu artikkeli tarkastelee loputtoman sodan maailmaa punavihreiden lasien läpi.

Sarjainfo-lehden numero 1/2011 on kokonaisuudessaan sarjakuvaa, joten pääsen esittelemään “taitojani” “piirtäjänä” lyhyen kolumnin muodossa. Lisäksi KirjaIN ja Anime-lehti julkaisevat säännöllisesti arvioitani ja kolumneitani.

Tagit: Hype, Linkit.

Mika Liétzenille apurahaa kotikaupungistaan?

Ville Ranta ja Aapo Rapi ehdolla Angoulemen pääsarjassa?

Sarjakuvalle läänintaiteilija?

Sarjisfestareilla yli 10 000 kävijää?

Onko maailma tullut hulluksi?!

Mutta ei hätää! Tänä viikonloppuna Turun Necrocomiconissa voi hetkeksi unohtaa suomalaisen sarjakuvan nousujohtoisen suosion kansan syvien rivien, raatien ja virkamiesten silmissä. Perinteitä kunnioittaen Turun sarjistapahtuma järjestetään jälleen uudessa paikassa. Lauantaina 20.11. tapaamme Three Beers -ravintolassa, Turun ylioppilaskylässä (Inspehtorinkatu 4). Paikka on niin hämmentävä, että Google Street View -sovelluskin esittää paikalta lähinnä post-apokalyptisiä maisemia.

Kuvassa vasemmalla: Turun Ylioppilaskyläsäätiö; oikealla: Turun Ylioppilaskyläsäätiön Vuokralaisyhdistys; keskellä: Trebari Oy.

Necrocomicon on ollut vuodesta 2007 saakka Suomen viilein ja uugein sarjakuvafestari ja kaikki merkit viittaavat siihen että sellaisena se myös pysyy. Tänä vuonna osallistun ohjelmaan vetämällä Sarjakuvakohu-luentoni kello 15.30. Lisäksi paikalla myydään tapahtuman omaa lehteä, joka sisältää sarjakuvia ja muun muassa kirjoittamani tervehdyssanat.

Tulevaa kulttuuripääkaupunkiamme Turkua on moitittu kulttuuritilojen alasajosta ja muutenkin leväperäisestä kulttuuritoiminnasta. Ottamatta kantaa  paikallispolitiikkaan sen tarkemmin, pitää silti nostaa hattua Turun sarjakuvakerholle, joka jaksaa paitsi tehdä vapaaehtoista kulttuuuritoimintaa myös pitää sarjakuvan alakultuurilippua korkealla. Necrossa tykitellään!

Kulttuuri saapuu Turkuun! Kuvassa keskellä: Toriparkki.

Tagit: Hype, Linkit.

Hyvä on, muotoillaan uudestaan: vieraile Helsingin 25. sarjakuvafestivaaleilla! Jossa esiinnyn!

Olen viettänyt sapattivuotta. Vuosi 2010 on ollut itsetutkiskelun aikaa. Itsetutkiskelun olen suorittanut pelaamalla videopelejä kalsarisillani hyvän ystäväni Viski Pullon kanssa. Sillä välin Suomen sarjakuvaseuran työryhmä on työstänyt Helsingin sarjakuvafestivaalien juhlavuotta. Itse vetäydyin tuottajan pestistä 5-vuotissuunnitelmani toteuduttua. (“Kiitos 2005 – 2009” paidat ovat varmasti tekeillä jossain.) Minua seurannut työryhmä on pistänyt paremmaksi ja nyt Festareilla nähdään noin 100 ohjelmanumeroa Lasipalatsin aukion liepeillä ja 25 eri näyttelyä pitkin kaupunkia. Pikku Festarit ovat varttuneet isoksi: tapahtuma on lisäksi kolmipäiväinen, joten työttömät, opiskelijat tai muut lintsarit voivat sukeltaa festaritunnelmaan jo perjantaina 10.9.

Olen itse mukana ohjelmassa suorittamassa lavahaastatteluja perjantantaista alkaen sekä vetämässä pari ohjelmanumeroa, jotka voivat kiinnostaa Katuojan lukijoita. Alla valittuja paloja.

LAUANTAINA 11.9

Kello 12.00, Henry’s Pub: Mitä kuuluu, Otto Sinisalo?
Hyvää, kiitos? Minä ja Toni Jerrman viihdytämme festivaalien baariyleisöä puolen tunnin ajan.

Kello 14.00, Kirjasto 10: Nettisarjakuva – uhka vai vaara?
Nettisarjakuvaluentokiertueeni huipentuu Helsingin festareille! Onko nettisarjakuvasta mihinkään? Runsaita kuvaesimerkkejä ja tauotonta vaahtoamista!

SUNNUNTAINA 12.9

Kello 15.00, Kirjasto 10: Power Girlin paidassa on reikä – supersankariasiatuntijat keskustelevat siitä, mistä vähiten tietävät, eli naisista
Sukellamme Rami Rautkorven johdolla supersankarisarjakuvakuvien naiskuvaan. Tai supersankarisarjakuvaharrastajien naiskuvaan. Luvassa tiukkaa analyysia tai kuumottavaa myötähäpeää!

Kello 16.00, Kirjasto 10: Suomalaiset supersankarit: supersankaruus ja suomalaisuus
Amerikkalainen genrekonventio pohjolan ankeissa maisemissa – järkeä vai ei? Keskustelen asiasta suomalaisten sarjakuvapiirtäjien kanssa.

Sarjainfo-lehden festivaalinumero on nyt tilaajilla ja kauppialla. Lehdestä löytyy mm. kirjoittamani haastattelu Ville Pirisestä. Pirisen Yhessä paikassa -minialbumisarja ansaitsee kaiken mahdollisen huomion – sen verran hersyvää kerrontaa on Pirinen saanut puristettua sarjakuvaksi.

Lisäksi esiinnyn kahdessa lehden sarjakuvassa, joista toiseen olen osallistunut piirtäjänä. Koska miksipä ei?

Nähdään festareilla.

Tagit: festivaalit, Hype.

Rakkaat ihmiset: olen ollut vaiti liian kauan. On aika ilmoittaa viimeaikaisista ja tulevista saavutuksistani!

Sunnuntaina 4.7.2010 esiinnyn Tampeereella Tracon- peli- ja manga-tapahtumassa. Kello 13 osallistun FanFICtion, Tarinoita Rajan Takaa -paneeliin. Kyseessä on aihe, josta en tiedä juuri mitään, enkä usko, että saan oman fanifiktiotarinani valmiiksi tapahtumaan. Edward (Cullen) / Edward (James Olmos): Sparkling and Frakking jäänee pöytälaatikkoon.

Samana päivänä lämmittelen uudelleen Viisi valhetta mangasta -luentoni. Vuoden 2007 valheita tutkitaan nyt kriittisesti uudelleen tunnin mittaisen esitelmän ajan.

Kahden viikon päästä odottaakin Jyväskylän FinnCon. Lauantaina 17.7.2010 kello 12 puhun jälleen nettisarjakuvista. FinnCon järjestetään vaihteeksi ilman AnimeConia, joten kyseessä on teemaakin myöten jonkinmoinen paluu juurille. Musta t-paita päälle ja sekaan!

Kirjallista antiani kaipaavat voivat suunnata hyvinvarustettuihin lehtipisteisiin. Sarjainfon numerossa 2/2010 on pääjuttuna tekemäni haastattelu, jossa Leif Packalén kertoo Maailman Sarjakuvat RY:n toiminnasta. Itse pidin aihetta – sarjakuvan käyttö kehitysyhteistyössä – erinomaisen kiehtovana, mutta hanki lehti käsiisi ja arvio itse!

Tähtivaeltaja-lehden numeroon 2/2010 olen kirjoittanut arviot kirjasta, kahdesta leffasta ja huimasta Asterios Polyp -albumista.

Ja sen lisäksi, että toimin profeettana omalla maallani, “sarjakuvatuotantoni” laajenee – Ranskassa. L’Épisode -antologian kolmosnumerossa nähdään kirjoittamani ja Rami Rautkorven kuvittamaa Fasilitaattori-sarjakuvaa. Kyseessä on pitkähköksi suunnitellun tieteistarinan ensimmäisen osan ensimmäinen osa, joten suurin harppauksin ei tarina vielä etene, mutta Rautkorven särmä kynänjälki kannattaa tarkastaa! Lehteä ei vielä saa Suomesta muuten kuin meiltä, mutta toimitamme niitä myyntiin Pitkämieheen mahdollisimman pian.

Fasilitaattorin ensimmäiset ruudut. Rami Rautkorven taidetta.

Tagit: Fiktio, Hype.

Nettijulkaisu Katuojaan on vaihteeksi jäänyt vähemmälle – syytän Vulkaanista Tuhopilveä ja sun mutsiasi. Olen myös vienyt suomalaista kulttuuria mm. Arkangeliin, jossa puhuin sarjakuvasta venäläisyleisölle. Jos ihmettelette, missä suomalainen kulttuuri on, vein sen Vienanmeren rannalle!

Otto Sinisalo -vieroitusoireita voi kuitenkin lievittää paperimedian parissa sekä valikoiduissa webbiportaaleissa.

Sarjainfo 1/2010 - Hannele Richertin kansikuva

Suomen Sarjakuvaseura RY:n Sarjainfo-lehti on uudistunut. Numero 1/2010 edustaa Sarjainfon uutta linjaa, jossa uusiksi on pantu kaikki, taitosta paperiin ja kirjoittajista artikkelikonsepteihin. Ensimmäisessä Mari Ahokoivun ja Vesa Saarisen toimittamassa numerossa on kuitenkin tekstejä myös kaltaisiltani vanhoilta pieruilta – minulta ainakin pari arviota kevään uutuusalppareista, jotka ovat luettavissa myös netissä: tällä kertaa sivalletaan Ville Rannan Paratiisisarjaa ja Jean-Philippe Peyraudin Kauneuspilkkuja -minialbumia.

Hiljattaen ilmestyi myös Sarjainfo 4/2009, tuon edellisen päätoimittajan ja yli-ihmisen, Vesa Kataiston, viimeiseksi jäänyt numero. Siihen onkin jäänyt joukko toinen toistaan mehukkaampia feature-juttuja, mukana kirjoittamani “Rasismia, pedofiliaa ja jumalanpilkkaa – sarjakuvakohujen lyhyt historia”, jossa retostellaan 2000-luvun sensuuri- ja kauhisteluidiotismilla monen sivun verran. Lue ja tuohdu!

Taitto on myös uudistunut Tähtivaeltaja-lehdessä, joka muuten tykittää totutun scifistisellä linjalla. Numerossa 1/2010 on kirjoittamani arvio Joe Abercrombien fantsuromaanisaagan ekasta kirjasta. Se olikin yllättäen muikea viihde-elämys, vaikka muuten saankin näppylöitä perinteisestä fantasiamiekkahipasta.

Internetin ihmemaasta kirjoitan Lumonetti-portaalin viihdesivuilla, joilla hehkutan paria viime aikojen suosikkinettisarjistani. Jos et ole lukenut Axe Copia tai Nedroid Picture Journalia, saatat olla tyhmä!

Seuraavaksi paneudun mm. leffa-arvioihin, joita etelän mediamogulit vonkaavat. Listalla on esimerkiksi mainio Kick-Ass -leffa, joka ansaitsi paikan sydämessäni jo pelkästään Nicholas Cagen hysteerisellä Adam West -imitaatiolla. Leffa on kuitenkin jakanut maailmalla mielipiteitä, vastaanoton ollessa kaikkea holtittoman ihkutuksen ja jyrkän moralistisien tuomioiden välillä. Nille, jotka eivät tajua, mistä Mark Millarissa on kyse, Marc-Oliver Frisch muistuttaa, mikä oikein saa Skotlannin lahjan maailmalle tikittämään.

Tagit: Hype, Linkit.

Esiinnyn ensi viikonloppuna Tampere Kuplii -tapahtumassa. Ohjelmaan sisältyy yksi paneeli ja esitelmä.

Lauantaina 20.3. kello 12.00 Finlaysonin Werstas-auditoriossa keskustelen Petri Hiltusen, Jouko Ruokosenmäen ja Rami Rautkorven kanssa Marvelin 30-vuotisesta taipaleesta Suomessa. Päädymme varmastikin saivartelemaan yli 30 vuotta vanhoista Ihmesarjoista.

Kello 16.00, samaisessa tilassa, puhun nettisarjakuvista. On mahdollista, että luen nettisarjakuvaa enemmän kuin sarjakuvaa paperilta. Olen huomannut viimeisen kymmenen vuoden aikana korvanneen kertakäyttöisen sanomalehtisarjakuvan yhtä lailla kertakäyttöisellä verkkosarjakuvalla. Huolimatta siitä silkasta volyymista nettisarjakuvaa jota kulutan, pidän nettisarjakuvia pääosin paperisarjakuvan aivovammaisena pikkuveljenä. Olen esitelmääni varten viettänyt tuhansia tunteja internetissä selvittääkseni, miksi näin on. Onko nettisarjakuva salaa relevantti, vai onko se hukannut potentiaalinsa? Oliko sillä potentiaalia ensinnäkään? Tule paikalle kuulemaan, kuinka pilkkaan suosikkisarjakuviasi!

Sarjakuva. Internetissa.

Se tulee olemaan… jotain. Tervetuloa paikalle.

Tagit: Hype, nettisarjakuva.

Lumonetistä löytyy nyt kirjoittamani artikkeli, jossa pengotaan taasen Alan Mooren tekemisiä ennen ja nyt. Tekstin ensimmäisessä osassa katsotaan, mitä käy Mooren aikanaan keksimälle John Constantinelle, kun vanha konkari Jamie Delano palaa kirjoittamaan hahmoa. Toisessa taasen luetaan läpi Kerrassaan merkillisen herrasmiesten liiga -sarjan 1910-albumi, jonka pieteetillä tehty käännösversio on juuri ilmestynyt.

Teknisten ongelmien takia artikkelin kuvia ei olla kuulemma vielä saatu sähköiseen internetiin, mutta tässäpä yksi:

1910: Perjantai-illan huumaa Kevin O'Neillin kynästä.

Valitukset siitä, miten sekoitin Kerjäläisoopperan (Gay, Pepusch) Kolmen pennin oopperaan (Brecht) voi kirjata kommentteihin tänne. “Tämä blogi on iät ajat elänyt hirmukommenteistansa”.

Tagit: Alan Moore, Arvio, Egmont, Hype, Linkit.

Sarjassamme “lehtiä, joihin kirjoitan”: uusin Anime-lehti on nyt tilaajilla ja lehtipisteissä.

Anime-lehti numero 41:n kansi

Viimeisimmässä Anime-lehdessä jatkuu kolumnisarjani ”Bedefiili muistelee”. Sen kirjoittaminen on aina ilo, sillä lehden myötämielinen toimituskunta on antanut minun kirjoitta melkeinpä mistä tahansa, kunhan se liittyy edes viitteellisesti sarjakuvaan. Saamastani palautteesta päätellen vuodatukseni ovat myöskin olleet lukijoiden suosiossa. Näyttää siis siltä, että olen lopultakin löytänyt yleisön, jonka kanssa olen samalla aaltopituudella: teini-ikäiset tytöt. Huraa?

Uusimassa numerossa puhutaan seksistä sarjakuvassa. Miksi vauvojen tekemisen kuvaaminen kauhistuttaa siinä missä pyssy- ja puukkohippa on koko perheen viihdettä? Kolumnissa on tuttuun tapaan kuvataitelija Mari Ahokoivun kuvitus. Tai “Mari Ahokoivu seksi kuva”, niin kuin me hakukoneoptimointia harrastavat sanomme.

Tagit: Hype.

Annoin periksi, ja liityin: nyt eksistoin fantastisessa fantasiamaailmassa, jossa julkkikset ovat kavereitani ja indierockbändit kilvoittelevat suosiostani. Uusi kotini on myös rikottujen nettileiskojen (mitä tuo kuva tekee tuossa?), käsittämättömien navigointiratkaisujen (miksi kursorini on risti?) ja epätodennäköisten taustamusiikkien (jos My Chemical Romance kuvaa parhaiten sielunelämääsi, harkitse avun hankkimista) maailma. Minulla on nyt MySpace-tili, niin kuin kaikille muillakin viileillä jätkillä.

Kuvassa: viilee jätkä.

MySpacesta näyttää tulleen yksi suosituimmista Internet-olemisen muodoista. Se on viimeisimmän tiedon mukaan maailman viidenneksi käytetyin verkkopalvelu. Pääasiassa se näyttää toimivan promootiokanavana muusikoille sekä väylänä miljoonille ihmisille kertoa, mitä musiikkia kuuntelevat ja millainen fiilis heillä juuri nyt on.

On lukuisia syitä olla hankkimatta MySpace-tiliä. MySpacen omistaa poliittisesti oikealle kallistuva Fox-mediakonglomeraatti. MySpace on hedelmällinen haittaohjelmien pesimä-alue. MySpace tarjoaa rajallisen ja erittäinen huonosti käytettävän liittymän oman sivustonsa CSS:n kustomointiin, joka johtaa kammottaviin ulkoasuratkaisuihin, jotka yleensä rikkovat validiussääntöjä, käytettävyyskäytäntöjä sekä kaikkea hyvää ja inhimillistä. Epäilen myös, että MySpacen “lisää kaveri” -mekaniikka ei useimmiten johda mihinkään järkevään kommunikaatioon: olen nyt esimerkiksi yksi Jim Leen* ja Brian Michael Bendisin kymmenistätuhansista “frendeistä”. Viimeinkin olen sisäpiirissä!

Siltikin miljoonien käyttäjien kanavan haltuun ottaminen oli ajatuksena liian houkutteleva. Kenties oikein käytettynä MySpacen hypekone mahdollistaa mielekkään tiedottamisen ja verkostoitumisen. Yritän ylläpitää MySpace-läsnäoloa ja katsoa, mihin se johtaa. Sivuston palveluihin kuuluu myös blogi, johon kirjaan mahdollisuuksien mukaan tuikitärkeää tietoa tämänhetkisestä mielentilastani ja musiikkivalinnoistani.

Jos siis olet jo MySpacessa, tervetuloa liittymään verkostooni: voimme olla Internetin parhaat kaverit.

* Tosielämässä Jim Lee on kaatanut drinkkini ja minä sittemmin varastanut hänen taksinsa, mutta säästettäköön tämä tarina muistelmiini.

Tagit: Hype, Meta.

Zum Teufel! -kustantamo on julkaissut muhkean, 144-sivuisen koosteen Jyrki Nissisen varhaiskauden töistä. Nuolee kuin eläin sipsiä kokoaa kolme Vainajan velat -omakustannelehteä sekä sekalaista bonusmateriaalia. Materiaali on alun perin julkaistu 2000-luvun alkupuolella edustaa Nissisen tuttua absurdistista linjaa, joskin vielä asteen vähemmän nykyistä sofiskoituneena. Ei niin, että “sofistikoitu” on yleensäkään termi, joka kuvaisi Nissisen sarjakuvia: hänen taustansa räkäisen punk-musiikin parissa näkyy hänen sarjakuviensa rosoisessa jäljessä ja pidäkkeettömässä asenteessa.

Tämä artikkeli on hype-kategoriassa siksi, että olen kirjoittanut albumiin esipuheen. Käsin, tussilla kopiokonepaperille. Kolmelta aamuyöstä deadline-päivänä. Se on hieno, olen ylpeä siitä. Piirsin kuvankin.

Olen kirjoittanut Nissisestä enemmän kuin yksikään ihminen maailmassa, joten ehkä oli luontevaa myös juontaa albumi sisään. Kuten olen kirjoittanut aiemmin, Nissinen on hankittu maku, mutta hyvä sellainen; häntä voi hypettää hyvällä omallatunnolla. Tsekatkaa näytteitä Nissisen kotisivuilta, ja uskokaa!

Tagit: Hype.